Kuollut 09.09.2021
KTK-II, CH, ERJ-I
DON ROSTOJEV
|
eli Roisto
s. 16.03.2018, Saksa hannover, ori ruunikko, 170 cm VH18-011-0244 kasv. K. Sohn, Saksa EVM om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 160 cm |
♡ 20.03.2019 palkittu Maaliskuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-II (74p.)
♡ 11.04.2019 palkittu Champion-näyttelyarvonimellä
♡ 31.08.2021 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (103p.)
♡ 11.04.2019 palkittu Champion-näyttelyarvonimellä
♡ 31.08.2021 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (103p.)
HISTORIA
|
Don Rostojev on ori, jota en uskonut saavani omaan talliin. Olin ihastellut samasta isälinjasta tulevia oreja ja huokaillut niiden perään silmät sydäminä huutokaupoissa ja kilpa-areenoilla. Tuntui, että Don Rostovin orivarsat menivät kaikki kuumille kiville ennen kuin ehdin edes laskea, saisinko tarvittavat pennoset kokoon. Alkutalvisena aamuna aulan puhelin soi ja kiirehdin aamutossuissani vastaamaan kompastuen samalla aulan matolla makaavaan kissaan. Kuka hemmetti nyt aulan lankapuhelimeen soitti, kun kännykätkin on keksitty...
Puhelimen päässä oli Klaus Sohn. Hyvä, etten pyörtynyt. Soittikohan esteratsastuksen moninkertainen maailmanrankingin mitalisti nyt vähän väärään numeroon? Tai ehkä mies tavoitteli Akselia. Paljastui kuitenkin, että Klaus oli saanut Kastanjeholmin yhteystiedot Akselin isältä Aarnelta. Hänellä olisi tarjota ylimääräistä varsaa meille, nuorta estesukuista orivarsaa. Pyörtyminen oli toista kertaa lähellä, kun sain kuulla varsan isän. Don Rostov! Huusin Akselin aamupalapöydästä puhelimeen ja miehet juttelivat hetken saksaksi. Puhelun päätyttyä en meinannut pysyä aamutohveleissani. Hypin malttamattomana paikallani, kun Akseli pitkitti vastauksen antamista. Lopulta mies kaappasi minut syliinsä ja pyöritti ympäri aulaa nauraen iloisesti; "Meille on tulossa unelmien ori!" |
LUONNEKUVAUS
Kylmänä pakkaspäivänä Don Rostojev saapui Kastanjeholmiin. Olin koko aamun ollut kuin kuumilla hiilillä. En pystynyt keskittymään mihinkään ja kaikki asiat tuntuivat jäävän puolitiehen. Ystäväni, joka ei hevosihmisiä ollut, ei ymmärtänyt ollenkaan innostustani. "En kyllä ymmärrä yhtään. Eikö teillä muutenkin ole aika hienoja hevosia valmiiksi?" ystäväni pukahti, kun lähetin kymmenettä kertaa hänelle viestiä aamun aikana ja hehkutin, että kohta Don Rostojev saapuu tiluksille. On toki, mutta kun Don Rostojev on hienoin. Tai ainakin mielikuvani orin tulevaisuudesta olivat, toki ori oli vasta reilu kaksivuotias ja sen elämä voisi mennä vielä mihin tahansa suuntaan.
Kun Don Rostojev asteli alas trailerin lastaussiltaa, olin edelleen yhtä vakuuttunut. Kiiltäväkarvainen, ruunikko ori oli hyvinkehittynyt ja lihaksikas ikäisekseen. Se steppaili narun päässä ja käänteli päätään katsoen lumista maisemaa. Ori puhalsi höyryävää ilmaa sieraimistaan ja päästi ilmoille kimeän kiljahduksen. Sen ehkä oli tarkoitus olla uskottava hirnahdus, mutta hymähdimme kaikki onnettomalle yritykselle. Akseli ojensi minulle Don Rostojevin riimunnarun ja talutin matkasta kankeaa orivarsaa hetken aikaa tiluksilla. Se oli tulta ja tappuraa käsissäni ja ei malttanut kävellä hetkeäkään. Tummilla silmillään se tutkaili vuoroin minua ja vuoroin uutta kotiaan. Ori varasti sydämeni siltä istumalta ja annoin sille siitä hyvästä lempinimen Roisto.
Roisto on luonteeltaan ehta kilpahevonen. Se tekee kaikille selväksi, ettei muuten ole sitten mikään takahikiän laitumeen unohdettu kopukka. Hän on Hienoin, Suurin ja Mahtavin. Eikä yhtään vähempää. Roisto pitää itsestään ääntä, esittelee koreita liikkeitään ja korskuu mennessään miehekkäästi. Oikeasti suurin osa on vain Roiston omaa teatteria eikä se varsinaisesti ole mitenkään erityisen vaikea käsitellä. Se sai kasvattajallaan niin erinomaisen käytöskoulun, että kaikki huonot tallitavat on kitketty temperamenttisen orin luonteesta jo ensimmäisinä vuosina pois. Toki jos Roistolle antaisi mahdollisuuden, ottaisi se varmasti vallan omiin hyppysiinsä, joten sitä en suosittele edes kokeilemaan. Yhteiselo sujuu hienosti, kun Roistolle tekee selväksi, että ihminen määrää tahdin ja suunnan ja Roisto voi sitten omien vapauksiensa puitteissa päättää kuinka korein askelin narun päässä liikkuu.
Hoitotilanteissa Roisto on hyvä hoidettava. Se kunnioittaa ihmisen omaa tilaa eikä jyrää tai astu varpaille, ainakaan tahallaan. Jonkin verran levottomuutta esiintyy, etenkin vieraissa paikoissa. Niin tai näin, Roiston kanssa hoidettaessa harvemmin tulee mitään kompastuskiviä vastaan. Se on niin tottunut kaikenlaiseen puunaamiseen, kihnuttamiseen, kiillottamiseen ja kopsutteluun, että ne ovat sille arkipäivää. Eläinlääkärikin on vain ihminen muiden joukossa eikä Roistoa voisi vähempää kiinnostaa. Kengitys on Roistolle tuttu juttu, etenkin kun ori on mestari irroittamaan kenkänsä oikeastaan missä vain sekä erityisesti juuri ennen kisasuoritusta...
Roisto on mainio estehevonen. Se antaa esteradalla kaikkensa, mutta vaatii myös ratsastajalta taitoa ja erityisesti malttia. Täytyy kyllä myöntää, että kuuliaisuudessa ja herkkyydessä olisi paljon parantamisen varaa, sillä Roistolla on taipumus heittäytyä kuumuessaan aivan umpikuuroksi avuille, etenkin niille hidastaville. Roisto haluaisi vain mennä ja tehdä, mielellään mahdollisimman täysiä. Haasteita Roiston kanssa siis riittää ja sen kanssa saakin treenata ahkerasti yhteisen sävelen ja rauhallisen tekemisen löytämiseksi. Vaikka Roistoa käsittelee useampi ihminen, on se kuitenkin yhden ihmisen ratsu. Roisto ei juurikaan perusta vaihtuvista ratsastajista, sillä se tottuu yhden ratsastajan apuihin ja menee aivan sekaisin, kun uusi ratsastaja tulee selkään sähläämään. Roistolla on erittäin vahva takaosa ja sen myötä Roisto ylittää 160cm radat keveän näköisesti. Orin laukkaa on helppo ratsastaa lyhyemmäksi ja pidemmäksi, kunhan vain Roisto on hyvässä yhteistyössä. Jos ori pääsee kuumumaan yli äyräidensä, menee rata helposti läpijuoksuksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rata olisi automaattisesti täysi katastrofi, sillä Roiston hyppypotentiaali antaa paljon anteeksi lähestymisissä. Toki vaativimmissa luokissa Roisto tarvitsee onnistuakseen ratsastajan tukea, sillä edes Roiston uskomaton kapasiteetti ei riitä yksinään hyvän tuloksen saamiseksi.
Kun Don Rostojev asteli alas trailerin lastaussiltaa, olin edelleen yhtä vakuuttunut. Kiiltäväkarvainen, ruunikko ori oli hyvinkehittynyt ja lihaksikas ikäisekseen. Se steppaili narun päässä ja käänteli päätään katsoen lumista maisemaa. Ori puhalsi höyryävää ilmaa sieraimistaan ja päästi ilmoille kimeän kiljahduksen. Sen ehkä oli tarkoitus olla uskottava hirnahdus, mutta hymähdimme kaikki onnettomalle yritykselle. Akseli ojensi minulle Don Rostojevin riimunnarun ja talutin matkasta kankeaa orivarsaa hetken aikaa tiluksilla. Se oli tulta ja tappuraa käsissäni ja ei malttanut kävellä hetkeäkään. Tummilla silmillään se tutkaili vuoroin minua ja vuoroin uutta kotiaan. Ori varasti sydämeni siltä istumalta ja annoin sille siitä hyvästä lempinimen Roisto.
Roisto on luonteeltaan ehta kilpahevonen. Se tekee kaikille selväksi, ettei muuten ole sitten mikään takahikiän laitumeen unohdettu kopukka. Hän on Hienoin, Suurin ja Mahtavin. Eikä yhtään vähempää. Roisto pitää itsestään ääntä, esittelee koreita liikkeitään ja korskuu mennessään miehekkäästi. Oikeasti suurin osa on vain Roiston omaa teatteria eikä se varsinaisesti ole mitenkään erityisen vaikea käsitellä. Se sai kasvattajallaan niin erinomaisen käytöskoulun, että kaikki huonot tallitavat on kitketty temperamenttisen orin luonteesta jo ensimmäisinä vuosina pois. Toki jos Roistolle antaisi mahdollisuuden, ottaisi se varmasti vallan omiin hyppysiinsä, joten sitä en suosittele edes kokeilemaan. Yhteiselo sujuu hienosti, kun Roistolle tekee selväksi, että ihminen määrää tahdin ja suunnan ja Roisto voi sitten omien vapauksiensa puitteissa päättää kuinka korein askelin narun päässä liikkuu.
Hoitotilanteissa Roisto on hyvä hoidettava. Se kunnioittaa ihmisen omaa tilaa eikä jyrää tai astu varpaille, ainakaan tahallaan. Jonkin verran levottomuutta esiintyy, etenkin vieraissa paikoissa. Niin tai näin, Roiston kanssa hoidettaessa harvemmin tulee mitään kompastuskiviä vastaan. Se on niin tottunut kaikenlaiseen puunaamiseen, kihnuttamiseen, kiillottamiseen ja kopsutteluun, että ne ovat sille arkipäivää. Eläinlääkärikin on vain ihminen muiden joukossa eikä Roistoa voisi vähempää kiinnostaa. Kengitys on Roistolle tuttu juttu, etenkin kun ori on mestari irroittamaan kenkänsä oikeastaan missä vain sekä erityisesti juuri ennen kisasuoritusta...
Roisto on mainio estehevonen. Se antaa esteradalla kaikkensa, mutta vaatii myös ratsastajalta taitoa ja erityisesti malttia. Täytyy kyllä myöntää, että kuuliaisuudessa ja herkkyydessä olisi paljon parantamisen varaa, sillä Roistolla on taipumus heittäytyä kuumuessaan aivan umpikuuroksi avuille, etenkin niille hidastaville. Roisto haluaisi vain mennä ja tehdä, mielellään mahdollisimman täysiä. Haasteita Roiston kanssa siis riittää ja sen kanssa saakin treenata ahkerasti yhteisen sävelen ja rauhallisen tekemisen löytämiseksi. Vaikka Roistoa käsittelee useampi ihminen, on se kuitenkin yhden ihmisen ratsu. Roisto ei juurikaan perusta vaihtuvista ratsastajista, sillä se tottuu yhden ratsastajan apuihin ja menee aivan sekaisin, kun uusi ratsastaja tulee selkään sähläämään. Roistolla on erittäin vahva takaosa ja sen myötä Roisto ylittää 160cm radat keveän näköisesti. Orin laukkaa on helppo ratsastaa lyhyemmäksi ja pidemmäksi, kunhan vain Roisto on hyvässä yhteistyössä. Jos ori pääsee kuumumaan yli äyräidensä, menee rata helposti läpijuoksuksi. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että rata olisi automaattisesti täysi katastrofi, sillä Roiston hyppypotentiaali antaa paljon anteeksi lähestymisissä. Toki vaativimmissa luokissa Roisto tarvitsee onnistuakseen ratsastajan tukea, sillä edes Roiston uskomaton kapasiteetti ei riitä yksinään hyvän tuloksen saamiseksi.
|
i. Don Rostov hann, trn 172cm evm |
|
|
e. Zidane hann, tprn 167cm evm evm |
|
Lue lisää suvusta...
|
i. Don Rostov kieltämättä nautti ansaittua ihailua, sillä Klaus Sohnin kasvattama ja omistama hannoverinori oli menestynyt kaikessa, johon sen kanssa vain keksittiin ryhtyä. 2-vuotiaana Hannoveryhdistyksen valintakomissio bongasi Don Rostovin Klaus Sohnin tilalta ja kutsui orin Verdeniin esitarkastukseen. Siellä orin pisteiden keskiarvo oli peräti 9, mikä takasi varman läpäisyn esitarkastuksessa. Jo tuolloin Don Rostovista kohistiin - tässäkö olisi tulevaisuuden kova nimi? Tummanruunikko ori kasvoi raamikkaaksi ja isokokoiseksi, sillä sen lopulliseksi säkäkorkeudeksi mitattiin peräti 172cm. Kokonsa vuoksi se oli myös isoliikkeinen ja vaikuttava olemukseltaan. Don Rostovilla oli matkaavoitava, mutta hyvin hallittava laukka sekä hyvä takaosan käyttö, joka oli eduksi esteradalla. Klaus Sohn ratsasti orin kanssa pitkän ja mieleenpainuvan uran kansainvälisillä esteradoilla, sijoittuen usein FEI:n esteratsastusrankingin 50 parhaan joukkoon. Hannoverien oritestissä Hengstleistungsprüfungissa Don Rostov hyväksyttiin orikantakirjaan ja siitä tuli myös sitä kautta kiinnostava jalostusori, jolla riitti tammoja aina 22-vuotiaaksi, jolloin ori menehtyi äkilliseen sairaskohtaukseen, joka myöhemmin arvioitiin olleen sydämenpysähdys.
ii. Don Robe on tuttu nimi hannoverhevosten sukutauluissa, sillä Oskar von der Wasserin omistama pikimusta sukkajalkainen ja piirtopäinen ori oli aikakautensa suosituimpia jalostusoreja. Sen tulokset puhuivat puolestaan, sillä Oskar von der Wasser voitti orilla mm. pronssia esteratsastuksessa vuonna 1992 sekä hopeaa vuonna 1994. Ori hyväksyttiin luonnollisesti orikantakirjaan, sillä se täytti siihen vaadittavat kriteerit heittämällä. "Don Robe on eittämättä yksi historiani merkittävimpiä hevosia, sillä ilman sitä olisi moni asia jäänyt saavuttamatta. Don Robe oli legenda jo eläessään, eikä se tuonut pettymystä milloinkaan. Olisin suonut Don Robelle vielä monta hyvää vuotta, mutta onneksi se ehti vaikuttaa jalostuksessa riittävästä saaden maailman useamman hyvän ikäluokan", Oskar muisteli Hannover-liiton kutsuvierastilaisuudessa vuosi Don Roben kuoleman jälkeen. Orin kohtaloksi koitui ikävä lannehalvaus, jonka vuoksi se jouduttiin äkillisesti lopettamaan. Don Roben lahjakkuus kuitenkin elää sen varsoissa, sillä siltä löytyy etenkin useita menestyneitä orijälkeläisiä, joista mainittakoon mm. Don Rostov, Donauprinz sekä Don Zabrov. ie. Vanity lienee Don Rostojevin lähisukulaisista se vähiten tunnettu, sillä tamma eli kovin lyhyen elämän. Se syntyi valtion siittolassa, josta se myytiin 2-vuotiaana Klaus Sohnin tallille. Tummanrautias ja täysin merkitön Vanity oli ehdottomasti Klausin nuorista tammoista mielenkiintoisin ja luonteensa puolesta temperamenttisin, mikä kiehtoi kovasti nuorta Klausia, joka oli aina mieltänyt itsensä ori-ihmiseksi. Kuitenkin Vanity kietoi nopeasti niin Klausin kuin tallihenkilökunnankin pauloihinsa, sillä se menestyi erinomaisesti nuorten hevosten luokissa. 6-vuotiaana Vanity loukkasi takasensa ja se päätettiin astuttaa, sillä kisakentille ei ollut koko vuotena mitään asiaa. Syntyi komea orivarsa Don Robe, joka jäi tamman ensimmäiseksi ja viimeiseksi jälkeläiseksi. Vanity ei koskaan päässyt takaisin esteradoille, sillä 8-vuotiaana kuntoutuksen aikana se teloi uudelleen saman takasen. Vamman aste oli niin suuri, että eläinlääkäri suositteli ennemmin tamman lopettamista kuin siitostammaksi jättämistä, sillä tammaa olisi jouduttu jatkuvasti kipulääkitsemään. |
e. Zidane ostettiin Klaus Sohnin siittolaan 3-vuotiaana varsahuutokaupasta Salzgitteristä. Tummanpunaruunikko, vielä kovin raaka ja lihakseton tammavarsa ei ollut kummoinen ilmestys, mutta suku sillä oli kohdillaan. Zidane oli kiinnostanut Klaus Sohnia jo ennen esittämistä, mutta ponnekas ravi ja nöyrä luonne saivat Klausin tekemään lopullisen ostopäätöksen. Sitä ei ole tarvinnut katua, sillä oikeanlaisella treenauksella ja ruokinnalla Zidanesta kuoriutui rakenteeltaan mainio estetamma, joka hyväksyttiin myöhemmin myös Hannoverien pääkantakirjaan. Esteradoilla Zidane oli 120-130 cm luokkien tasaisen varma suorittaja, joka ratsastajansa Klausin vaimon Charlotte Sohnin mukaan oli "äärimmäisen ahkera, mukautuvainen ja kaikkensa antava hevonen". Tamma olisi mahdollisesti voinut iän tuoman kokemuksen myötä nousta isompiinkin luokkiin, mutta ei kuitenkaan aivan huipulle asti, minkä vuoksi se siirtyi suunnitellusti 8-vuotiaana jalostuskäyttöön. Zidane onkin ollut tuottelias siitostamma, sillä elämänsä aikana se ehti varsoa peräti 8 kertaa, joista Don Rostojev jäi tamman viimeiseksi orijälkeläiseksi. Don Rostojevin jälkeen se varsoi vielä kertaalleen, ennen kuin se lopetettin iän tuomien ongelmien vuoksi.
ei. Zeppelin oli valtion omistuksessa oleva mustanruunikko, verrattain siro 170-senttinen tähtipäinen ori. Zeppelinin suvusta löytyy toisesta polvesta englantilaista täysiveristä, mikä osaltaan vaikutti Zeppelinin rakenteeseen. Lisäksi ori oli erinomainen rehunkäyttäjä, joka etenkin kevätaikaan tuntui olevan helposti liiankin kuivakassa kunnossa. Potentiaalia Zeppelinistä kuitenkin löytyi, sillä se kilpaili kansainvälisellä tasolla ratsastajansa Felix Osterhausin kanssa ympäri Keski-Eurooppaa. Ratsastajansa ori vakuutti säpäkkyydellä, taistelijan luonteella sekä periksiantamattomuudella. Zeppelin oli urheiluhevonen henkeen ja vereen, ja radalla se oli äärimmäisen vaikea ratsastettava. Niin herkkä se oli, että sitä lopulta ratsastettiin hackamoreilla ja siltikin ori kuumui helposti yli äyräidensä. Rauhallinen ja tasainen Felix Osterhauskin oli ajoittain kuuman orin kanssa pulassa eikä suorittaminen ollut läheskään tasaista, mutta kun yhteinen sävel löytyi, näkyi ratsukkoa myös kärkisijoilla. Zeppelin kuoli vanhuuteen valtion siittolassa ja jätti jälkeensä useita kymmeniä jälkeläisiä. ee. Bizarre syntyi Ben Phillipsin talliin Ala-Saksin osavaltiossa, mutta josta se myytiin 10-vuotiaana siitostammaksi Lina Ritterille, joka kasvatti pienimuotoisesti estehevosia Salzgitterin lähettyvillä sukutilallaan. Lina Ritter oli itsekin esteratsastaja, joskin jo vuosia nainen oli keskittynyt hevoskasvatukseen ja hevosten välittämiseen myytäväksi. Itse Bizarre oli lähes koko elämänsä ollut vähällä käytöllä, sillä Ben Phillips ei ollut vakuuttunut pienen tamman lahjoista. Olihan se luonteeltaan sitkeä, mutta 160-senttinen Bizarre ei istunut alkujaankaan 189-senttisen Ben Phillipsin alle eikä sille oikein toistakaan ratsastajaa löytynyt. Tamma kuitenkin käytettiin tamma-arvosteluissa ja se päätyi kantakirjaankin kohtalaisin pistein. Bizarre varsoi kerran Ben Phillipsin tallilla ja vielä kolmesti Lina Ritterin omistuksessa. Bizarren ensimmäiset varsat eivät olleet kummoisia, mutta kaksi viimeistä, Zidane ja Cazarre menestyivät molemmat urallaan erinomaisesti. Itse Bizarre lopetettiin 20-vuotiaana yleiskunnon heikkenemisen vuoksi, sillä tamman kunto oli romahtunut äkisti. |
JÄLKELÄISET |
|
07.06.2019 FWB o.
31.08.2019 hann t. 22.09.2019 FWB o. 01.12.2019 FWB t. 28.08.2020 FWB t. 15.08.2021 FWB t. |
EV-II, KTK-II, ERJ-II
KTK-III KTK-II, ERJ-I EV-I |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijotuksia 41, joista voittoja 4
|
04.12.2018 ERJ Checkmate Ponies - 160cm - 4/27
10.12.2018 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 3/30 15.12.2018 ERJ Elixir - 160cm - 3/30 12.01.2018 ERJ Caswell - 160cm - 5/30 27.01.2019 ERJ Caswell - 160cm - 2/30 01.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 2/26 02.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 2/26 04.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/26 05.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/30 11.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/26 13.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/26 13.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 4/30 19.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/26 09.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 2/30 14.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 3/30 16.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 160cm - 5/30 17.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 1/30 18.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 160cm - 4/30 19.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 160cm - 5/30 20.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 1/30 08.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 5/30 |
11.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 5/30
18.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 3/30 22.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/30 23.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 1/30 25.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/30 05.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/20 07.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 5/30 08.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 2/30 09.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 2/20 10.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/20 11.05.2019 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 1/30 12.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/20 13.05.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 2/20 15.05.2019 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 5/30 22.05.2019 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 2/30 29.05.2019 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 2/30 11.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 160cm - 5/51 12.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 160cm - 4/51 12.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 160cm - 6/51 14.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 160cm - 2/51 |
09.02.2019 NJ Harmony Sporthorses - irtoSERT (päätuomari Miia Maria)
22.02.2019 NJ Everholt Estate - irtoSERT (päätuomari Sorel)
24.02.2019 NJ Heidseck Sporthorses - MVA-SERT, BIS3 (päätuomari Jannica)
02.03.2019 NJ Burlyhill Dressage - irtoSERT (päätuomari birdie)
22.02.2019 NJ Everholt Estate - irtoSERT (päätuomari Sorel)
24.02.2019 NJ Heidseck Sporthorses - MVA-SERT, BIS3 (päätuomari Jannica)
02.03.2019 NJ Burlyhill Dressage - irtoSERT (päätuomari birdie)
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
14.02.2019 YstävänpäivähevonenYstävänpäivän aamu koitti kirpeän kylmänä ja klipattu Roisto kaipasi tarhaan jotain lämmikettä. Olin juuri edellispäivänä päässyt Equestrian PRO:n kivijalkaliikkeeseeen vinguttamaan visaa ja Roisto oli saanut sieltä mukaansa uuden kevyttoppiksen, koska edellinen koki tarhakaverin toimesta varsin kohtalokkaan lopun. Sattui vain niin, että massiivisen 170-senttisen Roiston bodylle sopivaa kolttua ei ollut varastossa kuin hempeän vaaleanpunainen WEGAn Paris -toppis, mutta sehän ei varsinaisesti minua haitannut. Vaaleanpunainen kun sattuu olemaan lempivärini. Asettelin siis silmät sydäminä vaaleanpunaisen loimen Roiston selkään ja astuin askeleen kauemmas ihailemaan lopputulosta. Ori seisoi ryhdikkäänä ja tomerana pinkissä hattarapilvessään eikä näyttänyt tippaakaan menettäneen katu-uskottavuuttaan. Kyllä taitaa sanonta tosimiehet pukeutuu pinkkiin pitää paikkansa. Ystävänpäivän teemaan sopiva Roisto pääsi tarhaan vaaleanpunaisissaan ja huomasin miettiväni, että ehkä orin muitakin varusteita voisi tuunata pinkimpään suuntaan.
Poikkesin muuten uudessa Sokka Luxuries -hevostarvikeliikkeessä samalla reissulla ja voin luvata, että konkurssiin ajautuminen on entistä lähempänä. Amanda ja Isabella Sokan suunnittelemat luksustuotteet saivat minut pauloihinsa ja vaikka tällä kertaa en raaskinut ostaa mukaan mitään, huomasin haaveilevani vielä kotona Amandan mallistossa olevasta smoky eyes värisestä Esperite Jumping Saddle Padista ruusukultaisin yksityiskohdin. Taidan aamutallin jälkeen istahtaa koneelle ja tilata nettikaupasta kyseisen huovan Roistolle. |
|
15.02.2018 Jäistä menoa
Yöksi langennut plussakeli oli tehnyt lumen alta paljastuneesta pihasta varsinaisen jäätikön. Olin koittanut heittää tuhkaa pahimpiin kohtiin, mutta silti hevosten kanssa sai kulkea kieli keskellä suuta. Etenkin nuorten varsojen kuljettaminen pihalla oli suorastaan riskaabelia hommaa, sillä nuorukaisilla ei vielä ollut kenkiä saatika hokkeja. Roistolla oli tietenkin hokit, mutta itse olin vetänyt kumisaappaat jalkaan. Luulisi tällä iällä ja kokemuspohjalla jo ymmärtävän, että kumisaappaat ja peilikirkas jää eivät ole hyvä yhdistelmä.
Roistoa tarhasta hakiessani iltahämärissä, yritin sihdata menoni tuhkatulle polulle. Roisto tanssahteli vieressäni ja keimaili naapuritarhan siitostammoille, jotka räpsyttelivät tuuheita silmäripsiään komealle orille. Samassa puhelimeni alkoi piristä ja rupesin sitä kaivamaan taskusta ja keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Roisto pääsi ottamaan reilun sivuaskeleen oikealle ja minä luisuin saappaitteni kanssa perässä lentäen takapuoli edellä kovaan jäätikköön. Puhelin lensi vasemmasta kädestäni jäälle pitäen pahaenteisen räsähdyksen. Roisto hämmästyi muksahdustani niin paljon, että unohti yhden miehen shownsa samantien ja tuijotti minua kummastuneena. Ori puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni ja tuuppasi minua lempeästi turvallaan. Könysin ylös ja pitelin kovan kolauksen saanutta häntäluutani. Hain katseellani pudonnutta puhelinta, joka oli liukunut monta metriä kaatumispaikastani. Siellä se makasi näyttö tuhannen palasina ja parahdin harmissani.
Sisälle päästyäni menin suorinta tietä koneelle, josta tilasin uuden iPhonen sekä nastakengät. Nyt loppui tämä pelleily, kyllä aikuisen naisen pitää osata varustautua kelin mukaan!
Roistoa tarhasta hakiessani iltahämärissä, yritin sihdata menoni tuhkatulle polulle. Roisto tanssahteli vieressäni ja keimaili naapuritarhan siitostammoille, jotka räpsyttelivät tuuheita silmäripsiään komealle orille. Samassa puhelimeni alkoi piristä ja rupesin sitä kaivamaan taskusta ja keskittymiseni herpaantui hetkeksi. Roisto pääsi ottamaan reilun sivuaskeleen oikealle ja minä luisuin saappaitteni kanssa perässä lentäen takapuoli edellä kovaan jäätikköön. Puhelin lensi vasemmasta kädestäni jäälle pitäen pahaenteisen räsähdyksen. Roisto hämmästyi muksahdustani niin paljon, että unohti yhden miehen shownsa samantien ja tuijotti minua kummastuneena. Ori puhalsi lämmintä ilmaa kasvoilleni ja tuuppasi minua lempeästi turvallaan. Könysin ylös ja pitelin kovan kolauksen saanutta häntäluutani. Hain katseellani pudonnutta puhelinta, joka oli liukunut monta metriä kaatumispaikastani. Siellä se makasi näyttö tuhannen palasina ja parahdin harmissani.
Sisälle päästyäni menin suorinta tietä koneelle, josta tilasin uuden iPhonen sekä nastakengät. Nyt loppui tämä pelleily, kyllä aikuisen naisen pitää osata varustautua kelin mukaan!
30.03.2019 Champion ja kantakirjaori
Onneksi olkoon Roistolle, joka sai tarvittavan näyttelymenestyksen kasaan Champion-arvonimeä varten! Kyllähän me se jo arvattiin, kun helmikuussa Roisto alkoi pokailla tasaiseen tahtiin irtosertejä ja yhden muotovaliosertinkin. Roisto on rakenteeltaan aavistuksen raskas, mutta kuitenkin tiivis, ryhdikäs ja orimainen ja tuomarit olivat selkeästi tykästyneet sen presenssiin. Maaliskuussa Roisto pääsi näyttelytulostensa perusteella osallistumaan myös kantakirjaustilaisuuteen ja sai tuomareilta 74 pistettä, joka oikeutti II-palkintoon. Tulevaisuus jalostuspuolella näyttää siis varsin valoisalta, sillä rakenteestaan palkitulle orille on varmasti kysyntää. En meinaisi itse pysyä housuissani, kun mietin jo sopivia morsiamia Roistolle. On sanomattakin selvää, että kaikista tallin oreista, Roisto on vallannut ehkä sen ykkössijan sydämessäni jo siitä hetkestä alkaen, kun se astui trailerista ulos Kastanjeholmin pihaan. Roistolla on toivottavasti vielä monta vuotta kilpailu-uraa edessä, mutta saattaa olla, että Roiston jälkeläisiä alkaa putkahdella piakkoin maailmaan. Roistosta on otettu talteen jo pakasteitakin, sillä koskaan ei tiedä, mitä elämässä käy ja kuinka kauan Roisto elää.
04.09.2019 Lainakuski (kirjoittaja serena)
Don jotakin jev. Jotain venäläiseltä haiskahtavaa. Joka tapauksessa siitä Sylvi ei osannu pitää suutaan kiinni. Se oli ori ja se oli hienoin. Okei? Mä puoliksi lupasin astuttaa tammani sillä joten olihan se hevosihme nähtävä.
Don Rostojev. Ori tervehti mua pari viikkoa myöhemmin tarhastaan kaula kaarella, koko olemuksessaan semmonen Cheekin “etsä tiedä kuka mä luulen olevani” -tyylinen habitus. Mun ‘okei’ hävitti kysymysmerkin perästään. Hevonen näytti hyvältä, jopa siellä riimunarun päässä jossa se elvisteli kuin omistajansa isoegoinen, äijjämäinen käden jatke.
“Hieno poni,” mä totesin, ja Sylvi hymyili. Se oli niitä harvoja ihmisiä jotka ties, että jos mä käytän sarkasmia, mä tykkään.
Muutamaa hetkeä myöhemmin mun oli tarkoitus nousta ratsaille. Ihan vain kokeillakseni. Tämä elukkahan kuulemma hyppää hulluja esteitä, joka sen lahjakkuus onkin, ja mä taas olin, että ei ei. Tämmönen keskitason kenttäjamppa ei hyppele yli oman mittansa, se on varma. Siispä tuuppasimme pieniä lämpöjä Roiston kanssa ja orihan ei siitä paljoakaan tykännyt, Sylvi kun laitteli estehommia samaan aikaan kentän keskelle valmiiksi. Kuuma ja melkein vähän turhan menohaluinen oli mun tuomio, mutta toisaalta meidän Mäntti - jota tälle oriille kaavailin – oli tahmeamman puoleinen ja hidas. Siis päästään.
Mä kuitenkin näin myös Roiston toisen puolen siinä vaiheessa kun Sylvi hyppäs selkään. Jos vähän vaikuttikin siltä, että ori oli valikoiva ratsastajansa suhteen, niin hyvin pari kyllä veti. Mun henkilökohtainen rajahan on 120cm, sen korkeampaa estettä ei tämä muijja hevosen selässä ylitä ja ilman hevostakin se on vähän haastavaa, joten täytyipähän ihaillen katsella kun Sylvi ja Roisto suorittivat lyhyen 130-150cm radan ilman virheitä.
Ori oli moitteeton, yhdistelmä lupaava - mitä mä siihen enää sanomaan. Muuta kuin, että kasvatin just mun ensimmäisen ja ehkä ainoan estehevosen?
Don Rostojev. Ori tervehti mua pari viikkoa myöhemmin tarhastaan kaula kaarella, koko olemuksessaan semmonen Cheekin “etsä tiedä kuka mä luulen olevani” -tyylinen habitus. Mun ‘okei’ hävitti kysymysmerkin perästään. Hevonen näytti hyvältä, jopa siellä riimunarun päässä jossa se elvisteli kuin omistajansa isoegoinen, äijjämäinen käden jatke.
“Hieno poni,” mä totesin, ja Sylvi hymyili. Se oli niitä harvoja ihmisiä jotka ties, että jos mä käytän sarkasmia, mä tykkään.
Muutamaa hetkeä myöhemmin mun oli tarkoitus nousta ratsaille. Ihan vain kokeillakseni. Tämä elukkahan kuulemma hyppää hulluja esteitä, joka sen lahjakkuus onkin, ja mä taas olin, että ei ei. Tämmönen keskitason kenttäjamppa ei hyppele yli oman mittansa, se on varma. Siispä tuuppasimme pieniä lämpöjä Roiston kanssa ja orihan ei siitä paljoakaan tykännyt, Sylvi kun laitteli estehommia samaan aikaan kentän keskelle valmiiksi. Kuuma ja melkein vähän turhan menohaluinen oli mun tuomio, mutta toisaalta meidän Mäntti - jota tälle oriille kaavailin – oli tahmeamman puoleinen ja hidas. Siis päästään.
Mä kuitenkin näin myös Roiston toisen puolen siinä vaiheessa kun Sylvi hyppäs selkään. Jos vähän vaikuttikin siltä, että ori oli valikoiva ratsastajansa suhteen, niin hyvin pari kyllä veti. Mun henkilökohtainen rajahan on 120cm, sen korkeampaa estettä ei tämä muijja hevosen selässä ylitä ja ilman hevostakin se on vähän haastavaa, joten täytyipähän ihaillen katsella kun Sylvi ja Roisto suorittivat lyhyen 130-150cm radan ilman virheitä.
Ori oli moitteeton, yhdistelmä lupaava - mitä mä siihen enää sanomaan. Muuta kuin, että kasvatin just mun ensimmäisen ja ehkä ainoan estehevosen?
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvien kuvaajat eivät halua nimeään mainittavan (rakenne & 1. pääkuva) & eilwen (2. pääkuva)
Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvien kuvaajat eivät halua nimeään mainittavan (rakenne & 1. pääkuva) & eilwen (2. pääkuva)
Grafiikka Ritva's Gallery
