IN A MAD WORLD
o n l y t h e m a d a r e s a n e
It was a house for those who could not take care of themselves, for those who heard voices,
who had strange thoughts and did strange things.
The house was meant to keep them in. Once they came, they never left.
Madeleine Roux, Asylum
Historian havinaa
Suuri, valkoinen vanha sairaalarakennus on seissyt paikallaan metsän katveessa jo 1880-luvulta lähtien. Se perustettiin aikanaan valtionmielisairaalaksi ollen järjestyksessä toinen Suomen mielisairaaloista. Sairaala-alueen pääarkkitehtina toimi Keski-Euroopassakin mainetta niittänyt arkkitehti ja suunnittelija Aimundus von Apolloff, jonka kädenjälki näkyy monissa Euroopan suurimpien kaupunkien hallintorakennuksissa. Nimeltään sairaala oli Kastanjeholmens Sjukhus, joka oli nimetty siihen aikaan tiluksille Euroopasta tuotujen kastanjapuiden vuoksi. Nykyaikaan asti kastanjapuut eivät ole säilyneet, mutta nimi jäi entisajan muistoksi.
Sairaala perustettiin aikanaan Joutsenjoen leveän uoman keskellä olevalle niemenkärjelle, joka jakaa joen kahdeksi omaksi sivujoekseen, Pappilankoskeksi ja Ruukinjoeksi. Pappilankoski jatkaa matkaansa kohti kylän keskustaa ja muuttuu matkan varrella kohisevaksi kivikkoiseksi koskeksi. Pappilankoskella on vanha vesimylly, joka on suosittu retkeilykohde. Ruukinjoki taas on saanut nimensä sen varrella sijaitsevasta vanhasta Hasselströmin ruukkialueesta, joka on museoviraston suojelema rautaruukkimiljöö. Tänä päivänä Hasselströmin ruukkialueella sijaitsee majoitushotelli, ravintoloita, pikkuputiikkeja ja siellä järjestetään vuosittain paljon tapahtumia ja markkinoita, joissa Kastanjeholmin hevosetkin ovat toisinaan mukana. Vaikka Kastanjeholm ei sijaitse varsinaisesti saaressa, on se kuitenkin veden ympäröimä ja molemmin puolin tiluksia virtaa joki. Tästä syystä tilan nimi onkin suomennettuna Kastanjasaari.
Tiluksiin kuuluu kolmikerroksinen päärakennus sekä kaksi pienempää, tyhjillään olevaa sairaalarakennusta. Muihin myöhemmin rakennettuihin sairaaloihin verrattuna sairaala-alue on pieni. Sairaala oli alkuvuosinaan täysin omavarainen, sillä kuten siihen aikaan oli tapana, potilaat tekivät maatilan töitä. Sairalaan omistuksessa oli työhevosia, tuotantoeläimiä sekä kanala. Sairaalaa ympäröivät suuret pellot, joissa viljeltiin perunaa, viljoja ja heinää omien tarpeiden lisäksi myös myyntiin. Suuressa puutarhassa taas kasvatettiin vihanneksia ja juureksia. Kauppatavaroita tuotiin sairaalalle jokea pitkin kirkkoveneellä kylältä. Sittemmin logistiikan kehittyessä ja potilaiden hoidon muuttuessa, maatalous hiljalleen loppui tilalta.
Aluksi valtion omistuksessa ollut mielisairaala siirtyi psykiatrisen hoidon kehittyessä kaupungin omistukseen, josta se taas myöhemmin siirtyi alueen sairaanhoitopiirin omistukseen ollen kuitenkin koko toimintansa ajan julkisen terveydenhuollon yksikkö. Viimeiset potilaat ovat lähteneet sairaalasta vuonna 2012, jolloin psykiatrinen hoito siirtyi lähemmäs kaupunkia ja tilukset jäivät tyhjilleen. Sairaala ehti olla myynnissä muutaman vuoden ajan, sillä mittavat kunnostustyöt sekä käyttökustannukset hätistivät potentiaaliset ostajat halvempien kohteiden luokse. Lopulta sairaalan pelasti rappeutumiselta Akseli Ruusuvuori, menestynyt esteratsastaja toisessa polvessa. Muutama vuosi sitten Akseli oli ainoana lapsena perinyt menehtyneen äitinsä mittavan perinnön, jonka turvin mies lähti toteuttamaan unelmaansa ratsuhevosia kasvattavasta tilasta.
Kastanjeholm sijaitsee Suomessa maaseudulla omassa hiljaisuudessaan. Kirkonkylälle kartanolta on matkaa noin 1,5 kilometriä. Kylältä löytyy tarvittavat palvelut, mutta suurempia hankintoja varten täytyy ajaa noin 18 kilometriä etelään, josta löytyy suurehko ja hyvinvoiva kaupunki. Kyläläiset ovat aina puhuneet sairaalassa kummittelevan ja vannoutuneimmat kummituskammoiset kuiskailivat uusien asukkaiden olevan tuhoontuomittuja muuttaessaan riivattuun sairaalaan. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, vaikka tiluksilla kuuluukin usein kaikenlaisia epämääräisiä kolahduksia ja kumahduksia. Sylvikin voi vaikka vannoa, että esineet ovat vaihtaneet itsekseen paikkaa, vaikka Akseli totesikin naurahtaen sen olleen naisen ongelmana jo kauan ennen mielisairaalaan muuttamista.
Sairaala perustettiin aikanaan Joutsenjoen leveän uoman keskellä olevalle niemenkärjelle, joka jakaa joen kahdeksi omaksi sivujoekseen, Pappilankoskeksi ja Ruukinjoeksi. Pappilankoski jatkaa matkaansa kohti kylän keskustaa ja muuttuu matkan varrella kohisevaksi kivikkoiseksi koskeksi. Pappilankoskella on vanha vesimylly, joka on suosittu retkeilykohde. Ruukinjoki taas on saanut nimensä sen varrella sijaitsevasta vanhasta Hasselströmin ruukkialueesta, joka on museoviraston suojelema rautaruukkimiljöö. Tänä päivänä Hasselströmin ruukkialueella sijaitsee majoitushotelli, ravintoloita, pikkuputiikkeja ja siellä järjestetään vuosittain paljon tapahtumia ja markkinoita, joissa Kastanjeholmin hevosetkin ovat toisinaan mukana. Vaikka Kastanjeholm ei sijaitse varsinaisesti saaressa, on se kuitenkin veden ympäröimä ja molemmin puolin tiluksia virtaa joki. Tästä syystä tilan nimi onkin suomennettuna Kastanjasaari.
Tiluksiin kuuluu kolmikerroksinen päärakennus sekä kaksi pienempää, tyhjillään olevaa sairaalarakennusta. Muihin myöhemmin rakennettuihin sairaaloihin verrattuna sairaala-alue on pieni. Sairaala oli alkuvuosinaan täysin omavarainen, sillä kuten siihen aikaan oli tapana, potilaat tekivät maatilan töitä. Sairalaan omistuksessa oli työhevosia, tuotantoeläimiä sekä kanala. Sairaalaa ympäröivät suuret pellot, joissa viljeltiin perunaa, viljoja ja heinää omien tarpeiden lisäksi myös myyntiin. Suuressa puutarhassa taas kasvatettiin vihanneksia ja juureksia. Kauppatavaroita tuotiin sairaalalle jokea pitkin kirkkoveneellä kylältä. Sittemmin logistiikan kehittyessä ja potilaiden hoidon muuttuessa, maatalous hiljalleen loppui tilalta.
Aluksi valtion omistuksessa ollut mielisairaala siirtyi psykiatrisen hoidon kehittyessä kaupungin omistukseen, josta se taas myöhemmin siirtyi alueen sairaanhoitopiirin omistukseen ollen kuitenkin koko toimintansa ajan julkisen terveydenhuollon yksikkö. Viimeiset potilaat ovat lähteneet sairaalasta vuonna 2012, jolloin psykiatrinen hoito siirtyi lähemmäs kaupunkia ja tilukset jäivät tyhjilleen. Sairaala ehti olla myynnissä muutaman vuoden ajan, sillä mittavat kunnostustyöt sekä käyttökustannukset hätistivät potentiaaliset ostajat halvempien kohteiden luokse. Lopulta sairaalan pelasti rappeutumiselta Akseli Ruusuvuori, menestynyt esteratsastaja toisessa polvessa. Muutama vuosi sitten Akseli oli ainoana lapsena perinyt menehtyneen äitinsä mittavan perinnön, jonka turvin mies lähti toteuttamaan unelmaansa ratsuhevosia kasvattavasta tilasta.
Kastanjeholm sijaitsee Suomessa maaseudulla omassa hiljaisuudessaan. Kirkonkylälle kartanolta on matkaa noin 1,5 kilometriä. Kylältä löytyy tarvittavat palvelut, mutta suurempia hankintoja varten täytyy ajaa noin 18 kilometriä etelään, josta löytyy suurehko ja hyvinvoiva kaupunki. Kyläläiset ovat aina puhuneet sairaalassa kummittelevan ja vannoutuneimmat kummituskammoiset kuiskailivat uusien asukkaiden olevan tuhoontuomittuja muuttaessaan riivattuun sairaalaan. Toistaiseksi kaikki on mennyt hyvin, vaikka tiluksilla kuuluukin usein kaikenlaisia epämääräisiä kolahduksia ja kumahduksia. Sylvikin voi vaikka vannoa, että esineet ovat vaihtaneet itsekseen paikkaa, vaikka Akseli totesikin naurahtaen sen olleen naisen ongelmana jo kauan ennen mielisairaalaan muuttamista.
Miljöö
Kastanjeholmin tilukset ovat nykyiselläänkin mittavat. Toki vuosien saatossa maata on hävinnyt suuret siivut valtiolle, mutta edelleen tontilla ei ainakaan ole tilasta puute. Tiluksille pääsee suuresta takorautaportista, jossa lukee koukeroisin rautakirjaimin Kastanjeholm 1888. Portilta näkee jo päärakennuksen korkeimpien ikkunoiden pilkahtavan puiden välistä. Älä säikähdä, jos näet mustapukuisen naisen ikkunassa, sillä se on vain yksi sairaalan kummituksista, entinen potilas Edith Åstrom, jonka kerrotaan kummittelevan ylemmissä kerroksissa. Puiden reunustama pihatie avautuu sairaalaan etupihalle, jota ympäröivät tuuheat tammet. Etupiha on hyvinhoidettua sorapihaa, josta löytyy kukkaistutuksia ja patsaita.
Kunnostetussa päärakennuksessa asuvat omistaja Akseli Ruusuvuori puolisonsa Sylvi Sundbergin kanssa. Pariskunta remontoi sairaalarakennuksen täysin, vaikka se olikin täysin asumiskelpoinen ja hyväkuntoinen oltuaan vuosikausia sairaalakäytössä. Ymmärrettävästi potilaskeittiöt ja -huoneet eivät olleet kovin miellyttävä ympäristö asua. Osa sairaalan historiasta on pyritty säilyttämään, joten sairaalan pohjakerrokseen rakennettiin museo, jossa on näytillä irtaimistoa mielisairaalan ajoilta sekä alkuperäiskuntoonsa jätetty eristyshuone.
Sairaalan tiluksilla on paljon nähtävää. Tammilehdon lisäksi tilalla on hyvinhoidettu puutarha, josta löytyy omenapuita, luumupuita ja kirsikkapuita puhumattakaan marjoja notkuvista karviaispuskista sekä viinimarjapuskista. Puutarhassa ei enää viljellä juureksia ellei Sylvin satunnaisia innostuksen hetkiä oteta lukuun. Yleensä Sylvi unohtaa alkuinnostuksen jälkeen kitkeä rikkaruohot ja hoitaa kasvimaata, joten muutamia porkkanoita lukuunottamatta sato ei ole koskaan päässyt pöytään asti. Kastanjeholmin tiluksiin kuuluu pitkät siivut jokirantaa, sillä tilan maat jatkuvat Pappilankosken toisella puolella, josta avautuvat hevosten laitumet. Pappilankosken ylitse on rakennettu leveä puusilta, joka kestää myös autojen painon. Hevoslaitumien takaa aukenee tiheä kuusimetsä, jonka siimekseen risteilee kapea kinttupolku. Metsässä asuu monenlaisia metsäneläimiä, joista voit hyvällä onnella nähdä ainakin metsäkauriita, peuroja sekä jäniksiä. Alueella tiedetään liikkuvan myös karhuja, jotka kuitenkin ovat pysyneet poissa Kastanjeholmin pihapiiristä.
Ehkä tunnetuin tiluksilla sijaitsevista nähtävyyksistä on vanha "Hullujen hautausmaana" tunnettu hautausmaa. Sinne haudattiin mielisairaala-aikoina sairaalassa kuolleet potilaat aina vuoteen 1962 asti. Tämän jälkeen sairaalassa kuolleet potilaat on haudattu tavallisille hautausmaille, omille kotipaikkakunnilleen. Hautausmaa sijaitsee kauniissa tammilehdossa joen rannalla ja on tunnelmaltaan erityinen paikka.
Kunnostetussa päärakennuksessa asuvat omistaja Akseli Ruusuvuori puolisonsa Sylvi Sundbergin kanssa. Pariskunta remontoi sairaalarakennuksen täysin, vaikka se olikin täysin asumiskelpoinen ja hyväkuntoinen oltuaan vuosikausia sairaalakäytössä. Ymmärrettävästi potilaskeittiöt ja -huoneet eivät olleet kovin miellyttävä ympäristö asua. Osa sairaalan historiasta on pyritty säilyttämään, joten sairaalan pohjakerrokseen rakennettiin museo, jossa on näytillä irtaimistoa mielisairaalan ajoilta sekä alkuperäiskuntoonsa jätetty eristyshuone.
Sairaalan tiluksilla on paljon nähtävää. Tammilehdon lisäksi tilalla on hyvinhoidettu puutarha, josta löytyy omenapuita, luumupuita ja kirsikkapuita puhumattakaan marjoja notkuvista karviaispuskista sekä viinimarjapuskista. Puutarhassa ei enää viljellä juureksia ellei Sylvin satunnaisia innostuksen hetkiä oteta lukuun. Yleensä Sylvi unohtaa alkuinnostuksen jälkeen kitkeä rikkaruohot ja hoitaa kasvimaata, joten muutamia porkkanoita lukuunottamatta sato ei ole koskaan päässyt pöytään asti. Kastanjeholmin tiluksiin kuuluu pitkät siivut jokirantaa, sillä tilan maat jatkuvat Pappilankosken toisella puolella, josta avautuvat hevosten laitumet. Pappilankosken ylitse on rakennettu leveä puusilta, joka kestää myös autojen painon. Hevoslaitumien takaa aukenee tiheä kuusimetsä, jonka siimekseen risteilee kapea kinttupolku. Metsässä asuu monenlaisia metsäneläimiä, joista voit hyvällä onnella nähdä ainakin metsäkauriita, peuroja sekä jäniksiä. Alueella tiedetään liikkuvan myös karhuja, jotka kuitenkin ovat pysyneet poissa Kastanjeholmin pihapiiristä.
Ehkä tunnetuin tiluksilla sijaitsevista nähtävyyksistä on vanha "Hullujen hautausmaana" tunnettu hautausmaa. Sinne haudattiin mielisairaala-aikoina sairaalassa kuolleet potilaat aina vuoteen 1962 asti. Tämän jälkeen sairaalassa kuolleet potilaat on haudattu tavallisille hautausmaille, omille kotipaikkakunnilleen. Hautausmaa sijaitsee kauniissa tammilehdossa joen rannalla ja on tunnelmaltaan erityinen paikka.
Hevostallit
Kastanjeholmin päätalli on rakennettu vanhaan 1800-luvulla rakennettuun kivinavettaan. Kun navettaa alettiin remontoida talliksi, kattokorkeutta nostettiin roimasti, lattia valettiin uudestaan ja karsinat ostettiin eurooppalaiselta luksuskarsinoiden valmistajalta. Keskikäytävä on koristeltu lampunvalaisimilla, jotka tuovat pimeisiin iltoihin valoa. Holvikaariset karsinanovet saa halutessaan puolioviksi, jotta hevoset voivat katsella tallikäytävän tapahtumia. Päätallista löytyy suurin osa tallin karsinapaikoista, joten siellä on myös vilinää pitkin päivää. Päätallissa on tallihenkilökunnan sosiaalitilat, joihin kuuluu taukotila, kylpyhuone ja wc, pukukaapit sekä toimisto. Hevosten varusteet säilytetään tummalla puulla verhotussa varustehuoneessa, joka on aina tarkassa järjestyksessä. Jos ei ole, niin Akseli varmasti muistaa huomauttaa varustehuoneen järjestelystä jollekin työntekijälle (älkää kertoko miehelle, että usein sekasorron jäljet johtavat tallin toiseen omistajaan Sylviin). Rehut säilytetään lukollisessa rehuvarastossa, jossa on jokaiselle hevoselle omat, yksityiskohtaiset ruokintasuunnitelmat. Pesupisteitä tallissa on kaksi ja onpahan mukaan saatu mahdutettua myös yksi hevossolarium.
Päätallin lisäksi tiluksille rakennettiin Akselin ja Sylvin toimesta kaksi pienempää tallia. Molemmat talleista ovat perinteisiä uudenkarheita hevostalleja, joissa on siistit liukuovelliset karsinat, valoa tuovat kattoikkunat, omat rehuvarastot sekä varustehuoneet. Toisessa tallissa asuvat siitostammat ja toisessa koulutettavat nuoret hevoset. Tallien väliin rakennettiin yhdyskäytävä, jonka varrella on henkilökunnan pukukaappeja.
Päätallin lisäksi tiluksille rakennettiin Akselin ja Sylvin toimesta kaksi pienempää tallia. Molemmat talleista ovat perinteisiä uudenkarheita hevostalleja, joissa on siistit liukuovelliset karsinat, valoa tuovat kattoikkunat, omat rehuvarastot sekä varustehuoneet. Toisessa tallissa asuvat siitostammat ja toisessa koulutettavat nuoret hevoset. Tallien väliin rakennettiin yhdyskäytävä, jonka varrella on henkilökunnan pukukaappeja.
Tarhaus ja laitumet
Kastanjeholmin päätalli on rakennettu vanhaan 1800-luvulla rakennettuun kivinavettaan. Kun navettaa alettiin remontoida talliksi, kattokorkeutta nostettiin roimasti, lattia valettiin uudestaan ja karsinat ostettiin eurooppalaiselta luksuskarsinoiden valmistajalta. Keskikäytävä on koristeltu lampunvalaisimilla, jotka tuovat pimeisiin iltoihin valoa. Holvikaariset karsinanovet saa halutessaan puolioviksi, jotta hevoset voivat katsella tallikäytävän tapahtumia. Päätallista löytyy suurin osa tallin karsinapaikoista, joten siellä on myös vilinää pitkin päivää. Päätallissa on tallihenkilökunnan sosiaalitilat, joihin kuuluu taukotila, kylpyhuone ja wc, pukukaapit sekä toimisto. Hevosten varusteet säilytetään tummalla puulla verhotussa varustehuoneessa, joka on aina tarkassa järjestyksessä. Jos ei ole, niin Akseli varmasti muistaa huomauttaa varustehuoneen järjestelystä jollekin työntekijälle (älkää kertoko miehelle, että usein sekasorron jäljet johtavat tallin toiseen omistajaan Sylviin). Rehut säilytetään lukollisessa rehuvarastossa, jossa on jokaiselle hevoselle omat, yksityiskohtaiset ruokintasuunnitelmat. Pesupisteitä tallissa on kaksi ja onpahan mukaan saatu mahdutettua myös yksi hevossolarium.
Päätallin lisäksi tiluksille rakennettiin Akselin ja Sylvin toimesta kaksi pienempää tallia. Molemmat talleista ovat perinteisiä uudenkarheita hevostalleja, joissa on siistit liukuovelliset karsinat, valoa tuovat kattoikkunat, omat rehuvarastot sekä varustehuoneet. Toisessa talleista asuu ponit ja toisessa taas nuoret, koulutettavat hevoset. Tallien väliin rakennettiin yhdyskäytävä, jonka varrella on henkilökunnan pukukaappeja.
Päätallin lisäksi tiluksille rakennettiin Akselin ja Sylvin toimesta kaksi pienempää tallia. Molemmat talleista ovat perinteisiä uudenkarheita hevostalleja, joissa on siistit liukuovelliset karsinat, valoa tuovat kattoikkunat, omat rehuvarastot sekä varustehuoneet. Toisessa talleista asuu ponit ja toisessa taas nuoret, koulutettavat hevoset. Tallien väliin rakennettiin yhdyskäytävä, jonka varrella on henkilökunnan pukukaappeja.
Ratsastusmahdollisuudet
Ratsastuspuitteet Kastanjeholmissa ovat kaikkea mitä toivoa voi. Kaksi kumirouhe-hiekkapohjaista kenttää ovat sulan maan aikaan kovassa käytössä, sillä kentällä riittää tilaa useammallekin ratsukolle samaan aikaan. Toinen kentistä on pääkenttä, jonka toiselle sivulle on rakennettu katsomo. Pienempi kenttä taas on treenikenttä ilman katsomoa. Molemmille kentille on koottu kattava puomivarasto, joskin pääkentällä se on monipuolisempi.
Maneesi sijaitsee päätallin ja päärakennuksen väliin jäävän metsätilkun takana. Koristeellisin lasi-ikkunoin varusteltu maneesi on lämmitetty ja sen pitkällä sivulla on pieni katsomo. Maneesin päädyssä on lasi-ikkunan takana kahvio sekä parvi, josta voi myös seurata ratsukoiden ratsastusta. Maneesissa soi yleensä aamusta iltaan radio paitsi valmennusten ja kilpailuiden aikana. Radiokanavaa voi vaihtaa kahviosta.
Maneesi sijaitsee päätallin ja päärakennuksen väliin jäävän metsätilkun takana. Koristeellisin lasi-ikkunoin varusteltu maneesi on lämmitetty ja sen pitkällä sivulla on pieni katsomo. Maneesin päädyssä on lasi-ikkunan takana kahvio sekä parvi, josta voi myös seurata ratsukoiden ratsastusta. Maneesissa soi yleensä aamusta iltaan radio paitsi valmennusten ja kilpailuiden aikana. Radiokanavaa voi vaihtaa kahviosta.
Muut tilat
Tallin henkilökunnalle on tarjolla paljon sosiaalitiloja, jotka ovat sopimuksen mukaan käytössä. Jokirannassa sijaitsee tunnelmallinen puusauna, josta voi kesäisin (ja miksei myös talvisin) pulahtaa raikkaaseen jokiveteen. Puusaunan yhteydessä on myös saunamökki, jossa on yösijat neljälle ihmiselle. Päätallin ylisillä sijaitsee henkilökunnan tila, josta löytyy ajanviettoon biljardipöytä, tv, keittiö sekä oleskelutila mukavine nahkasohvineen. Maneesin yläkerrassa on toimistotila, jossa järjestetään palavereita ja kokouksia liittyen Kastanjeholmin asioihin. Alakerrasta löydät kahvion, joka on toiminnassa kilpailupäivisin ja muuten sieltä voi ostaa kahviautomaatista tai juoma-automaatista itselleen juotavaa.
VIRTUAALITALLI - A SIM GAME STABLE
Kuvien copyrightit järjestyksessä:
1. Pixabay (bernswaelz) 2. Csi 5* San Patrignano (CC BY-NC 2.0) 3. Seppo Uusitupa (CC BY-NC-SA 2.0) 4. Sonja Bauen (CC BY-NC-SA 2.0)
5. Matthew Beziat (CC BY-NC 2.0) 6. Gordon T Lawson (CC BY-NC-SA 2.0) 7. Pixabay 8. Esko Kurvinen (CC BY-NC 2.0)
9. Peter (CC BY-NC 2.0) 10. Pixabay (Free-Photos) 11. Miika Mehtälä (CC BY-NC-SA 2.0) 12. Reit und Fahrclub Knobben e.v. Hoopmann (CC BY-NC-SA 2.0)
13. Allan Watt (CC BY-NC 2.0)
Kuvien copyrightit järjestyksessä:
1. Pixabay (bernswaelz) 2. Csi 5* San Patrignano (CC BY-NC 2.0) 3. Seppo Uusitupa (CC BY-NC-SA 2.0) 4. Sonja Bauen (CC BY-NC-SA 2.0)
5. Matthew Beziat (CC BY-NC 2.0) 6. Gordon T Lawson (CC BY-NC-SA 2.0) 7. Pixabay 8. Esko Kurvinen (CC BY-NC 2.0)
9. Peter (CC BY-NC 2.0) 10. Pixabay (Free-Photos) 11. Miika Mehtälä (CC BY-NC-SA 2.0) 12. Reit und Fahrclub Knobben e.v. Hoopmann (CC BY-NC-SA 2.0)
13. Allan Watt (CC BY-NC 2.0)