EV-II, KTK-III
KASTANJAN KOHINOOR
|
eli Nona
s. 21.06.2020, Suomi (14v) hannover, tamma punarautias, 169 cm VH20-011-0184 kasv. Kastanjeholm, VRL-08179 om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 130 cm |
♡ 31.08.2020 palkittu Estevarsojen laatuarvostelussa palkinnolla EV-II (32p.)
♡ 30.09.2020 palkittu Syyskuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (60p.)
♡ 30.09.2020 palkittu Syyskuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (60p.)
HISTORIA
Kun Akselin ja Matteon omistama Garnet hyväksyttiin kantakirjaan, oli Aleksi kuin tulisilla hiilillä. Nyt vihdoin ja viimein orin jalostusura oli valmis alkamaan - nyt kun Matteokin oli menestynyt orilla erinomaisesti 160cm tasolla. Garnetin ensimmäisen jälkeläisen emävalinta oli ollut selvillä siitä asti, kun kaunis rautias Notre Dame ostettiin Saksasta Kastanjeholmiin. Notre Dame edusti itsekin hannoverkantakirjaa ja oli rakenteeltaan sopivasti Garnetia täydentävä, puhumattakaan tamman laadukkaasta suvusta. Kahdelle näin arvokkaalle hevoselle ei olisi suonut yhtään sen elegantimpaa varsaa, kuin juhannuksen tienoilla syntynyt punarautias Kastanjan Kohinoor.
LUONNEKUVAUS
Tuntuu, kuin Kastanjan Kohinoor tietäisi olevansa melkein kuninkaallisesta suvusta. Onhan tamman isä Garnet sellainen ilmestys, että sen saapumisesta Suomeen kohistiin aina iltapäivälehtiä myöden eikä emäkään paljoa huonommaksi jää, kun ruvetaan sukulinjoja tarkastelemaan. Ehkä Nonan arvokkuus ja itsetietoisuus on ihan perusteltua, mutta kyllä se vähän huvittava näky on kulkiessaan joka paikkaan täpäkästi nokka pystyssä. Nona kun on vähän totinen ja huumorintajuton tamma, joka ei oikein arvosta minkäänlaista barbaaria hosumista tai muutakaan hössötystä. Asiat tulee hoitaa jämäkästi ja turhia jaarittelematta, piste.
Nona ei loppupeleissä ole kovinkaan haasteellinen käsiteltävä. Se nyt vain sattuu olemaan ihan rutikuiva ja haudanvakava luonne. Siinä missä muut tammat rallittelevat riemuissaan kesälaitumelle päästyään, ottaa Nona muutaman arvokkaan laukka-askeleen ja siirtyy sivummalle tarkkailemaan tilannetta. Tämä oman elämänsä kuningatar pääsee nopeasti laumahierarkiassa korkealle, sillä se ei rieku ja rymistele tapahtumien keskipisteessä, vaan näyttää kaapin paikan kerran ja sillä selvä. Nona on varsin uskottava persoona, sillä siitä huokuu sellainen auktoriteetti, että kuin varkain sitä huomaa kunnioittavansa tätä punaruskeaa tammaa.
Nonalla on valtavasti taitoa ja osaamista. Se on aito ja laadukas urheiluhevonen turvasta hännänpäähän, mutta valitettavasti Nona on erittäin vaikeasti motivoitavissa. Siksi siitä ei koskaan tullut suurten luokkien hyppääjää, kuten isänsä. Nona ei anna virheitä helposti anteeksi ja sohlaava kuski saakin tämän tamman samantien oppositioon. Kun Nona ei halua tehdä jotain, niin sehän ei muuten tee. Sille päälle tammaa ei soisi saatavan juuri kisapäivän aamuna, joten ratsastajalta vaaditaan tämän hevosen kohdalla taitoa ja tilanteenlukutaitoa. Jos Nona on haluton tai muuten vain epävakaa, pitää keskittyä perusteelliseen läpiratsastukseen. Jos se taas vaikuttaa vireältä, on turha polttaa Nonan ailahtelevaa motivaatiota pitkiin ja perusteellisiin verryttelyihin ja säästää innostus varsinaiseen kisasuoritukseen.
Nona ei loppupeleissä ole kovinkaan haasteellinen käsiteltävä. Se nyt vain sattuu olemaan ihan rutikuiva ja haudanvakava luonne. Siinä missä muut tammat rallittelevat riemuissaan kesälaitumelle päästyään, ottaa Nona muutaman arvokkaan laukka-askeleen ja siirtyy sivummalle tarkkailemaan tilannetta. Tämä oman elämänsä kuningatar pääsee nopeasti laumahierarkiassa korkealle, sillä se ei rieku ja rymistele tapahtumien keskipisteessä, vaan näyttää kaapin paikan kerran ja sillä selvä. Nona on varsin uskottava persoona, sillä siitä huokuu sellainen auktoriteetti, että kuin varkain sitä huomaa kunnioittavansa tätä punaruskeaa tammaa.
Nonalla on valtavasti taitoa ja osaamista. Se on aito ja laadukas urheiluhevonen turvasta hännänpäähän, mutta valitettavasti Nona on erittäin vaikeasti motivoitavissa. Siksi siitä ei koskaan tullut suurten luokkien hyppääjää, kuten isänsä. Nona ei anna virheitä helposti anteeksi ja sohlaava kuski saakin tämän tamman samantien oppositioon. Kun Nona ei halua tehdä jotain, niin sehän ei muuten tee. Sille päälle tammaa ei soisi saatavan juuri kisapäivän aamuna, joten ratsastajalta vaaditaan tämän hevosen kohdalla taitoa ja tilanteenlukutaitoa. Jos Nona on haluton tai muuten vain epävakaa, pitää keskittyä perusteelliseen läpiratsastukseen. Jos se taas vaikuttaa vireältä, on turha polttaa Nonan ailahtelevaa motivaatiota pitkiin ja perusteellisiin verryttelyihin ja säästää innostus varsinaiseen kisasuoritukseen.
|
|
JÄLKELÄISET |
|
25.02.2022 FWB t.
12.01.2024 FWB o. 16.06.2024 FWB o. |
EV-II, KTK-III
|
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijoituksia 42, joista voittoja 7
|
18.12.2020 ERJ KK Bailador - 130cm - 4/19
02.01.2021 ERJ Kilpakeskus Chermia - 130cm - 3/20 04.01.2021 ERJ Kilpakeskus Chermia - 130cm - 1/20 04.01.2021 ERJ Kilpakeskus Chermia - 140cm - 1/26 10.01.2021 ERJ Kilpakeskus Chermia - 130cm - 2/20 28.05.2021 ERJ Yemene - 130cm - 5/33 12.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 2/36 12.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 6/36 16.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 5/36 18.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 6/36 19.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 2/36 02.08.2021 ERJ Yemene - 130cm - 3/29 07.08.2021 ERJ Yemene - 130cm - 5/29 08.08.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/44 08.08.2021 ERJ Yemene - 130cm - 2/29 09.08.2021 ERJ Yemene - 130cm - 1/29 10.08.2021 ERJ Yemene - 130cm - 1/29 14.08.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 3/44 15.08.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 3/44 22.08.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 2/44 27.08.2021 ERJ Hiivurin Suomenhevoset - 120cm - 1/44 |
24.11.2021 ERJ Yemene - 130cm - 6/39
27.11.2021 ERJ Yemene - 130cm - 5/39 14.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 1/26 14.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 4/26 15.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 2/26 17.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 3/26 20.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 3/26 23.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 5/26 23.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 4/26 27.04.2022 ERJ Valmarya - 130cm - 5/26 11.07.2022 ERJ KK Bailador - 120cm - 2/47 13.07.2022 ERJ KK Bailador - 120cm - 6/47 15.07.2022 ERJ KK Bailador - 120cm - 3/47 16.07.2022 ERJ KK Bailador - 120cm - 5/47 17.07.2022 ERJ KK Bailador - 120cm - 3/47 19.07.2022 ERJ KK Bailador - 120cm - 3/47 04.02.2024 ERJ Tigrishellir - 120cm - 3/44 06.02.2024 ERJ Tigrishellir - 120cm - 4/44 12.03.2024 ERJ Moana Part Breds - 120cm - 2/40 13.03.2024 ERJ Moana Part Breds - 120cm - 5/40 15.03.2024 ERJ Moana Part Breds - 120cm - 1/40 |
VILLIT KILPAILUT
|
11.07.2021 (FIN)
11.07.2021 (FIN) 30.07.2021 (FIN) 31.07.2021 (FIN) 27.08.2021 (FIN) 27.08.2021 (FIN) 26.11.2021 (FIN) 26.11.2021 (FIN) 10.12.2021 (GBR) 11.12.2021 (GBR) 24.04.2022 (FIN) 03.05.2022 (SWE) 14.05.2022 (ITA) 30.07.2022 (GBR) 02.10.2022 (FIN) 31.12.2022 (FIN) 25.03.2023 (FIN) 25.03.2023 (FIN) 09.05.2023 (SWE) 23.07.2023 (FIN) 29.07.2023 (GBR) 29.10.2023 (GBR) 20.04.2024 (NLD) 03.05.2024 (FIN) 04.05.2024 (FIN) 05.05.2024 (FIN) 15.05.2024 (SWE) 22.06.2024 (FIN) 30.06.2024 (FIN) 25.07.2024 (GBR) 09.08.2024 (FIN) 20.09.2024 (FRA) 21.09.2024 (FIN) 09.11.2024 (USA) |
Valkia Summer Champions
Valkia Summer Champions Power Jump 2021 Power Jump 2021 Kalla CUP Virgo Kalla CUP Virgo Kalla CUP Sagittarus Kalla CUP Sagittarus Winter Jumping Show Winter Jumping Show Kultasaari Cup Hannaby Hanami Week PJ Kvaalikilpailut Power Jump 2022 Mangovia Fall Fest Sinisimpukka Kultasaaren Kartano Kultasaaren Kartano Hannaby Hanami Week Åland Weekend Power Jump 2023 Harvest Moon Show Tulip Carneval 2024 ERJ Estemestaruus 1. päivä ERJ Estemestaruus 2. päivä ERJ Estemestaruus 3. päivä Hannaby Hanami Week Erikan Talli Tammisaari Power Jump 2024 Guldholm Summer Festival Barrières En Châtaignier Häjy Showjumping Niagara Equestrian Festival |
110-120 cm
130 cm Prix de ERJ (tarina) PJ 2021 arvoluokka 120 cm 130 cm 120 cm 130 cm Young Horse 125 cm Speed Young Horse 120 cm Prix de OddPixel 130 cm 120 cm PJ karsintaluokka 130cm Jumbo 130 cm 130 cm 130 cm 120 cm 130 cm 120 cm Anders Bogård Minnestävling 130 cm Privileged 120 cm 120 cm Full Blossom 130 cm Harrastemestaruus 120 cm Harrastemestaruus 130 cm Harrastemestaruus 130 cm (finaali) 130 cm 120 cm 120 cm Jumbo 130 cm 130 cm 130 cm 130 cm 130 cm |
12/29 (0-10vp)
13/17 (6vp) 19/24 (4vp) 31/75 (6vp) 33/38 (8vp) 35/38 (12vp) 1/35 (0-0vp) 17/36 (4vp) 7/35 (0vp) 16/33 (58.71s, 6vp) 11/25 (4vp, 67.328s) 8/59 (0-4vp, 67.075/49.136s) 19/22 (8vp, 67.910s) 22/32 (8vp, 82.970s) 3/39 (0vp, 92.628s) 3/7 30/31 (16vp, 63.818s) 7/23 (4vp, 71.803s) 38/57 (8vp, 59,963s) 3/38 (0vp) 15/40 (4vp, 65.868s) 26/30 (12vp) 51/87 (8vp) 59/88 (8vp) 20/60 (4vp) 30/30 (16vp) 57/76 (8vp, 73,430s) 28/77 5/61 (0vp) 24/38 (4vp) 16/39 (4vp, 65.484s) 4/27 (0-0vp, 76.546/67.789s) 5/53 42/42 |
300v€ 1000v€ 5000v€ |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
22.07.2020 Leikkimieltä etsimässä
Tallilla oli jo yleisesti tiedetty fakta, että Nonan kanssa ei paljon kannattanut käyttää huumoria tai poiketa rutiineista. Tästä huolimatta päätin kuitenkin yrittää saada tätä totista torvensoittajaa hieman rennommalle fiilikselle raahaamalla kentälle jokseenkin epäluuloisen Nonan ja neonpinkin jumppapallon. Ajattelin jotenkin optimistisesti, että vuotiaasta varsasta kuoriutuisi se riehakas ja leikkisä lapsi, joka saisi purkaa energiaa tuuppimalla ja heittelemällä hassunväristä kumipalloa. Akseli tyrskähteli huvittuneena katsellessaan hääräämistäni sivummalta. Jotenkin se silti piti hellyyttävänä sitä, miten jaksoin aina yrittää kaikenlaisia villityksiä varsojen kanssa.
Potkaisin pallon keskelle kenttää ja päästin Nonan vapaaksi riimunnarusta. Nona otti kohteliaan välimatkan minuun ja jäi niille sijoilleen seisomaan katsellen pallon hiljaista vierimistä hiekalla. Se ei tehnyt elettäkään näyttääkseen kiinnostusta minua tai palloa kohtaan. Se vain seistä jökötti siinä kuin tatti. Huiskin käsiä tammaan päin saadakseni sen liikkeelle, mutta Nona mulkaisi minuun hieman ärsyyntyneenä ja siirtyi pari askelta kauemmaksi. Se nuuhki maata ja vaikutti olevan kiinnostuneempi hiekanjyvistä kuin surkeista aktivointiyrityksistäni. Taputin käsiäni yhteen. Ei reaktiota. Naksutin vaativasti kieltäni. Ei edelleenkään minkäänlaista reaktiota. Aleksi hymisi kentän aitaan nojaten ja mulkaisin sitä lähes yhtä murhaavasti, kuin Nona seuraavaksi minua, kun kannustin tamman juoksutusraipalla liikkeelle. Varsa ravasi muutaman haluttoman raviaskeleen kauemmas jumppapallosta ja huiskautti häntäänsä tyytymättömästi. Hiekanjyvät kiinnostivat sitä jälleen ja tällä kertaa se polvistui ja kellahti makuulle kentän pehmeälle hiekalle. Eikä se edes piehtaroinut, se vain makasi siististi polvet koukussa maassa ja katsoi minua tyynen rauhallisena.
Antaa saakeli olla sitten.
Potkaisin pallon keskelle kenttää ja päästin Nonan vapaaksi riimunnarusta. Nona otti kohteliaan välimatkan minuun ja jäi niille sijoilleen seisomaan katsellen pallon hiljaista vierimistä hiekalla. Se ei tehnyt elettäkään näyttääkseen kiinnostusta minua tai palloa kohtaan. Se vain seistä jökötti siinä kuin tatti. Huiskin käsiä tammaan päin saadakseni sen liikkeelle, mutta Nona mulkaisi minuun hieman ärsyyntyneenä ja siirtyi pari askelta kauemmaksi. Se nuuhki maata ja vaikutti olevan kiinnostuneempi hiekanjyvistä kuin surkeista aktivointiyrityksistäni. Taputin käsiäni yhteen. Ei reaktiota. Naksutin vaativasti kieltäni. Ei edelleenkään minkäänlaista reaktiota. Aleksi hymisi kentän aitaan nojaten ja mulkaisin sitä lähes yhtä murhaavasti, kuin Nona seuraavaksi minua, kun kannustin tamman juoksutusraipalla liikkeelle. Varsa ravasi muutaman haluttoman raviaskeleen kauemmas jumppapallosta ja huiskautti häntäänsä tyytymättömästi. Hiekanjyvät kiinnostivat sitä jälleen ja tällä kertaa se polvistui ja kellahti makuulle kentän pehmeälle hiekalle. Eikä se edes piehtaroinut, se vain makasi siististi polvet koukussa maassa ja katsoi minua tyynen rauhallisena.
Antaa saakeli olla sitten.
01.11.2020 Nuorten hevosten viikonloppu Storywoodissa, esterataharjoitukset (kirjoittanut Minni)
Punainen tamma näytti siltä, kuin se tietäisi olevansa hieno ja mahtava. Tamma liikkui näyttävällä laukalla eteenpäin ja sen ratsastajan tehtävänä näytti olevan vain enemmänkin olla paikalla, eikä tuo näyttänyt joutuvan tekemään hirveästi töitä tamman ratsastamiseksi. Tammalla oli hyvä tyyli hypätä ja se lähti hyppyihin reippaasti ja liikoja empimättä, vaikkakin kolmossarja väärinpäin sai tamman hidastamaan hieman askeltaan ja näyttämään muutaman sekuntin ajan siltä että se punnitsisi askeleitaan, ennen kuin kuitenkin lähti lopulta hyppyyn ja viimeisteli radan taidokkaasti. Tällaisilla suorituksilla ratsukolla olisi varmasti mahdollisuus pärjätä tulevaisuudessa, varsinkin kun tamma tulisi saamaan vain lisää kokemusta ja rutiinia alle.
Tekniikka 5p. - rohkeus 5p. - yleisilme 6p. = 16p.
Tekniikka 5p. - rohkeus 5p. - yleisilme 6p. = 16p.
30.07.2021 Power Jump 2021 (Prix de ERJ 130cm)
Pappa Sundbergilla on ihan oikea nimikin. Ajan saatossa se oli vain jäänyt monelta unohduksiin, sillä omalla ristimänimellään Pappaa ei oltu kutsuttu vuosikymmeniin – ei ainakaan Sundbergien perheessä. Pappa oli Pappa jo kolmenkympin korvilla, vaikka lapsenlapsista ei ollut tietoakaan. Suurin osa lienee kuvittelevan kutsumanimen liittyvän jotenkin perheen suomenruotsalaisiin sukujuuriin. Todellisuudessa tämä perhe on niin supisuomalainen, että pakkoruotsia pidemmälle ei kukaan perheenjäsen ole päässyt ruotsintaidoissaan, ja Pappa muistaa aina mainita, että tärkeintä ei suinkaan ole voitto, vaan se, että Ruotsi ottaa oikein kunnolla turpaansa.
Pappa oli Pappa siksi, että vaimonsa niin alkujaan päätti. Ja Loviisa Sundberg päättää muuten tässä perheessä aika paljon muustakin. Kuten siitä, että tänä vuonna myös Pappa lähtisi ainoan tyttärensä ja hänen perheensä tueksi Power Jumpiin eikä suinkaan Kaukon ja Jaskan kanssa Tenolle kalareissulle. Tyttärellä kun oli pienet kaksospojat ja esikoinenkin siellä jaloissa pyörimässä. Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen jo riehumassa hevosen selässä, ei hyvä heilu. Loviisa oli suorastaan järkyttynyt, että niin vain sitä ura vei mennessään ja lapset jäivät hunningolle jo tuossa iässä. Apua siinä perheessä tarvittiin, vaikka sitä ei oikeastaan edes oltu pyydetty – ainakaan isovanhemmilta. Pappa oli tiukasti todennut vaimolleen, että hyvä on, tämän kerran sitten. Ja vain tämän kerran, ettäs tiedät. Kuten aina.
Kilpailupäivänä Pappa oli varustautunut erinomaisesti. Hän oli kerännyt pitkin kuukautta insinöörin pedantilla tarkkuudella koottua selviytymispakkausta kasaan ja nyt Pappa Sundberg seisoi miesporukassa derbykentän laidalla esitellen ylpeänä aikaansaannoksiaan. Miesringin keskiössä komeilivat kaksosrattaat, mallia aivan liian kallis. 16 erilaista istuinosan, vaunukopan sekä turvakaukalon yhdistelmää. Uskomattoman monipuoliset, Pappa kehaisi. Joku miehistä tiedusteli onko muuten viisipistevaljaat. Kyllä on, ja säädettävä työntöaisa!
Samalla intohimolla Pappa oli aina suhtautunut tyttärensä hevosharrastukseen, vaikka ihan vain periaatteen vuoksi oli mutissut viiksiinsä, että kai sitä tiemmä parempaakin tekemistä olisi viikonloppuisin, kuin ravata kaiken maailman ponitapahtumissa. Jossain vaiheessa vuosien varrella mutina vaimeni ja lopulta jäi pois kokonaan. Joko epähuomiossa, tai sitten hän vain ymmärsi, ettei pystynyt huijaamaan ketään ollessaan kisa-aamuina ennen kukonlaulua keittämässä kaurapuuroa matkaan lähtijöille. Periaatteen miehenä tunnettu Pappa tuumi, että jos jotain lähdetään tekemään, tehdään se kunnolla. Aina oli viimeisen päälle hevostrailerit ja vetoautot. Hanskalokerosta löytyi varakuolaimet ja Mersun takaluukusta laajamittainen ensiapuvälineistö sekä tyttärelle että hänen ratsulleen. Mitään ei puuttunut ja jos puuttui, se hankittiin viipymättä.
Tyttären lennettyä pesästä ja lyöttäydyttyä kimppaan esteratsastaja Akseli Ruusuvuoren kanssa, oli Pappa yhtäkkiä huomannut olevansa toimeton. Nyt hänellä olisi aikaa vain itselleen ja harrastuksilleen. Kaukokin oli aina irvaillut hänelle, että hallitus ei anna hänen koskaan osallistua miesporukan illanviettoihin. Nyt on sitten virallisesti määräysvalta vaihtunut tässä taloudessa, oli Pappa uhonnut ja ottanut pitkän siemaisun oluestaan vain ymmärtääkseen, että ei hän halunnut istua lauantai-iltaa Kaukon rähjäisessä autotallissa ja kuunnella kuluneita kalajuttuja. Tänään, vihdoin ja viimein, Pappa Sundberg oli jälleen elementissään suuren hevostapahtuman hulinassa – bäk in thö pisnekset, niin kuin Pappa ruukaa sanoa.
Ainekset erinomaiseen kilpailusuoritukseen ovat Papan mielestä yksinkertaiset. Kaiken pitää sujua taustajoukoissa kuin rasvattu koneisto. Yksikään osa koneistoa ei saa missään tilanteessa pettää tai suoritus on kriittisesti vaarassa. Markkinakojusta pitää ostaa juuri oikeanlaisia metrilakuja, jotka sujautetaan kömpelön olantaputuksen saattelemana tyttären käteen ennen suoritusta. Hevonen pidetään visusti hyppysissä, vaikka se tepastelisi levottomana ja yrittäisi astua varpaille. Sille ei näytetä, että pelkää. Sille näytetään kuka määrää! Tytär puntataan hauisvoimalla selkään ja lausutaan juuri se oikea, rohkaiseva lausahdus: "noh, niin".
Kaikki tämä sujui vanhasta lihasmuistista ja Pappa oli varsin tyytyväinen itseensä, kun sai näin sujuvasti saatettua tyttären ja Kastanjan Kohinoorin derbykentän portista sisään areenalle. Tamma oli hermona, mutta ei laisinkaan niin hermona, kun tytär sen selässä. Punaisen tamman isäori oli ollut niin kallis, että edes Papalle ei oltu kerrottu sen todellista kauppahintaa. Mistä moiset rahat saatiin, oli vieläkin mysteeri. Puhumattakaan siitä, että miksi niin hyvän oriin jälkeläinen vaikutti olevan kertakaikkisen ikävän oloinen hevonen. Tamman olisi pitänyt kulkea eteenpäin, mutta se käytti aikansa peruutteluun ja hännän huiskimiseen. Ei hän hevosista vieläkään kaikkea ymmärtänyt, mutta sen verran kuitenkin, että tarkoitus oli hänen tietääkseen mennä lujaa ja eteenpäin, eikä suinkaan hirttää pakkia kiinni. Luojan lykky, että tytär sai houkuteltua vaihdelaatikkoon ykkösen päälle ja kohta kaksikko laukkasi viivasuorana kohti punavalkoista pystyestettä. Pappa kaivoi reisitaskushortsiensa taskusta esiin iankaikkisen vanhan kamerakännykän. Hän zoomasi tottuneesti kuvan niin lähelle kohdetta kuin suinkaan pystyi, jotta kuvasta ei enää mitenkään erottanut komeiliko siinä Sylvi Sundberg ratsullaan vai aamulla tienposkessa nähty hirvinaaras. Tyytyväisenä ja täysin tietämättömänä kuvan puoliksi peittävästä etusormesta, Pappa laittoi puhelimen takaisin taskuun ja myhäillen hytkytti rattaissa päiväuniaan nukkuvia kaksospoikia. Kyllä tämä nyt yhden kalareissun voitti mennen tullen.
Tulos: 19/26 4vp.
Tuomareiden kommentit: Ilahduttava, kerrassaan herttainen tarina. Hauskoja ja nokkelia sanavalintoja, sekä virkistävä ratkaisu tarinan lähestymistavalle. Pappa Sundberg sai täältä fanin!
Erottuva kerronta tukijoukkojen näkökulmasta. Sujuvaa kirjoittamista ja hauskoja, harkittuja sutjautuksia siellä täällä! Etenkin viimeisimmissä kappaleissa päästiin kilpailutunnelmiin.
Ja pappahan on tunnetusti se jonka luokse mennään, kun tarvitaan vanhaa viisautta ja käytännön taitoja! Näin myöskin varmasti Sylvinkin kohdalla, sillä epäilemättä Nonan kaltaisen tamman kanssa on tarvittu kerran jos toisenkin ripauksen älliä ja järkähtämätöntä otetta, siis kaikkea mitä papalla on varmasti tyttärelleen tarjota. Silloinkin kun asiat ei liittyisi välttämättä suoranaisesti hevosiinkaan. Varmasti korvaamaton apu, ja kyllähän sen pappa näyttää myös tietävän, kun näkee hänen astelevan kisaväen keskellä hulppean näköisiä rattaita työnnellen, selvästi viime hetken pointtereita tyttärelleen heitellen.
Omaperäinen ja helposti mukaansa tempaiseva tuotos, mikä tämäkin näytti päättävän ottaa vähän erilaisen lähestymistavan näihin kisoihin, tavanomaisen ratsukon kisatarinan sijaan. Hienoa, siitä aina plussaa! Ideana ja toteutuksena hyvin mielenkiintoinen sekä nautinnollista luettavaa, mutta neljänteen tähteen olisi tarvittu hitusen enemmän tekstin keskittymistä itse kisoihin ja keskiössä olevaan ratsukkoon. Tyylikäs tuotos kuitenkin!
Pappa oli Pappa siksi, että vaimonsa niin alkujaan päätti. Ja Loviisa Sundberg päättää muuten tässä perheessä aika paljon muustakin. Kuten siitä, että tänä vuonna myös Pappa lähtisi ainoan tyttärensä ja hänen perheensä tueksi Power Jumpiin eikä suinkaan Kaukon ja Jaskan kanssa Tenolle kalareissulle. Tyttärellä kun oli pienet kaksospojat ja esikoinenkin siellä jaloissa pyörimässä. Muutama kuukausi synnytyksen jälkeen jo riehumassa hevosen selässä, ei hyvä heilu. Loviisa oli suorastaan järkyttynyt, että niin vain sitä ura vei mennessään ja lapset jäivät hunningolle jo tuossa iässä. Apua siinä perheessä tarvittiin, vaikka sitä ei oikeastaan edes oltu pyydetty – ainakaan isovanhemmilta. Pappa oli tiukasti todennut vaimolleen, että hyvä on, tämän kerran sitten. Ja vain tämän kerran, ettäs tiedät. Kuten aina.
Kilpailupäivänä Pappa oli varustautunut erinomaisesti. Hän oli kerännyt pitkin kuukautta insinöörin pedantilla tarkkuudella koottua selviytymispakkausta kasaan ja nyt Pappa Sundberg seisoi miesporukassa derbykentän laidalla esitellen ylpeänä aikaansaannoksiaan. Miesringin keskiössä komeilivat kaksosrattaat, mallia aivan liian kallis. 16 erilaista istuinosan, vaunukopan sekä turvakaukalon yhdistelmää. Uskomattoman monipuoliset, Pappa kehaisi. Joku miehistä tiedusteli onko muuten viisipistevaljaat. Kyllä on, ja säädettävä työntöaisa!
Samalla intohimolla Pappa oli aina suhtautunut tyttärensä hevosharrastukseen, vaikka ihan vain periaatteen vuoksi oli mutissut viiksiinsä, että kai sitä tiemmä parempaakin tekemistä olisi viikonloppuisin, kuin ravata kaiken maailman ponitapahtumissa. Jossain vaiheessa vuosien varrella mutina vaimeni ja lopulta jäi pois kokonaan. Joko epähuomiossa, tai sitten hän vain ymmärsi, ettei pystynyt huijaamaan ketään ollessaan kisa-aamuina ennen kukonlaulua keittämässä kaurapuuroa matkaan lähtijöille. Periaatteen miehenä tunnettu Pappa tuumi, että jos jotain lähdetään tekemään, tehdään se kunnolla. Aina oli viimeisen päälle hevostrailerit ja vetoautot. Hanskalokerosta löytyi varakuolaimet ja Mersun takaluukusta laajamittainen ensiapuvälineistö sekä tyttärelle että hänen ratsulleen. Mitään ei puuttunut ja jos puuttui, se hankittiin viipymättä.
Tyttären lennettyä pesästä ja lyöttäydyttyä kimppaan esteratsastaja Akseli Ruusuvuoren kanssa, oli Pappa yhtäkkiä huomannut olevansa toimeton. Nyt hänellä olisi aikaa vain itselleen ja harrastuksilleen. Kaukokin oli aina irvaillut hänelle, että hallitus ei anna hänen koskaan osallistua miesporukan illanviettoihin. Nyt on sitten virallisesti määräysvalta vaihtunut tässä taloudessa, oli Pappa uhonnut ja ottanut pitkän siemaisun oluestaan vain ymmärtääkseen, että ei hän halunnut istua lauantai-iltaa Kaukon rähjäisessä autotallissa ja kuunnella kuluneita kalajuttuja. Tänään, vihdoin ja viimein, Pappa Sundberg oli jälleen elementissään suuren hevostapahtuman hulinassa – bäk in thö pisnekset, niin kuin Pappa ruukaa sanoa.
Ainekset erinomaiseen kilpailusuoritukseen ovat Papan mielestä yksinkertaiset. Kaiken pitää sujua taustajoukoissa kuin rasvattu koneisto. Yksikään osa koneistoa ei saa missään tilanteessa pettää tai suoritus on kriittisesti vaarassa. Markkinakojusta pitää ostaa juuri oikeanlaisia metrilakuja, jotka sujautetaan kömpelön olantaputuksen saattelemana tyttären käteen ennen suoritusta. Hevonen pidetään visusti hyppysissä, vaikka se tepastelisi levottomana ja yrittäisi astua varpaille. Sille ei näytetä, että pelkää. Sille näytetään kuka määrää! Tytär puntataan hauisvoimalla selkään ja lausutaan juuri se oikea, rohkaiseva lausahdus: "noh, niin".
Kaikki tämä sujui vanhasta lihasmuistista ja Pappa oli varsin tyytyväinen itseensä, kun sai näin sujuvasti saatettua tyttären ja Kastanjan Kohinoorin derbykentän portista sisään areenalle. Tamma oli hermona, mutta ei laisinkaan niin hermona, kun tytär sen selässä. Punaisen tamman isäori oli ollut niin kallis, että edes Papalle ei oltu kerrottu sen todellista kauppahintaa. Mistä moiset rahat saatiin, oli vieläkin mysteeri. Puhumattakaan siitä, että miksi niin hyvän oriin jälkeläinen vaikutti olevan kertakaikkisen ikävän oloinen hevonen. Tamman olisi pitänyt kulkea eteenpäin, mutta se käytti aikansa peruutteluun ja hännän huiskimiseen. Ei hän hevosista vieläkään kaikkea ymmärtänyt, mutta sen verran kuitenkin, että tarkoitus oli hänen tietääkseen mennä lujaa ja eteenpäin, eikä suinkaan hirttää pakkia kiinni. Luojan lykky, että tytär sai houkuteltua vaihdelaatikkoon ykkösen päälle ja kohta kaksikko laukkasi viivasuorana kohti punavalkoista pystyestettä. Pappa kaivoi reisitaskushortsiensa taskusta esiin iankaikkisen vanhan kamerakännykän. Hän zoomasi tottuneesti kuvan niin lähelle kohdetta kuin suinkaan pystyi, jotta kuvasta ei enää mitenkään erottanut komeiliko siinä Sylvi Sundberg ratsullaan vai aamulla tienposkessa nähty hirvinaaras. Tyytyväisenä ja täysin tietämättömänä kuvan puoliksi peittävästä etusormesta, Pappa laittoi puhelimen takaisin taskuun ja myhäillen hytkytti rattaissa päiväuniaan nukkuvia kaksospoikia. Kyllä tämä nyt yhden kalareissun voitti mennen tullen.
Tulos: 19/26 4vp.
Tuomareiden kommentit: Ilahduttava, kerrassaan herttainen tarina. Hauskoja ja nokkelia sanavalintoja, sekä virkistävä ratkaisu tarinan lähestymistavalle. Pappa Sundberg sai täältä fanin!
Erottuva kerronta tukijoukkojen näkökulmasta. Sujuvaa kirjoittamista ja hauskoja, harkittuja sutjautuksia siellä täällä! Etenkin viimeisimmissä kappaleissa päästiin kilpailutunnelmiin.
Ja pappahan on tunnetusti se jonka luokse mennään, kun tarvitaan vanhaa viisautta ja käytännön taitoja! Näin myöskin varmasti Sylvinkin kohdalla, sillä epäilemättä Nonan kaltaisen tamman kanssa on tarvittu kerran jos toisenkin ripauksen älliä ja järkähtämätöntä otetta, siis kaikkea mitä papalla on varmasti tyttärelleen tarjota. Silloinkin kun asiat ei liittyisi välttämättä suoranaisesti hevosiinkaan. Varmasti korvaamaton apu, ja kyllähän sen pappa näyttää myös tietävän, kun näkee hänen astelevan kisaväen keskellä hulppean näköisiä rattaita työnnellen, selvästi viime hetken pointtereita tyttärelleen heitellen.
Omaperäinen ja helposti mukaansa tempaiseva tuotos, mikä tämäkin näytti päättävän ottaa vähän erilaisen lähestymistavan näihin kisoihin, tavanomaisen ratsukon kisatarinan sijaan. Hienoa, siitä aina plussaa! Ideana ja toteutuksena hyvin mielenkiintoinen sekä nautinnollista luettavaa, mutta neljänteen tähteen olisi tarvittu hitusen enemmän tekstin keskittymistä itse kisoihin ja keskiössä olevaan ratsukkoon. Tyylikäs tuotos kuitenkin!
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Grafiikka Ritva's Gallery
