Kuollut 26.07.2022
ERJ-II
SAFE HAVEN
|
eli Sofi
s. 17.09.2018, Saksa holstein, tamma rautiaankimo, 169 cm VH19-044-0025 kasv. Gestüet Schönenhof, Saksa EVM om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 150 cm |
HISTORIA
Safe Haven tuotiin Suomeen tarkoituksena välittää tamma eteenpäin. Akseli oli päätynyt Gestüet Schönenhofin myytävistä valitsemaan kolme hevosta, joista Safe Haven oli ensimmäinen valinta. Tamma oli parhaassa iässä ja suvultaan mielenkiintoinen, puhumattakaan sen pään erikoisesta värityksestä. Kokemusta sillä oli jo nuorten hevosten luokista ja se oli pärjännyt hyvin ikätasollaan Saksan kovatasoisilla areenoilla. Se oli valmis siirtymään suurempiin luokkiin ja tajusimme, että meillä oli juuri Safe Havenin mentävä aukko nuorten kilpahevosten joukossa. Myyntivälityksen sijasta Safe Haven jäi pysyvästi talliin ja löysi nopeasti paikkansa valmennusringistä.
LUONNEKUVAUS
Luonteeltaan Sofi (lausutaan ranskalaisittain korostaen, hienostorouvan äänellä "Zofííí") on prinsessaponi, joka tanssahtelee kevyesti narunpäässä ja antaa itsestään elegantin ja fiksun leidin kuvan - aina siihen saakka, kunnes se säikähtää jotain tuiki tavallista asiaa. Sofi jos joku osaa järjestää kunnon draaman out of nothing ja todennäköisesti draamanhakuisuus on vain luonteenpiirre eikä Sofi oikeasti pelkää kuollakseen maneesin kiillotettua peiliä tai kottikärryä. Sikailut ja muu ylimääräinen dramatiikka kannattaa kitkeä tammasta alkuunsa pois, sillä fiksuna hevosena Sofi aistii heti epävarmuuden käsittelijässään ja sitten viedäänkin jo ihmistä kuin litran mittaa.
Hoitotilanteissa Sofi on helposti mielensä pahoittava neitihevonen, joka vaatii itselleen kuninkaalista kohtelua silkkihansikkain. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt itsestäni sellaista taitoa, että saisin vietyä Sofin hoitotilanteen läpi ilman yhtäkään naamanmutristusta tai hännän huiskaisua. Tosin meillä Sofin vaatimaa erityiskohtelua ei toteuteta, vaan sen täytyy osata odottaa aamukaurojaan siinä missä muidenkin hevosten eikä se voi päättää milloin haluaa ulos ja milloin ei. Sekös Sofia kismittää ja tamma näyttää sen varsin selkeästi, jotta kellekään ei varmasti jää epäselväksi, että Sofia kiukuttaa. Tarhaan Sofille pitää pukea aina ehkä hieman liioiteltukin varustus, sillä Sofi inhoaa kylmää ja märkää yli kaiken. Jos joku on erehtynyt laittamaan Sofin liian ohuessa loimessa tarhaan huonolla säällä, tärisee se dramaattisesti tarhan portilla ja odottaa pelastusta sisätiloihin. Muiden hevosten kanssa Sofi tulee melko huonosti toimeen ja sillä on vain muutama hevonen, jotka se hyväksyy lähelleen. Sofin mielestä sen kuplassa ei ole tilaa muille, sillä Sofin maailmassa tärkein on se itse. "Minäminäminä" -meininkiä on havaittavissa myös heinäautomaatilla, sillä Sofi kyllä jyrää itsensä aina ensimmäiseksi ja mustasukkaisena heinistään komentaa muut kauemmaksi. Sofin vahvatahtoisuuden vuoksi samaan tarhaan sen kanssa ei viitsi laittaa ihan niitä tossukoita, sillä Sofi kyllä jahtaa alistuvammat hevoset uuvuksiin alle vuorokaudessa.
Vaikka Sofi antaa maastakäsin käsitellessä varsin haastavan kuvan, on se yllättäen satulan alla yhteistyökykyisempi kuin voisi olettaa. Eihän Sofi mikään Perähikiän ratsastuskoulun tuntiratsu ole eikä siitä koskaan sellaista tule, mutta on niitä uppiniskaisempiakin ja sähäkämpiäkin hevosia tullut ratsastettua. Sofi on herkkä ja kevyt ratsu eikä se koskaan paina kädelle, mutta arvaamattomuutensa vuoksi saattaa kesken kaiken sinkoilla suuntaan jos toiseen säikähtäessään tai "säikähtäessään" jotain. Se tekee kyllä kauniisti mitä pyydetään eikä esitä vastalauseita, ellei ratsastaja jostain syystä mokaile kunnolla selässä. Sofi ei voi sietää kovia apuja ja ronskia ratsastusta, vaan sen ratsastajalta vaaditaan pehmeää kättä ja istunnalla ratsastamista. Jos Sofin joskus näkee korvat hörössä, niin se on yleensä esteradalla. Esteet on Sofin mielestä parasta ikinä ja siinä unohtuu yksi jos toinenkin harmituksen aihe. Sofi on kylläkin epäluuloinen erikoisia esteitä kohtaan ja se on herkkä kieltämään, etenkin jos ratsastaja ei aktiivisesti ratsasta ja tue hevosta radalla. Sofin kanssa kannattaa harjoitella paljon muuttuvia tilanteita, hassuja esteitä ja muutenkin siedättää tammaa jänniin juttuihin, sillä yleisin syy Sofin ja ratsastajan diskaamiseen esteradalla on liian monet kiellot ja yleinen sekoilu radalla. Sileällä Sofi on yleensä vielä säikympi, sillä sitä ei niin kauheasti kiinnosta koulukiemurat ja viihdyttää itseään olemattomien mörköjen tuijottamisella ja äkkinäisillä sivuloikilla. Sofi pitää laittaa kunnolla töihin, jotta se unohtaa omat ohjelmanumeronsa ja keskittyy olennaiseen. Kisapaikoilla muista laittaa Sofin häntään punainen rusetti, sillä liian lähelle tulleita vieraita hevosia se vetää pataan sen suurempia kyselemättä.
Hoitotilanteissa Sofi on helposti mielensä pahoittava neitihevonen, joka vaatii itselleen kuninkaalista kohtelua silkkihansikkain. En ole vielä tähän päivään mennessä löytänyt itsestäni sellaista taitoa, että saisin vietyä Sofin hoitotilanteen läpi ilman yhtäkään naamanmutristusta tai hännän huiskaisua. Tosin meillä Sofin vaatimaa erityiskohtelua ei toteuteta, vaan sen täytyy osata odottaa aamukaurojaan siinä missä muidenkin hevosten eikä se voi päättää milloin haluaa ulos ja milloin ei. Sekös Sofia kismittää ja tamma näyttää sen varsin selkeästi, jotta kellekään ei varmasti jää epäselväksi, että Sofia kiukuttaa. Tarhaan Sofille pitää pukea aina ehkä hieman liioiteltukin varustus, sillä Sofi inhoaa kylmää ja märkää yli kaiken. Jos joku on erehtynyt laittamaan Sofin liian ohuessa loimessa tarhaan huonolla säällä, tärisee se dramaattisesti tarhan portilla ja odottaa pelastusta sisätiloihin. Muiden hevosten kanssa Sofi tulee melko huonosti toimeen ja sillä on vain muutama hevonen, jotka se hyväksyy lähelleen. Sofin mielestä sen kuplassa ei ole tilaa muille, sillä Sofin maailmassa tärkein on se itse. "Minäminäminä" -meininkiä on havaittavissa myös heinäautomaatilla, sillä Sofi kyllä jyrää itsensä aina ensimmäiseksi ja mustasukkaisena heinistään komentaa muut kauemmaksi. Sofin vahvatahtoisuuden vuoksi samaan tarhaan sen kanssa ei viitsi laittaa ihan niitä tossukoita, sillä Sofi kyllä jahtaa alistuvammat hevoset uuvuksiin alle vuorokaudessa.
Vaikka Sofi antaa maastakäsin käsitellessä varsin haastavan kuvan, on se yllättäen satulan alla yhteistyökykyisempi kuin voisi olettaa. Eihän Sofi mikään Perähikiän ratsastuskoulun tuntiratsu ole eikä siitä koskaan sellaista tule, mutta on niitä uppiniskaisempiakin ja sähäkämpiäkin hevosia tullut ratsastettua. Sofi on herkkä ja kevyt ratsu eikä se koskaan paina kädelle, mutta arvaamattomuutensa vuoksi saattaa kesken kaiken sinkoilla suuntaan jos toiseen säikähtäessään tai "säikähtäessään" jotain. Se tekee kyllä kauniisti mitä pyydetään eikä esitä vastalauseita, ellei ratsastaja jostain syystä mokaile kunnolla selässä. Sofi ei voi sietää kovia apuja ja ronskia ratsastusta, vaan sen ratsastajalta vaaditaan pehmeää kättä ja istunnalla ratsastamista. Jos Sofin joskus näkee korvat hörössä, niin se on yleensä esteradalla. Esteet on Sofin mielestä parasta ikinä ja siinä unohtuu yksi jos toinenkin harmituksen aihe. Sofi on kylläkin epäluuloinen erikoisia esteitä kohtaan ja se on herkkä kieltämään, etenkin jos ratsastaja ei aktiivisesti ratsasta ja tue hevosta radalla. Sofin kanssa kannattaa harjoitella paljon muuttuvia tilanteita, hassuja esteitä ja muutenkin siedättää tammaa jänniin juttuihin, sillä yleisin syy Sofin ja ratsastajan diskaamiseen esteradalla on liian monet kiellot ja yleinen sekoilu radalla. Sileällä Sofi on yleensä vielä säikympi, sillä sitä ei niin kauheasti kiinnosta koulukiemurat ja viihdyttää itseään olemattomien mörköjen tuijottamisella ja äkkinäisillä sivuloikilla. Sofi pitää laittaa kunnolla töihin, jotta se unohtaa omat ohjelmanumeronsa ja keskittyy olennaiseen. Kisapaikoilla muista laittaa Sofin häntään punainen rusetti, sillä liian lähelle tulleita vieraita hevosia se vetää pataan sen suurempia kyselemättä.
|
|
|
i. Smirnov holst, rt 171cm evm |
|
|
e. Blue Haven holst, prtkm 165cm evm |
|
Lue lisää suvusta...
|
i. Rautias läsipäinen ja isokokoinen Smirnov ei ole missään määrin tunnettu nimi estepuoliveristen sukutauluissa, sillä sen isä Santiago on kenttäkilpailuiden saralla menestynyt holsteiner ja emä Evangeline ei koskaan kilparatoja nähnytkään. Vaikka Smirnov itse nousi kansainväliselle tasolle ratsastajansa Annabelle Biegertin luotsaamana, ei se ollut koskaan kovin suosittu jalostusori estepiireissä. Tämän vuoksi Smirnovilla on vain kourallinen jälkeläisiä. Smirnov oli luonteeltaan rohkea, valpas ja energinen ori, jonka vahvuutena oli erittäin huolellinen hyppy ja hyvä tasapaino. Smirnov lopetettiin 20-vuotiaana kotilaitumelleen sen pidempään jatkuneiden jalkaongelmien vuoksi.
ii. Kuten aiemmin mainittiin, ori Santiago teki uransa kenttäratsastuksen parissa CIC4 ja CIC5 luokissa. Saksalais-virolaisen Jüri von Elbrechtin omistama ja ratsastama Santiago ostettiin Gestüt von Elbrechtin hulppeaan kartanoon suoraan kasvattajaltaan Länsi-Saksasta. Santiagolla on taustalla kova kenttähevossuku ja se lunasti sille asetetut odotukset kiitettävästi. Musta sukkajalkainen ja läsipäinen ori oli veikeä ilmestys isoine merkkeineen, mutta luonteeltaan se oli totinen ja huumorintajuton hevonen. Santiago teki aina kaikkensa ratsastajansa eteen ja ratsukon yhteistyö hioutui erinomaisesti yhteen vuosien varrella. Santiagoa olisi haluttu käyttää enemmänkin jalostukseen, mutta ori jouduttiin lopettamaan vain 14-vuotiaana kilpailuissa sattuneen kumoonratsastuksen vuoksi. ie. Tummanpunarautias holsteiner-tamma Evangeline oli suvukas, estelinjoista polveutuva hevonen. Evangeline syntyi Gestüt Hoffeckerin suurille tiluksille ja sai elää siellä pitkän elämänsä siitostammana. Luonteeltaan kiltti, mutta hieman arvaamaton Evangeline aloitti varsomisen jo 5-vuotiaana ja elämänsä aikana se ehti varsoa kahdeksan kertaa. Evangelinen elämän aikana Gestüt Hoffeckeria kohtasi sukupolvenvaihdos, minkä vuoksi Evangelinen ensimmäiset varsat olivat vahvasti estesukuisia ja jälkimmäisiin oli haettu mukaan myös kenttäosaamista, sillä suvun nuori vesa Karl Tomas Hoffecker oli enemmän kiinnostunut kenttäratsastuksesta. Emätammana ja periyttäjänä loistava II-palkinnon kantakirjatamma menehtyi aortan repeämiseen laitumella 22-vuotis kesänään. |
e. Syntyessään Blue Haven oli aivan tulenpunainen punarautiaan karvansa kanssa. Sen silmien ympärillä oli kuitenkin nähtävillä vaaleita rinkuloita, joiden vuoksi kasvattaja uskalsi nimetä varsan Blue Haveniksi. Kauan tamman kimoutuminen kesti, mutta 10-vuotiaana sen ulkonäkö vihdoin vastasi nimeä. Gestüet Schönenhofiin Blue Haven tuli 12-vuotiaana, kun sen lupaava esteura oli kaatunut loukkaantumiseen. Uudessa kodissa Blue Haven siirtyi jalostustamman tehtäviin ja varsoikin neljä tervettä varsaa. Valitettavasti viidennellä astutuskerralla tamma varsoikin yllättäen kaksosvarsat ja synnytys oli sen verran vaikea ja vaarallinen, että Blue Haven jouduttiin lopettamaan. Molemmat sen varsoista kuitenkin selvisivät keinoemojen turvin.
ei. Ruunikonkimo, vaaleanpunaturpainen Blue Lagoon oli jo eläessään kova nimi Saksassa, mutta vasta myöhemmin sen nimestä tuli laajemmin tunnettu sen erinomaisten jälkeläisten myötä. Blue Lagoon nähtiin kansainvälisillä radoilla ratsastajansa Monika Niebauerin kanssa, joka silloin työskenteli esteratsastaja Sebastian Reichlingin tallissa. Sebastian oli ostanut Blue Lagoonin huutokaupasta 3-vuotiaana ja oli paitsi tyytyväinen oriin, myös sen ratsastajaan Monikaan. Parin välille syntyi romanssi ja skandaali oli valmis, kun joku vuoti jutun iltapäivälehdille. Sebastian kun oli siihen aikaan kihloissa alppihiihtäjä Sofie Steuberin kanssa. Muutamia vuosia myöhemmin Monika ja Sebastian kihlautuivat ja Monika jatkoi Blue Lagoonin kanssa kilpailemista aina orin eläköitymiseen asti. Blue Lagoon lopetettiin 23-vuotiaana. ee. Hestia oli syntyessään pieni rääpäle, sillä se syntyi vähän turhan etuajassa. Tammavarsa kuitenkin jäi henkiin, sillä se oli sitkeä ja luonteeltaan periksiantamaton. 162-senttiseksi kasvanut Hestia myytiin holsteinerien vuosittaisessa keväthuutokaupassa Julie Vorderbruggerille, joka oli nuori junioriratsastaja ja kaipasi hevosremmiinsä tulevaa esteratsua. Hestia ja Julie kasvoivat yhdessä ja pätevien valmentajien avulla ratsukko nousi 130-140cm luokkiin. Rikkaan perheen lapsena Julie oli tottunut siihen, että raha ei olisi esteenä harrastukselle ja ratsukko kilpailikin aktiivisesti ympäri Eurooppaa, vaikka merkittävää menestystä ei tullutkaan. Hestia astutettiin myöhemmin pari kertaa, mutta myytiin lopulta 17-vuotiaana harrasteratsuksi Etelä-Saksaan, jossa se sai elää useamman vuoden äiti-tytär ratsuna ennen kuolemaansa. |
JÄLKELÄISET |
|
16.03.2020 FWB t.
01.11.2020 holst t. 01.06.2021 Z o. |
KTK-III, EV-II
|
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijotuksia 40, joista voittoja 9
|
24.05.2019 ERJ Kastanjeholm - 150cm - 1/17
10.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 150cm - 2/37 13.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 150cm - 1/36 23.07.2019 ERJ Mörkövaara - 140cm - 2/20 27.07.2019 ERJ Mörkövaara - 140cm - 3/20 29.07.2019 ERJ Mörkövaara - 140cm - 2/20 21.09.2019 ERJ Mörkövaara - 140cm - 3/25 23.09.2019 ERJ Mörkövaara - 140cm - 5/25 01.10.2019 ERJ Mörkövaara - 140cm - 1/47 01.11.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/21 13.11.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/19 13.11.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 1/21 16.01.2020 ERJ Rubinedal - 140cm - 3/29 04.03.2020 ERJ Cloudfield - 140cm - 1/36 05.03.2020 ERJ Cloudfield - 140cm - 2/36 09.03.2020 ERJ Cloudfield - 140cm - 5/36 02.04.2020 ERJ Mörkövaara - 140cm - 1/24 04.04.2020 ERJ Mörkövaara - 140cm - 4/24 05.04.2020 ERJ Mörkövaara - 140cm - 1/24 09.04.2020 ERJ Mörkövaara - 140cm - 1/24 |
31.08.2020 ERJ Zodiac Stables - 150cm - 4/29
01.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/30 09.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 5/30 10.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 2/30 13.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 2/30 14.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 5/30 22.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 5/30 25.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/30 26.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/30 28.10.2020 ERJ Dare Stable - 150cm - 2/30 14.11.2020 ERJ Virtuaalitalli Chersey - 150cm - 3/38 01.01.2021 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/26 03.01.2021 ERJ Dare Stable - 150cm - 5/26 08.01.2021 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/26 10.01.2021 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/26 22.05.2021 ERJ Yemene - 150cm - 5/40 02.06.2021 ERJ Gestüt Helmwald - 150cm - 1/40 12.06.2021 ERJ Yemene - 150cm - 2/40 14.06.2021 ERJ Gestüt Helmwald - 150cm - 3/40 20.06.2021 ERJ Gestüt Helmwald - 150cm - 2/40 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
14.04.2019 Eveline Boelensin esteklinikka Kastanjeholmin kentällä (kirj. leah VRL-11523)
|
“Eikun hommiin,” totesin Sonjelle samalla, kun vedin takataskusta hanskat käteen ja ratapiirroksen esille. Kentän keskelle oli kivasti jätetty iso kasa puomeja ja useampi tolppa, joten aloitimme niistä. Kannoimme ensin puomit kohdalleen ja katsastimme etäisyydet kuntoon ennen tolppien raahaamista. “Tehdään tonne katsomon vastakkaiselle pitkälle sivulle kahden esteen linja. Tämä on iso kenttä, joten tehdään ihan reilu väli,” selostin Sonjelle samalla, kun kannoimme puomeja. Toisen pystyn alle tulisi vesimatto, jotta valmennettavien toiveiden mukaan saataisiin muutamia erikoiselementtejä mukaan. “Tonne lyhyelle sivulle tulee sarja, yks askel väliin ja B-osasta okseri. Kauimmaiseen kulmaan tulee aaltolankuista tehty pysty, ja ihan keskelle kavaletti, johon tehdään puomikujat molemmin puolin alkuverryttelyyn. Täällä kun on onneksi sellasia sokeripalakavaletteja, niin tehdään siitä sellanen että saa toisen kavaletin laitettua siihen päälle. Ja vielä aaltoesteen kanssa samaan linjaan, tosin eri päin, yks okseri.”
Rata alkoi olla lähes valmis, kun valmennettavat alkoivat puoli kahden jälkeen saapua yksitellen kentälle. Itse rata, joka hyödynsi kaikkia esteitä, ei ole hirveän vaikea, mutta esteistä saa tehtyä kivoja pieniä tehtäviä. Kun kaikki oli valmista ja kaikki ratsuineen paikalla, pyysin kolmikkoa keskemmälle. “Hei kaikki, olen Eveline Boelens. Voitte kuitenkin kutsua mua ihan Eveksi,” aloitin englanniksi ja varmistin, että kaikki pysyivät kärryillä. “Tässä on Sonje, joka toimii mun apukätenä tänään. Meillä on käytössä iso kenttä, joten otetaan siitä kaikki irti. Keskitytään aina ratsukkokohtaisiin ongelmiin, mutta sen lisäksi pyritään siihen, että hevoset ovat avuilla, laukka on tasapainossa, säädettävissä ja pysyy samanlaisena sekä suorilla linjoilla että kaarteissa. Saatte tehdä ihan omatoimiset verryttelyt alkuun, joiden aikana pidän pienen keskustelupaussin jokaisen kanssa. Yritetään alusta asti pitää vähintään noin metrin väli aitoihin, ettei hevoset hae sieltä liikaa tukea. Tehkää paljon voltteja ja suoria linjoja. Yritän seurata vähän jokaista verryttelyjen aikana.” |
|
Kimo tamma ravasi reippaasti ratsastajansa alla, samalla vilkuillen hieman epäluuloisesti ympärilleen, erityisesti hieman räjähdysherkkää Callea. Pyysin Sylviä siirtämään käyntiin, ja tulemaan hetkeksi keskemmälle. Kyselin lyhyesti ratsukon ongelmakohtia, ja Sylvi latelikin listan: Sofin kanssa on ongelmia säikkymisherkkyyden ja keskittymiskyvyn kanssa, eikä erikoisesteet aina ole helppoja ylittää. Annoin Sofin mielenkiintoisesti haistella mun kuluneita hanskoja ja rapsuttelin sitä kevyesti turvalta, kun kuuntelin Sylviä.
“Hmmm joo. Nyt alkuverryttelyssä käy sen kanssa ihan rauhassa kattomassa vesimattoa ja tota aaltoestettä. Tärkeintä on, että jos Sofi säikkyy jotain ja haluaisi jäädä jalat levällään paikalleen, pidät sen liikkeessä. Käännät vaikka ympyrälle, ja rauhoitat tamman ympyrällä ennen pelottavan kohdan ohi ratsastusta. Ei lähdetä tekemään pelottavista asioista sille mitään isoja juttuja, vaan yritetään päästä niiden ohi — eli jos se vaikka pelkää vesimattoa, niin ratsastele sen ohi, mutta älä anna sen jäädä viereen pällistelemään.” Sylvi nyökkäsi mun selityksille, ja annoin ratsukon jatkaa verryttelyä. Ensimmäisillä tutustumiskerroilla aaltoesteeseen ja vesimattoon Sofi olisi mielellään ottanut sivuaskeleita tai hatkat alleen, mutta Sylvi otti neuvosta vaarin ja piti tamman liikkeessä. Ennen pientä käyntitaukoa Sofi uskalsi hienosti ohittaa molemmat esteet myös laukassa ilman sivuun hyppelyitä.
Hyppääminen aloitettiin kentän keskeltä puomikujan kavaletista.
“Sylvi, tuu sä ensin rauhassa ravissa ja keskity siihen, että Sofi tulee suoraan ja lähtee pohkeesta eteenpäin. Se voi vähän ihmetellä puomikujaa, mutta pidä pohje lähellä ja kiitä sitä heti, kun se on päässyt puomikujasta pois.” Huolimatta pienestä kiemurtelusta Sofi ylitti kavaletin ja pysyi puomikujan sisällä. “Hyvä, just noin ! Pidä se kujalla, ja kiitä silti vaikka vähän kiemurtelikin.” Toistojen jälkeen Sofi tottui kujaan ja tuli kavaletin hienosti myös laukassa senkin jälkeen, kun verryttelyestettä hieman korotettiin.
Verryttelyn jälkeen ensimmäisenä tehtävänä oli kahden pystyesteen suora linja. Kakkosesteen alle oli laitettu vesimatto, jota Sofi katsoi epäluuloisena ensimmäisellä hyppykerralla. “Pidä se aktiivisessa laukassa, pidä huoli siitä että linja pysyy suorana eikä Sofi lähde kiemurtelemaan. Älä edes ajattele vesimattoa siellä alla tai sitä että Sofi pelkää sitä, vaan ratsasta ihan normaalisti,” ohjeistin Sylviä. Ratsukko selvisi linjasta hyvin, ja vaikkei Sofi ehkä päässyt vesimatosta henkisesti yli, ei se siihen kertaakaan kieltänyt. Pyysin Sylviä tulemaan Sofin kanssa aaltoesteen kerran molempiin suuntiin ihan yksittäisenä esteenä, ettei tamma stressaisi sitä liikaa seuraavassa tehtävässä. Sofi olisi mielellään juossut esteen ohi, mutta Sylvi sai onneksi hevosensa suoristettua viime hetkellä ja esteen ylitettyä, vaikkei ehkä kaikkein kauneimmalla tavalla.
Seuraavaksi lähdettiin treenaamaan itse rataa. Sylviä muistutin pitämään Sofin koko radan ajan pohkeen ja ohjan välissä sekä pitämään huolen, että Sofi on kartalla siitä, mihin mennään. “Ratsasta kaarteet huolellisesti ja suorista Sofi hyvin ennen estettä. Aaltoesteen ja sarjan välillä on pitkä tie, joten jos tuntuu siltä, ettei Sofin keskittyminen meinaa säilyä, pyydä siltä hetkellisesti isompaa laukkaa. Muista kuitenkin hyvissä ajoin ennen sarjaa ottaa se takaisin.” Sylvi ratsasti rauhallisesti ja tasaisesti, ja Sofi oli myös rauhallinen ja tasainen. Sarjalla Sofilla meni kuitenkin vähän pasmat sekaisin, ja se otti molemmista puomin alas. Huudahdin Sylville, että jättää okserin tulematta — en halunnut, että Sylville tulee kiire koota tammansa siinä muutaman laukka-askeleen aikana okserille.
Rataa työstettiin ja työstettiin. Sylvi onneksi piti itsensä rauhallisena ja ohjasi kimonsa varmasti jokaiselle esteelle. Sarja ja okseri alkoivat pian mennä yhtä hyvin kuin kolme ensimmäistäkin estettä. Sofi alkoi pikkuhiljaa näyttää siltä, että se jopa tykkäisi tästä hommasta. Pieni hikikerros ja puuskutus kuitenkin paljastivat, että tamma oli kyllä kaikkensa antanutkin.
“Hyvä, tämä riittää sille. Verryttele Sofi hyvin ja anna sille muutama porkkanakin tallissa. Muista jatkossa, että anna Sofille koko ajan tekemistä ja pidä se liikkeessä, vaikka se jotain säikkyisikin. Kun alatte kilpailemaan, ratsasta kaikkien erikoisempien esteiden ohi jos vähänkään mahdollista. Kannattaa estetreeneissä välillä raahata esteiden ympärille kaikkea härpäkettä, kun kilpailuissa ei aina ole vain tolpat ja puomit — sellaista siedätyshoitoa.” Juttelin vielä hetken Sylvin kanssa, ennen kuin ratsukko sai siirtyä varsinaisen loppuverryttelyn pariin.
“Hmmm joo. Nyt alkuverryttelyssä käy sen kanssa ihan rauhassa kattomassa vesimattoa ja tota aaltoestettä. Tärkeintä on, että jos Sofi säikkyy jotain ja haluaisi jäädä jalat levällään paikalleen, pidät sen liikkeessä. Käännät vaikka ympyrälle, ja rauhoitat tamman ympyrällä ennen pelottavan kohdan ohi ratsastusta. Ei lähdetä tekemään pelottavista asioista sille mitään isoja juttuja, vaan yritetään päästä niiden ohi — eli jos se vaikka pelkää vesimattoa, niin ratsastele sen ohi, mutta älä anna sen jäädä viereen pällistelemään.” Sylvi nyökkäsi mun selityksille, ja annoin ratsukon jatkaa verryttelyä. Ensimmäisillä tutustumiskerroilla aaltoesteeseen ja vesimattoon Sofi olisi mielellään ottanut sivuaskeleita tai hatkat alleen, mutta Sylvi otti neuvosta vaarin ja piti tamman liikkeessä. Ennen pientä käyntitaukoa Sofi uskalsi hienosti ohittaa molemmat esteet myös laukassa ilman sivuun hyppelyitä.
Hyppääminen aloitettiin kentän keskeltä puomikujan kavaletista.
“Sylvi, tuu sä ensin rauhassa ravissa ja keskity siihen, että Sofi tulee suoraan ja lähtee pohkeesta eteenpäin. Se voi vähän ihmetellä puomikujaa, mutta pidä pohje lähellä ja kiitä sitä heti, kun se on päässyt puomikujasta pois.” Huolimatta pienestä kiemurtelusta Sofi ylitti kavaletin ja pysyi puomikujan sisällä. “Hyvä, just noin ! Pidä se kujalla, ja kiitä silti vaikka vähän kiemurtelikin.” Toistojen jälkeen Sofi tottui kujaan ja tuli kavaletin hienosti myös laukassa senkin jälkeen, kun verryttelyestettä hieman korotettiin.
Verryttelyn jälkeen ensimmäisenä tehtävänä oli kahden pystyesteen suora linja. Kakkosesteen alle oli laitettu vesimatto, jota Sofi katsoi epäluuloisena ensimmäisellä hyppykerralla. “Pidä se aktiivisessa laukassa, pidä huoli siitä että linja pysyy suorana eikä Sofi lähde kiemurtelemaan. Älä edes ajattele vesimattoa siellä alla tai sitä että Sofi pelkää sitä, vaan ratsasta ihan normaalisti,” ohjeistin Sylviä. Ratsukko selvisi linjasta hyvin, ja vaikkei Sofi ehkä päässyt vesimatosta henkisesti yli, ei se siihen kertaakaan kieltänyt. Pyysin Sylviä tulemaan Sofin kanssa aaltoesteen kerran molempiin suuntiin ihan yksittäisenä esteenä, ettei tamma stressaisi sitä liikaa seuraavassa tehtävässä. Sofi olisi mielellään juossut esteen ohi, mutta Sylvi sai onneksi hevosensa suoristettua viime hetkellä ja esteen ylitettyä, vaikkei ehkä kaikkein kauneimmalla tavalla.
Seuraavaksi lähdettiin treenaamaan itse rataa. Sylviä muistutin pitämään Sofin koko radan ajan pohkeen ja ohjan välissä sekä pitämään huolen, että Sofi on kartalla siitä, mihin mennään. “Ratsasta kaarteet huolellisesti ja suorista Sofi hyvin ennen estettä. Aaltoesteen ja sarjan välillä on pitkä tie, joten jos tuntuu siltä, ettei Sofin keskittyminen meinaa säilyä, pyydä siltä hetkellisesti isompaa laukkaa. Muista kuitenkin hyvissä ajoin ennen sarjaa ottaa se takaisin.” Sylvi ratsasti rauhallisesti ja tasaisesti, ja Sofi oli myös rauhallinen ja tasainen. Sarjalla Sofilla meni kuitenkin vähän pasmat sekaisin, ja se otti molemmista puomin alas. Huudahdin Sylville, että jättää okserin tulematta — en halunnut, että Sylville tulee kiire koota tammansa siinä muutaman laukka-askeleen aikana okserille.
Rataa työstettiin ja työstettiin. Sylvi onneksi piti itsensä rauhallisena ja ohjasi kimonsa varmasti jokaiselle esteelle. Sarja ja okseri alkoivat pian mennä yhtä hyvin kuin kolme ensimmäistäkin estettä. Sofi alkoi pikkuhiljaa näyttää siltä, että se jopa tykkäisi tästä hommasta. Pieni hikikerros ja puuskutus kuitenkin paljastivat, että tamma oli kyllä kaikkensa antanutkin.
“Hyvä, tämä riittää sille. Verryttele Sofi hyvin ja anna sille muutama porkkanakin tallissa. Muista jatkossa, että anna Sofille koko ajan tekemistä ja pidä se liikkeessä, vaikka se jotain säikkyisikin. Kun alatte kilpailemaan, ratsasta kaikkien erikoisempien esteiden ohi jos vähänkään mahdollista. Kannattaa estetreeneissä välillä raahata esteiden ympärille kaikkea härpäkettä, kun kilpailuissa ei aina ole vain tolpat ja puomit — sellaista siedätyshoitoa.” Juttelin vielä hetken Sylvin kanssa, ennen kuin ratsukko sai siirtyä varsinaisen loppuverryttelyn pariin.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat VRL-12557 | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvat VRL-12557 | Grafiikka Ritva's Gallery
