Kuollut 02.09.2022
ERJ-II
TIFFANY BLUE
|
eli Tiffi
s. 22.03.2018, Saksa trakehner, tamma tummanruunikko, 168 cm VH18-021-0169 kasv. D. Delmer, Saksa EVM om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 140 cm |
HISTORIA
Saksanmaalta tammahuutokaupasta tarttui mukaan nuori tummanruunikko trakehnertamma Tiffany Blue. Se ei ehkä ollut suurimpien ratojen tähti, mutta hyvä ja ketterä hevonen 130-140cm luokkiin. Tamman kapasiteettia enemmän Akselia kiinnosti suku, josta löytyi sellaisia esteratsastuksen legendaarisia oreja kuten Saxoubet, Rayon ja Austino. Nämä kolme muskettisotura kun sukulinjoista löytyi, ei tammakaan voinut kovin huono olla. Muutkin tammahuutokauppaan eksyneet ostajaehdokkaat ymmärsivät myös tamman siitosarvon, minkä vuoksi Akseli sai kaivaa kuvettaan suunniteltua enemmän. Täytyi vain toivoa, että tamma maksaisi itsensä takaisin jos ei kilpailu-uransa, mutta ainakin jälkeläistensä kautta.
LUONNEKUVAUS
Tiffany Blue eli Tiffi on lähes kaikessa sellainen väliinputoaja. Se ei ole mikään sähikäinen, joka hädin tuskin pysyy kalsongeissaan puomeja nähdessään, mutta ei sitä myöskään voi edes hyvällä mielikuvituksella kutsua kovin tasaiseksi hevoseksi. Tiffi ottaa pääosin asiat lungisti vastaan, olivatpa ne sitten miten kuumottavia tahansa, mutta aika ajoin sen pää leviää totaalisesti johonkin muiden mielestä harmittomaan juttuun, kuten uuden turvekuorman ohittamiseen tai tallipihalla kurnuttavaan sammakkoon. Koskaan ei oikeastaan osaa arvioida, mikä tänään on Tiffille se Ylitsepääsemätön Juttu, vai meneekö päivä chillaillessa rauhallisissa merkeissä.
Ihmistä kohtaan Tiffi on kohteliaan etäinen. Se ei perusta mistään suurista tunteenpurkauksista eikä varmasti ole ensimmäisenä tarhan portilla odottamassa kiinniottoa. Ei se karkuunkaan lähde, jos sitä menet hakemaan, mutta varmasti saat talsia läpi vaikka koko mutaisen tarhan, sillä Tiffi ei ota askeltakaan porttia kohden ennen kuin on pakko. Korkeintaan silloin, kun Tiffillä on nälkä ja se haluaa nopeasti iltamurkinan luokse talliin, se saattaa olla ensimmäisten joukossa parveilemassa aidan lähettyvillä. Tiffin voi hyvin hoitaa niin karsinassa kuin käytävälläkin, sillä vaikka Tiffillä on taipumusta järkyttyä silloin tällöin mistä tahansa, ei se katso aikaa eikä paikkaa. Yhtä hyvin Tiffi voi saada hertslaagin karsinassa ja ryhtyä levottomasti pyörimään ympäri karsinaa, kuin alkaa peruutella käytävällä ja demonstroida paskahalvausta. Oli Tiffi silloin kiinni missä tahansa, sekoilee se vain oman aikansa ja rauhoittuu sitten omaksi mukavaksi itsekseen. Tiffillä ei paljon ole vastaan sanomista varustamiseen, kengittämiseen tai eläinlääkärin toimenpiteisiin, sillä sen mielestä ne kaikki ovat vain pakollinen paha, joka kuuluu arkirutiiniin. Siinä mielessä Tiffi onkin helppo hoidettava, että se ei ole juurikaan kiinnostunut mitä sille tehdään, vaan sen mielenkiinto suuntautuu ulkoisiin tekijöihin.
Ratsuna Tiffi voisi olla vähän enemmän eteenpäinpyrkivä ja sillä voisi olla hieman rauhallisempi suhtautuminen erikoisesteisiin, niin se saattaisi hyvinkin nousta 150-160cm tasolle. Tiffin mielestä ei ole mitään syytä kiirehtiä päätä pahkaa esteradalla, kun sen voi suorittaa tarkkaa harkintaa ja analysointia hyödyntäenkin. Erityisesti Tiffin harkitsevaisuus näkyy juurikin erikoisesteissä, jotka sen mielestä ovat kerrassaan epämiellyttävä juttu. Kohteliaana hevosena Tiffi ei aiheuta kentällä yleisön edessä suurta draamaa, vaikka joskus se kuuluisa hertslaagi saattaakin olla ihan käsillä. Hyppyvarmuus sen sijaan saa kovan kolauksen Tiffin epävarmuudesta ja se saattaa kieltää helpommin tai pudotella puomeja. Kun pysytään Tiffin mukavuusalueella, joka käsittää tavallisia esteitä, tavallisessa halli- tai derby-ympäristössä, on se pätevä estehevonen 130-140cm radoille.
Ihmistä kohtaan Tiffi on kohteliaan etäinen. Se ei perusta mistään suurista tunteenpurkauksista eikä varmasti ole ensimmäisenä tarhan portilla odottamassa kiinniottoa. Ei se karkuunkaan lähde, jos sitä menet hakemaan, mutta varmasti saat talsia läpi vaikka koko mutaisen tarhan, sillä Tiffi ei ota askeltakaan porttia kohden ennen kuin on pakko. Korkeintaan silloin, kun Tiffillä on nälkä ja se haluaa nopeasti iltamurkinan luokse talliin, se saattaa olla ensimmäisten joukossa parveilemassa aidan lähettyvillä. Tiffin voi hyvin hoitaa niin karsinassa kuin käytävälläkin, sillä vaikka Tiffillä on taipumusta järkyttyä silloin tällöin mistä tahansa, ei se katso aikaa eikä paikkaa. Yhtä hyvin Tiffi voi saada hertslaagin karsinassa ja ryhtyä levottomasti pyörimään ympäri karsinaa, kuin alkaa peruutella käytävällä ja demonstroida paskahalvausta. Oli Tiffi silloin kiinni missä tahansa, sekoilee se vain oman aikansa ja rauhoittuu sitten omaksi mukavaksi itsekseen. Tiffillä ei paljon ole vastaan sanomista varustamiseen, kengittämiseen tai eläinlääkärin toimenpiteisiin, sillä sen mielestä ne kaikki ovat vain pakollinen paha, joka kuuluu arkirutiiniin. Siinä mielessä Tiffi onkin helppo hoidettava, että se ei ole juurikaan kiinnostunut mitä sille tehdään, vaan sen mielenkiinto suuntautuu ulkoisiin tekijöihin.
Ratsuna Tiffi voisi olla vähän enemmän eteenpäinpyrkivä ja sillä voisi olla hieman rauhallisempi suhtautuminen erikoisesteisiin, niin se saattaisi hyvinkin nousta 150-160cm tasolle. Tiffin mielestä ei ole mitään syytä kiirehtiä päätä pahkaa esteradalla, kun sen voi suorittaa tarkkaa harkintaa ja analysointia hyödyntäenkin. Erityisesti Tiffin harkitsevaisuus näkyy juurikin erikoisesteissä, jotka sen mielestä ovat kerrassaan epämiellyttävä juttu. Kohteliaana hevosena Tiffi ei aiheuta kentällä yleisön edessä suurta draamaa, vaikka joskus se kuuluisa hertslaagi saattaakin olla ihan käsillä. Hyppyvarmuus sen sijaan saa kovan kolauksen Tiffin epävarmuudesta ja se saattaa kieltää helpommin tai pudotella puomeja. Kun pysytään Tiffin mukavuusalueella, joka käsittää tavallisia esteitä, tavallisessa halli- tai derby-ympäristössä, on se pätevä estehevonen 130-140cm radoille.
|
|
i. Bonneblues trak, rnkm 166cm evm |
|
|
e. Terrat Noir trak, m 171cm evm |
|
Lue lisää suvusta...
|
i. Bonneblues oli trakehneriksi melko raskasrakenteinen ori, joka jakoi monen mielipiteet. Bonneblues ei ehkä ollut se kedon kaunein kukkanen, mutta hypätä se osasi. Bonnebluesin omisti saksalainen Emil Ziegler, mutta ruunikonkimon orin ratsastajana toimi sen koko uran ajan Emil Zieglerin vaimo Susanne Ziegler. Bonneblues oli ostettu aikanaan melko edullisesti pieneltä kasvattajalta eikä sen suhteen asetettu kovin isoja tavotteita. Susanne Ziegler kuitenkin määrätietoisesti ratsutti nuorta oria ja ennen pitkää ratsukko saavutti kansainvälisen tason. Luonteeltaan Bonneblues oli rauhallinen, fiksu ja tasainen ori, ja se on periyttänyt vahvasti rauhallista luonnettaan myös jälkikasvulleen. Vaikka Bonnebluesin suvusta löytyy arvostettu Saxoubet-ori, sen suku on pääsääntöisesti harvinaista ja tästä johtuen II-palkinnolla kantakirjaan hyväksytty ori kiinnosti myös jalostuspiireissä. Kovin suurta jälkeläismäärää ori ei saanut, mutta jätti se kuitenkin parisenkymmentä varsaa jälkeensä. Bonneblues lopetettiin 22-vuotiaana nivelrikon vuoksi.
ii. Saxoubet on kieltämättä nimi, jonka monet trakehnerien sukutauluista ymmärtävä tunnistaa heti. Mustankimo raskaammanrakenteinen 166-sentinen ori kilpaili omistajansa Michael Wolffin kanssa maailman huipulla ja edusti useita kertoja Saksan maajoukkuetta esteratsastuksessa. Saxoubet oli jopa aikakautensa ilmiö ja hevoslehtien kannet ja keskiaukeamat täyttyivät Saxoubetin kuvista. I-palkinnon kantakirjaori ja esteratsastuksessa meritoitunut estehevonen kiinnosti kasvattajia ja orin jälkeläisille olisi ollut kysyntää jo silloin, kun Saxoubetin ura oli vielä kesken. Herkästi stressaantuva ja sitä kautta suoritustasoaan laskeva Saxoubet kuitenkin pidettiin poissa jalostuksesta koko sen pitkän 10 vuotta kestäneen aktiiviuran aikana. Kun Saxobet viimein eläköityi, muutti se Sommerstutenin siittolaan Itä-Saksaan. Valitettavasti Saxoubetin tammat eivät tiinehtyneet helposti ja näin ollen ensimmäisten astutuskausien aikana orin jälkeläismäärät jäivät pieneksi. Kolmantena kesänä Sommerstutenissa Saxoubet joutui vakavaan onnettomuuteen, kun se säikähti ja karkasi kompastuen riimunnaruun murtaen niskansa. Ori jouduttiin lopettamaan onnettomuuspaikalle eikä näin ollen sen suku päässyt jatkumaan kovin pitkälle. ie. Bitterblue oli erisukuinen trakehner-tamma, jonka emä oli laukkasukuinen, mutta myöhemmin kenttähevoseksi koulutettu Bitterblue xx ja isä puolalaistaustainen trakehner-ori Franzo, jonka suvussa ei ole yhtäkään valtaoria. Bitterblue asui isolla ratsastuskoululla yksityishevosena ja sen omisti nuori esteratsastaja Ilse Bärwald ja hänen äitinsä Agnes Bärwald. Ilse kilpaili tammalla 120-130cm tasolla, mutta Bitterbluen kapasiteetti ei riittänyt sen korkeammalle. Tamma päätettiin astuttaa erittäin kovatasoisella orilla Saxoubetilla. Bitterblue jäi ensimmäisellä kerralla tyhjäksi, mutta toisella kerralla onnistui tiinehtymään ja varsoi isänsä tapaan jykevän orivarsan Bonnebluesin. Ilsellä oli tarkoitus ensin jättää Bonneblues kasvamaan ja kouluttaa tästä itselleen isompien luokkien hevonen, mutta Bonnebluesin ollessa 2-vuotias, Ilselle tarjottiin lahjakasta 6-vuotiasta tammaa ratsastettavaksi. Ilsellä ei ollut mahdollisuutta pitää kolmea hevosta, joten Bonneblues myytiin pois alta. Bitterblue jäi vielä Ilselle, sillä sitä haluttiin käyttää vielä jalostukseen ja musta tamma varsoi vielä kahdesti ennen kuin se jouduttiin lopettamaan vaikeiden suolisto-ongelmien vuoksi. |
e. Pikimustan täysin merkittömän Terrat Noirin sukutaulu on herkullinen, sillä sen suvusta löytyy kaksi legendaarista esteoria Rayon ja Austino. Kun emätamma Tinta Caiada päätettiin astuttaa Rayonilla, tiesi kasvattaja Dean Delmer, että varsa tuskin tulisi koskaan myyntiin. Vaikka Dean Delmer olikin toivonut orivarsaa, syntynyt tammavarsa oli niin kaunis, että ei mies osannut oikein olla pettynytkään. Terrat Noir kilpaili menestyksekkäästi nuorten hevosten luokissa, mutta se siirtyi jo nuorella iällä jalostukseen, kuten tarkoituksena olikin. Tammakantakirjaan Terrat Noir hyväksyttiin heittämällä ja se sai erityisesti kiitosta hyvistä jalka-asennoista sekä ratsastettavuudestaan. Terrat Noir varsoi elämänsä aikana kuudesti ja sen varsat ovat olleet poikkeuksetta hyväluontoisia ja estepuolella kyvykkäitä hevosia, joista korkealle tasolle ovat nousseet ruuna Tarasco sekä ori Turmeric, joista jälkimmäinen on tehnyt uraa myös jalostuspuolella. Itse Terrat Noir menehtyi vain 17-vuotiaana kuljetuksessa sattuneen tapaturman vuoksi.
ei. Rayon tunnetaan erityisesti sen mahtipointisesti urasta esteratsastaja Ernst von Voghtin ratsuna. Rayon syntyi valtionsiittolaan, jonka vuosittaisesta huutokaupasta Ernst von Voght huusi itselleen 2-vuotiaana vielä kovin hintelän orivarsan. Ajan kanssa Rayon kasvoi sekä korkeutta aina 173-senttimetriin asti, mutta myös sai luidensa ympärille lihaksia ollen 5-vuotiaana aivan kuin eri hevonen. "Rayon oli varsasta lähtien vahvatahtoinen, määrätietoinen ja vähän totinenkin hevonen", omistaja Enrs von Voght kuvaili edesmennyttä oriaan. "Sillä ei ollut huumorintajua taikka leikkimielisyyttä alkuunkaan." Vakava hevonen oli kuitenkin elementissään esteradall aj ase nousi aina kansainvälisiin luokkiin asti voittaen ja sijoittuen useissa arvokilpailuissa. Tummanruunikko Rayon oli vakuuttava näky estekentällä ja käyttäytyi aina arvokkaasti. Huhutaan, että Rayonille olisi ollut ostajia jonoksi asti ja tarjoukset siitä olivat olleet jopa kuusinumeroisia. Erns von Voght ei koskaan kuitenkaan myynyt kruunujalokiveään ja Rayon sai elää eläkepäivänsä von Voghtin kotitilalla Etelä-Saksassa. Jälkeläisiä Rayonille siunaantui useita kymmeniä ja se onkin yksi trakehner-sukutaulujen tunnetuimmista nimistä. Rayon lopetettiin vanhuuden vaivojen vuoksi 28-vuotiaana omalle kotilaitumelleen. ee. Tinta Caiada oli esteratsastaja Dean Delmerin omistama erittäin kaunis tummanpunaruunikko siro tamma. Dean oli ostanut Tinta Caiadan Gestüet Baumgartenista valmiiksi ratsutettuna 5-vuotiaana nuorikkona. Tinta Caiada oli hurmannut Dean Delmerin herkällä ratsastettavuudellaan sekä säpäkällä tammamaisella luonteellaan. Tamma oli hyväsukuinen ja hyvärakenteinen, ja lisäksi sillä oli paljon hyppykapasiteettia. Ammattilaisen käsissä ratsutettu piirtopäinen tamma nousi nopeasti Deanin ratsastamana tämän ykkösratsuksi. Valitettavasti Tinta Caiadan lupaava esteura tyssäsi treeneissä sattuneeseen hankalaan hankosidevammaan, joka pitkästä ja perusteellisesta kuntoutuksesta huolimatta ei koskaan parantunut täysin. Onneksi tammalla oli vielä hyviä vuosia jäljellä jalostuspuolella ja tulevina vuosina se varsoi neljästi. Valitettavasti yksi varsoista syntyi kuolleena, mutta muut varsat olivat terveitä ja laadukkaita yksilöitä. Dean Delmer olisi toivonut Tinta Caiadasta jäävän useamman tammavarsan, mutta lopulta tamma varsoi vain yhden tammavarsan, joka jätettiin Delmerin talliin siitostammaksi. Tinta Caiada lopetettiin 17-vuotiaana hankosidevamman uusiutuessa. |
JÄLKELÄISET |
|
02.04.2019 FWB o.
27.07.2019 FWB t. 22.09.2019 FWB o. 22.10.2019 trak t. |
EV-I, ERJ-I
KTK-III KTK-II, ERJ-I |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijotuksia 40, joista voittoja 11
|
03.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40
07.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 13.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 14.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 15.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 5/40 16.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 6/40 17.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 2/40 19.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 6/40 20.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 20.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 5/40 22.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 3/40 24.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 2/40 26.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 6/40 30.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 12.01.2019 ERJ Hallava - 130cm - 1/30 04.02.2019 ERJ Dare Stable - 140cm - 3/27 13.02.2019 ERJ Dare Stable - 140cm - 5/27 17.02.2019 ERJ Dare Stable - 140cm - 4/27 20.02.2019 ERJ Dare Stable - 140cm - 4/27 08.03.2019 ERJ Adina - 130cm - 5/28 |
15.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 130cm - 3/30
26.05.2019 ERJ Kastanjeholm - 140cm - 2/20 07.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 4/26 08.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 5/26 11.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 4/33 21.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 1/33 26.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 5/26 22.07.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 3/25 23.07.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 4/25 27.07.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 1/25 30.07.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 1/25 21.09.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 5/19 24.09.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 5/19 28.09.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 1/19 02.10.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 4/45 04.10.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 6/45 07.10.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 4/45 10.10.2019 ERJ Mörkövaara - 130cm - 1/45 16.11.2019 ERJ Crion Warmbloods - 140cm - 3/15 17.11.2019 ERJ Crion Warmbloods - 140cm - 1/15 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
21.03.2022 Tiffi opetusmestarina
Kastanjeholmissa järjestettiin elokuun lopulla Akseli Ruusuvuoren valmennusklinikka hevosiin siirtyville junioriratsastajille. Yksi klinikan harjoitushevosista oli Tiffany Blue, joka oli 130-140cm luokkien rautainen ammattilainen, mutta ei kuitenkaan se kaikkein helpoin ratsastettava. Tiffin selkään päätyi lahjakas Santtu Puromaa, joka oli venahtanut vuoden aikana niin paljon, että oli turha enää haaveilla nousevansa newforestinponinsa selkään. Santulle oli hevonen haussa, mutta toistaiseksi poika harjoitteli vuokrahevosilla millaista on ratsastaa isommalla hevosella.
Tiffi oli elokuun lopun lämmössä aivan nukahtaneen oloinen, kun Santtu verkkasi Akselin ohjeiden mukaan tammaa. Tiffihän ei ollut aktiivisesti kilpaillut pariin vuoteen ja pyöräyttänyt siinä välissä varsojakin, joten mammalla kesti vähän tavallista kauemmin hoksata, että nyt pitäisi tehdä jotain töitäkin. Hiljalleen tummanruunikko tamma alkoi vetreytyä ja päästiin harjoittelemaan verryyttelyesteitä. "Nyt kun Tiffin hyppy on vähän ponia suurempi, muista, ettet lähde yhtään ennakoimaan", Akseli muistutti, kun ratsukko laukkasi kohti metristä pystyä. Tiffi ylitti esteen rauhallisesti ja kopsautti vielä laiskanoloisesti puomin alas. Akselin ohjeilla Santun oli helpompi saada Tiffin etenemiseen liikettä ja eteenpäinpyrkimystä, jolloin myös hyppyjen laatu parantui huimasti.
Klinikan tärkeimpänä harjoituksena oli esteiden välien ratsastaminen, joka oli huomattavasti erilaista ponilla ja hevosella. Tiffi oli verkkaesteiden jälkeen innostunut yllättävän paljon ja Santulla oli jopa työtä saada Tiffi mahtumaan ahtaisiin väleihin, sillä tamma veti esteelle energisesti ja se ei aina halunnut kuunnella Santun puolipidätteitä. Vauhtia pelkäämätön poika oli kuitenkin rauhallinen ja taitava tamman selässä ja muutaman toiston jälkeen yhteinen rytmi löytyi hienosti. "Muista vielä viedä Tiffi aivan esteelle asti ja hypyn läpi. Nyt hieman unohdat ratsastaa ennen estettä, jolloin Tiffi on paljon vaikeampi saada hypyn jälkeen takaisin hallintaan", Akseli muistutti. "Ratsasta, ratsasta, ratsasta ja hyyyppy, hyvä! Nyt Tiffi ei kadottanut sinua esteen aikana ja pääsitte hienosti jatkamaan haluttuun suuntaan."
Vaikka Tiffiä oli ratsastettu melko säännöllisesti myös eläkeläisenä, oli tamma kuitenkin näin intensiivisen harjoituksen jälkeen hikinen ja väsynyt. Siitä kuitenkin paistoi tyytyväisyys, kun loppuverkkojen aikana tamma venytti kaulaansa ja päristeli tyytyväisen oloisena mennessään.
Tiffi oli elokuun lopun lämmössä aivan nukahtaneen oloinen, kun Santtu verkkasi Akselin ohjeiden mukaan tammaa. Tiffihän ei ollut aktiivisesti kilpaillut pariin vuoteen ja pyöräyttänyt siinä välissä varsojakin, joten mammalla kesti vähän tavallista kauemmin hoksata, että nyt pitäisi tehdä jotain töitäkin. Hiljalleen tummanruunikko tamma alkoi vetreytyä ja päästiin harjoittelemaan verryyttelyesteitä. "Nyt kun Tiffin hyppy on vähän ponia suurempi, muista, ettet lähde yhtään ennakoimaan", Akseli muistutti, kun ratsukko laukkasi kohti metristä pystyä. Tiffi ylitti esteen rauhallisesti ja kopsautti vielä laiskanoloisesti puomin alas. Akselin ohjeilla Santun oli helpompi saada Tiffin etenemiseen liikettä ja eteenpäinpyrkimystä, jolloin myös hyppyjen laatu parantui huimasti.
Klinikan tärkeimpänä harjoituksena oli esteiden välien ratsastaminen, joka oli huomattavasti erilaista ponilla ja hevosella. Tiffi oli verkkaesteiden jälkeen innostunut yllättävän paljon ja Santulla oli jopa työtä saada Tiffi mahtumaan ahtaisiin väleihin, sillä tamma veti esteelle energisesti ja se ei aina halunnut kuunnella Santun puolipidätteitä. Vauhtia pelkäämätön poika oli kuitenkin rauhallinen ja taitava tamman selässä ja muutaman toiston jälkeen yhteinen rytmi löytyi hienosti. "Muista vielä viedä Tiffi aivan esteelle asti ja hypyn läpi. Nyt hieman unohdat ratsastaa ennen estettä, jolloin Tiffi on paljon vaikeampi saada hypyn jälkeen takaisin hallintaan", Akseli muistutti. "Ratsasta, ratsasta, ratsasta ja hyyyppy, hyvä! Nyt Tiffi ei kadottanut sinua esteen aikana ja pääsitte hienosti jatkamaan haluttuun suuntaan."
Vaikka Tiffiä oli ratsastettu melko säännöllisesti myös eläkeläisenä, oli tamma kuitenkin näin intensiivisen harjoituksen jälkeen hikinen ja väsynyt. Siitä kuitenkin paistoi tyytyväisyys, kun loppuverkkojen aikana tamma venytti kaulaansa ja päristeli tyytyväisen oloisena mennessään.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat VRL-13320 | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvat VRL-13320 | Grafiikka Ritva's Gallery
