Kuollut 28.07.2021
KTK-II, CH, ERJ-I, YLA2
ARGENTO HILLS
eli Kentsu
s. 02.08.2018, Suomi (21v) suomalainen puoliverinen, ori punaruunikko, 165 cm VH18-031-0320 kasv. Kastanjeholm, VRL-08179 om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 160 cm |
♡ 20.12.2018 palkittu Joulukuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-II (70p.)
♡ 27.04.2019 palkittu Champion-arvonimellä
♡ 29.02.2020 palkittu Esteratsastusjaoksen Laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (107p.)
♡ 30.03.2021 palkittu Yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2 (92p.)
♡ 27.04.2019 palkittu Champion-arvonimellä
♡ 29.02.2020 palkittu Esteratsastusjaoksen Laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (107p.)
♡ 30.03.2021 palkittu Yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2 (92p.)
HISTORIA
Pyhästi vannoin kautta kiven ja kannon ennen Muusa-tamman varsomista, että jos sieltä orivarsa tulee, niin se aivan varmasti myydään pois jaloista pyörimästä. Olin suunnitellut hintapyynnön ja myynti-ilmoituksenkin valmiiksi, mutta jostain syystä en vain saanut sitä lähetettyä myyntipalstalle. Vaikka olin hartaasti toivonut tammavarsaa ja ehkä olin hieman pettynytkin varsan paljastuttua oriksi, niin Argento Hill lumosi minut olemuksellaan. Okei, se oli vahvatahtoinen ja vähän ehkä riitapukarikin, mutta sen villi sydän kiehtoi minua.
Onneksi Akselikin oli sitä mieltä, että nyt käsissämme saattaa olla hiomaton timantti. Rehellisesti myönsin miehelle, etten usko saavani kuria taottua tämän varsan päähän, joten Akseli otti kopin orivarsasta. Mieleni oli rauhallinen, kun katsoin taitavan ja rauhallisen miehen käsittelevän tulta puhkuvaa lohikäärmenuorukaista. Salaa näin silmissäni jo Akselin ja Argenton laukkaavan voittoloimi päällä areenaa ympäri käsissään pokaali ja tilillä 27 000 euroa palkintorahaa, samalla kun kuuluttaja kertoisi kasvattajan olleen Sylvi Sundberg, mitäänsanomaton suomalaisnainen pienestä piskuisesta kyläpahasesta pohjoisen taivaan alta. Grandioottiset haaveiluni keskeytti kova rysähdys, Akselin ilmoille heitetyt kirosanat ja häntä tötteröllä karkuun paineleva tulevaisuuden kilpailuhirmu riimunnaru perässä lepattaen. Tai sitten ihan vaan hirmu...
Onneksi Akselikin oli sitä mieltä, että nyt käsissämme saattaa olla hiomaton timantti. Rehellisesti myönsin miehelle, etten usko saavani kuria taottua tämän varsan päähän, joten Akseli otti kopin orivarsasta. Mieleni oli rauhallinen, kun katsoin taitavan ja rauhallisen miehen käsittelevän tulta puhkuvaa lohikäärmenuorukaista. Salaa näin silmissäni jo Akselin ja Argenton laukkaavan voittoloimi päällä areenaa ympäri käsissään pokaali ja tilillä 27 000 euroa palkintorahaa, samalla kun kuuluttaja kertoisi kasvattajan olleen Sylvi Sundberg, mitäänsanomaton suomalaisnainen pienestä piskuisesta kyläpahasesta pohjoisen taivaan alta. Grandioottiset haaveiluni keskeytti kova rysähdys, Akselin ilmoille heitetyt kirosanat ja häntä tötteröllä karkuun paineleva tulevaisuuden kilpailuhirmu riimunnaru perässä lepattaen. Tai sitten ihan vaan hirmu...
LUONNEKUVAUS
Jos ulkonäkönsä Kentsu on perinyt emältään, niin monet luonteenpiirteistään se on saanut kyllä perintönä isältään. Kentsun isälinja (Arezzo - Agrigento - Avellino - Al Cagliari) on tunnettu kovapäisyydestään ja temperamentistaan, joten ei liene yllätys, että Kentsukin sai oman osansa näistä geeneistä. Kentsu on luonteeltaan vähän sellainen kiusaaja, joka lyttää pienemmät ja heikommat maanrakon mennessään. Jo varsana se ajoi emänsä Muusan hulluuden partaalle härnäämisellään. Tästä syystä Kentsu lähetettiin heti mahdollisuuden tultua orilaitumelle, jonne se meni rinta rottingilla, mutta palasi hieman nöyrempänä poikana takaisin. Kentsu tarvitsee maanpinnalle palauttamista aika ajoin, sillä muuten orin ego alkaa hipoa pilviä. Sen käsittelijän tulee olla hyvä auktoriteetti, mutta kuitenkin reilu hevosta kohtaan.
Kentsu on ihan kelpo kaveri hoitaa. Ei se mikään mössykkä ole, jonka saa vääntää vaikka solmuun, mutta ei sen kanssa kummempia ongelmiakaan ole. Jaloista ori on herkkä ja koittaa niitä nyppiä hoitajan kädestä kavioidenputsauksen aikana ja joskus saattaa huitaistakin vähän närkästyneenä. Pinteleiden käärimiseen Kentsun kärsivällisyys ei tahtoisi millään riittää ja alkaa levottoman amppaaminen edestakaisin. Kyllä se jämäköitä kieltoja aina hetken kuuntelee, mutta nopeasti palaa takaisin omiin sähläyksiinsä. Sellainen Kentsu vain on eikä muuksi muutu. Muut hoitotilanteet sujuvat Kentsun kanssa hyvin, joten herkät kintut annetaan hänelle anteeksi.
Kentsua ei kannata hakea tarhasta tai muutenkaan taluttaa ilman ketjua (t. kokemuksen syvä rintaääni), sillä etenkin hormonien jyllätessä siitä tulee yllättävän äkkiä kuuro kaikelle paitsi omille hörinöilleen. Raippakaan ei ole liioiteltua Kentsun kanssa maastakäsin toimiessa, etenkään vieraissa paikoissa. Vaikka Kentsun kanssa pitääkin usein ottaa järeämmät keinot käyttöön, ei se tarkoita, että sitä pitäisi riuhtoa turvan ympärille sidotusta ketjusta tai mäiskiä raipalla, sillä ne on tarkoitettu vain apukeinoiksi orin hallintaan. Pieni näpäytys kaulalle saa nopeasti Kentsun ajatukset pilvilinnoista takaisin nykyhetkeen ja oria on helpompi hallita.
Ratsutus Kentsun kohdalla sujui yllättävän helposti, vaikka olin ehtinyt maalailla jos jonkinmoista kauhutarinaa Akselin murtuneista jaloista ja pitkin maneesin seiniä riehuvasta hevosesta. Kentsu rakastaa kaikenlaista puuhaa ja ajanvietettä ja oli siksi innolla mukana uuden oppimisessa. Kentsu selkeästi kiintyi ratsuttajaansa Akseliin ja täytyy kyllä myöntää, että ratsukon kemiat osuvat kohdilleen ulkopuolisenkin silmin. Edelleenkin ori on innokas ratsu, joka selkeästi nauttii vauhdista ja tekemisen meiningistä. Kentsulle on tärkeää luottaa ratsastajaansa, sillä tippaakaan epävarman tai osaamattoman ratsastajan kanssa se heittäytyy aivan varmasti hankalaksi. Ja Kentsun hankaluus ei ole mitään pientä niskoittelua vaan se todenteolla porsastelee pukittelemalla, keulimalla ja ryöstämällä.
Sileällä Kentsu ei ole kovin pitkäpinnainen hevonen, mutta sen verran se on koulukiemuroita sisäistänyt, että kulkee mukavasti oikeinpäin ja osaa joitakin hyödyllisiä kouluratsastusliikkeitä. Vahvasti veressä kulkeva palo esteille on kuitenkin Kentsun juttu. Pelkästään esteitä nähdessään Kentsu virittyy aivan uudelle tajuudelle ja ratsastajankin on hyvä olla tarkkana, sillä esteradalla orin tapana on nostaa turpansa taivaisiin, purra kuolaimeen kiinni ja avata kaasuhanat. Martingaali on hyvä muistaa ennen kilpailusuoritusta, sillä vaikka ratsastaja olisi miten taitava, ei kuolaimeen sopivan purutuntuman saanutta Kentsua pidättele mitkään maalliset voimat. Kotona ilman martingaalia voi kyllä humpsutella jos on Kentsulla ratsastanut ennenkin, sillä kotioloissa se käy huomattavasti pienemmillä kierroksilla. Kentsun mieleen kotona ovat (estetreenien lisäksi tietenkin) pitkät reippaat maastoreissut, joissa se saa purkaa energiaansa.
Kentsu on ihan kelpo kaveri hoitaa. Ei se mikään mössykkä ole, jonka saa vääntää vaikka solmuun, mutta ei sen kanssa kummempia ongelmiakaan ole. Jaloista ori on herkkä ja koittaa niitä nyppiä hoitajan kädestä kavioidenputsauksen aikana ja joskus saattaa huitaistakin vähän närkästyneenä. Pinteleiden käärimiseen Kentsun kärsivällisyys ei tahtoisi millään riittää ja alkaa levottoman amppaaminen edestakaisin. Kyllä se jämäköitä kieltoja aina hetken kuuntelee, mutta nopeasti palaa takaisin omiin sähläyksiinsä. Sellainen Kentsu vain on eikä muuksi muutu. Muut hoitotilanteet sujuvat Kentsun kanssa hyvin, joten herkät kintut annetaan hänelle anteeksi.
Kentsua ei kannata hakea tarhasta tai muutenkaan taluttaa ilman ketjua (t. kokemuksen syvä rintaääni), sillä etenkin hormonien jyllätessä siitä tulee yllättävän äkkiä kuuro kaikelle paitsi omille hörinöilleen. Raippakaan ei ole liioiteltua Kentsun kanssa maastakäsin toimiessa, etenkään vieraissa paikoissa. Vaikka Kentsun kanssa pitääkin usein ottaa järeämmät keinot käyttöön, ei se tarkoita, että sitä pitäisi riuhtoa turvan ympärille sidotusta ketjusta tai mäiskiä raipalla, sillä ne on tarkoitettu vain apukeinoiksi orin hallintaan. Pieni näpäytys kaulalle saa nopeasti Kentsun ajatukset pilvilinnoista takaisin nykyhetkeen ja oria on helpompi hallita.
Ratsutus Kentsun kohdalla sujui yllättävän helposti, vaikka olin ehtinyt maalailla jos jonkinmoista kauhutarinaa Akselin murtuneista jaloista ja pitkin maneesin seiniä riehuvasta hevosesta. Kentsu rakastaa kaikenlaista puuhaa ja ajanvietettä ja oli siksi innolla mukana uuden oppimisessa. Kentsu selkeästi kiintyi ratsuttajaansa Akseliin ja täytyy kyllä myöntää, että ratsukon kemiat osuvat kohdilleen ulkopuolisenkin silmin. Edelleenkin ori on innokas ratsu, joka selkeästi nauttii vauhdista ja tekemisen meiningistä. Kentsulle on tärkeää luottaa ratsastajaansa, sillä tippaakaan epävarman tai osaamattoman ratsastajan kanssa se heittäytyy aivan varmasti hankalaksi. Ja Kentsun hankaluus ei ole mitään pientä niskoittelua vaan se todenteolla porsastelee pukittelemalla, keulimalla ja ryöstämällä.
Sileällä Kentsu ei ole kovin pitkäpinnainen hevonen, mutta sen verran se on koulukiemuroita sisäistänyt, että kulkee mukavasti oikeinpäin ja osaa joitakin hyödyllisiä kouluratsastusliikkeitä. Vahvasti veressä kulkeva palo esteille on kuitenkin Kentsun juttu. Pelkästään esteitä nähdessään Kentsu virittyy aivan uudelle tajuudelle ja ratsastajankin on hyvä olla tarkkana, sillä esteradalla orin tapana on nostaa turpansa taivaisiin, purra kuolaimeen kiinni ja avata kaasuhanat. Martingaali on hyvä muistaa ennen kilpailusuoritusta, sillä vaikka ratsastaja olisi miten taitava, ei kuolaimeen sopivan purutuntuman saanutta Kentsua pidättele mitkään maalliset voimat. Kotona ilman martingaalia voi kyllä humpsutella jos on Kentsulla ratsastanut ennenkin, sillä kotioloissa se käy huomattavasti pienemmillä kierroksilla. Kentsun mieleen kotona ovat (estetreenien lisäksi tietenkin) pitkät reippaat maastoreissut, joissa se saa purkaa energiaansa.
|
|
JÄLKELÄISET |
15.11.2018 FWB t.
03.02.2019 FWB t. 01.03.2019 FWB t. 11.05.2019 FWB t. 19.05.2019 SRP o. 24.07.2019 FWB o. 21.03.2020 FWB o. |
KTK-II, ERJ-I, YLA1 KTK-III, VIR MVA Ch EV-II, KTK-II, ERJ-I, YLA2 EV-II, KTK-II |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijoituksia 44, joista voittoja 12
30.08.2018 ERJ Equestrian Center Amjad - 160cm - 1/39
11.09.2018 ERJ Kuurtola - 160cm - 2/30 17.09.2018 ERJ Kuurtola - 160cm- 1/30 02.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/33 04.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/33 08.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 1/33 08.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/33 11.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 3/33 17.09.2018 ERJ Sardonic Sporthorses - 150cm - 2/35 24.09.2018 ERJ Sardonic Sporthorses - 150cm - 2/35 27.09.2018 ERJ Sardonic Sporthorses - 150cm - 5/35 27.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 150cm - 4/36 28.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 160cm - 4/23 30.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 150cm - 2/36 17.10.2018 ERJ Beaumont - 150cm - 3/30 04.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 2/30 05.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 2/30 11.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 2/30 20.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 2/30 01.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 1/30 01.11.2018 ERJ KK Päike - 160cm - 3/63 02.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 4/30 |
03.11.2018 ERJ Adina - 160cm - 5/41
04.11.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 4/30 06.11.2018 ERJ Adina - 160cm - 5/41 08.11.2018 ERJ Adina - 160cm - 2/41 10.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 1/30 14.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 1/30 14.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 5/29 15.11.2018 ERJ Elixir - 160cm - 1/23 21.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 4/30 22.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 5/30 23.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 4/29 24.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 1/29 29.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 1/29 30.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 2/30 30.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 4/29 09.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 11.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 14.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 15.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 3/30 16.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 17.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 20.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 2/30 |
30.08.2018 Match Show - PUN1 & BIS1
01.12.2018 NJ Silvertop - irtoSERT (päätuomari Vibaja)
15.12.2018 Match Show - SIN2
16.12.2018 NJ Silvertop - irtoSERT (päätuomari birdie)
01.03.2019 NJ Minas Tirith - irtoSERT (päätuomari Lissu T.)
01.12.2018 NJ Silvertop - irtoSERT (päätuomari Vibaja)
15.12.2018 Match Show - SIN2
16.12.2018 NJ Silvertop - irtoSERT (päätuomari birdie)
01.03.2019 NJ Minas Tirith - irtoSERT (päätuomari Lissu T.)
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
13.08.2018 Juoksutusta
Akseli oli Saksassa ja Kentsu keräsi itseensä energiaa kuin sähköinen fleecevilttini toimiston sohvalla. Aikani pohdin, miten saisin orivarsan purkamaan energiaansa aidan tolppien tönimisen sijaan johonkin hyödylliseen. Aurinkoisena elokuun aamuna talutin tanssahtelevan orin liinassa kentälle. Kentsu hirnui kimeästi kentän lähellä tarhaaville tammoille, mutta daamit eivät lotkauttaneet korvaansakaan teinipojan huhuilulle. Se ei Kentsua haitannut pätkääkään vaan jatkoi itsevarmaa koreografiaansa liinan päässä.
Ohjasin Kentsun juoksutusraipan kanssa ympyrälle ja ori korskui mennessään kireänä kuin viulunkieli. Ori oli Akselin kanssa tottunut jo liinatyöskentelyyn, mutta koska minun kanssani se ei ollut juurikaan työskennellyt, koitti se ängetä ympyrän keskelle porsastelemaan. Kärsivällisesti ohjasin Kentsun uudelleen ja uudelleen takaisin ympyrälle. Otin ravia ja laukkaa molempiin suuntiin pienet pätkät. Kun sain molempiin suuntiin jotenkuten hallitun näköisen noston, kiitin oria ja päästin sen irti kentälle. Vapaudenhuumasta riehaantunut Kentsu oli vaikuttavaa katseltavaa. Se teki salamannopeita käännöksiä, pukitteli riemuissaan, korskahteli tammatarhoja kohden ja hyppäsi mahtavalla ilmavaralla muutaman kentälle unohtuneen ristikkoesteen. Energia ei tuntunut loppuvan millään, mutta lopulta hikinen ori hidasti käyntiin puuskuttaen ja puhalsi ilmaa sieraimistaan. Otin Kentsun kiinni leivänkannikkaa heilutellen ja taluttelin sitä kentällä niin kauan, että orin hengitys oli tasaantunut. Olin tottunut, että Kentsu on varsin tulenarkaa käsiteltävää, joten oli mukava huomata, että nyt ori käveli rennosti ja rauhallisesti vieressäni ilman mitään ongelmia. Oli pakko ihan lähettää Akselille Snapchatissa video tyynestä varsasta ja sainkin takaisin neljä hämmästynyttä hymiötä. |
18.09.2018 Mietteitä Kentsun tulevaisuudesta
Täytyy kyllä myöntää, että Kentsu on hevonen, jonka kanssa ei ole ollut helppoa opetella hevoskasvattajan elämää. Ensinnäkin olemme pyörähtäneet parikin kertaa näyttelyissä ja vain epävirallisissa mätsäreissä saimme jotain tulosta aikaiseksi. Kentsun päähän ei vain yksinkertaisesti mahdu miksi pitäisi seistä paikallaan muiden pällisteltävänä, kun olisi miljoona muutakin asiaa tehtävänä. Kuten isotella muille oreille, huudella tammoille ja aiheuttaa yleistä pahennusta. Olen hävennyt silmät päästäni kerran jos toisenkin Kentsun kanssa ja miettinyt vakavasti myös orin ruunaamista tai myymistä, mutta Akseli on kuitenkin lopulta aina päättänyt, että jos nyt katsotaan vielä yksi kausi orin kanssa.
Haaveet kantakirjauksesta taitavat Kentsun kohdalla jäädä vain haaveen tasolle tai sitten katsotaan vanhemmalla iällä uudestaan. Sen sijaan esteillä orin kanssa on saatu jo tuloksia aikaan, vaikka kilpailutkin tuntuvat menevän joko hyvin tai sitten aivan kaaosmaisesti penkin alle. Jotenkin Kentsu on kovin mustavalkoinen hevonen. Sen kanssa sellaista sopivaa välitilan oloa ei saa aikaiseksi millään. Joko riemuitaan ja iloitaan täysillä tai sitten ryvetään itsesäälissä, kun mikään ei onnistu.
Kaikesta huolimatta osaan olla Kentsusta ylpeäkin. Ennen kaikkea se on vaikeilla nuoruusvuosillaan kasvattanut minua hevoskasvattajana sekä opettanut sellaisia asioita, joista en edes tiennyt tarvitsevani opetusta. Ehkä Kentsun ei olekaan tarkoitus loistaa ihan joka paikassa. Esteratsastus on orin juttu ja se saa toteuttaa sitä niin kauan, kun sillä terveyttä tai kykyä siihen riittää. Se kelpaa Kentsulle, joten miksei myös minulle. Kantakirjapalkinnot tai näyttelyarvonimet ovat toissijaisia asioita.
Haaveet kantakirjauksesta taitavat Kentsun kohdalla jäädä vain haaveen tasolle tai sitten katsotaan vanhemmalla iällä uudestaan. Sen sijaan esteillä orin kanssa on saatu jo tuloksia aikaan, vaikka kilpailutkin tuntuvat menevän joko hyvin tai sitten aivan kaaosmaisesti penkin alle. Jotenkin Kentsu on kovin mustavalkoinen hevonen. Sen kanssa sellaista sopivaa välitilan oloa ei saa aikaiseksi millään. Joko riemuitaan ja iloitaan täysillä tai sitten ryvetään itsesäälissä, kun mikään ei onnistu.
Kaikesta huolimatta osaan olla Kentsusta ylpeäkin. Ennen kaikkea se on vaikeilla nuoruusvuosillaan kasvattanut minua hevoskasvattajana sekä opettanut sellaisia asioita, joista en edes tiennyt tarvitsevani opetusta. Ehkä Kentsun ei olekaan tarkoitus loistaa ihan joka paikassa. Esteratsastus on orin juttu ja se saa toteuttaa sitä niin kauan, kun sillä terveyttä tai kykyä siihen riittää. Se kelpaa Kentsulle, joten miksei myös minulle. Kantakirjapalkinnot tai näyttelyarvonimet ovat toissijaisia asioita.
20.10.2018 Estevalmennus (valmentaja Matteo Locatelli, kirjoittaja Elli L.)
Akseli Ruusuvuori oli soitellut estevalmentaja Matteo Locatellille, josko hänellä olisi jotain vinkkejä antaa liittyen Kentsuun ja sen hieman huonolla tempolla vauhtiin lähteneeseen kilpailu-uraan. Tai kaiketi tempoa on radalla riittänyt ihan liiaksikin. Matteo kun omistaa Kentsun isän Arezzon, eikä polvi ole järin paljoa isästä parantunut, niin hän kieltämättä on melkoinen asiantuntija mitä tähän isälinjaan tulee.
Matteo halusi tulla paikan päälle katsomaan, mikä on homman nimi. Minä hyppäsin tietenkin miehen naurettavan pienen Fiatin kyytiin mukaan, sillä Kastanjamäessä asustelee Kentsun lisäksi myös kasvattini Vappulan Korvenkuiske, jota halusin käydä moikkaamassa. Akseli oli oriinsa kanssa verryttelemässä kentällä. "Ciao!" Matteo huikkasi ja laski aurinkolasit otsaltaan silmilleen. Kauniin aurinkoinen päivä korosti syksyn sävyjä puissa, mutta melkoisen kovat tuulenpuuskat toivat pienen jännityksen valmennuksen kulkuun. Jäin kentän laidalle istuskelemaan muovituoleille Sylvin viereen, häntä kiinnosti myös kurittoman oriin kesytystuokio. Matteo siirtyi kentän keskelle ja seurasi vaiteliaana kaksikon verryttelyä. Kentsu keräsi aivan selvästi pientä lisävirtaa rapsakasta kelistä ja se silmäili kentälle kasattuja esteitä ripaus hullunkiiltoa silmissään. "Oke, me voida aloitta!" Matteo sanoi viimein. Akseli siirsi Kentsun käyntiin ja Matteo selosti miehelle kuinka lähdettiin liikkelle. Ilmeisesti Matteo halusi nähdä ratsukon hyppäävän jumppasarjan ensin itsekseen nähdäkseen ongelmakohdat.
Kentsu ilmiselvästi tiesi, mitä tuleman piti, sillä sen käynti alkoi käydä levottomammaksi Akselin kerätessä ohjat. Hän siirsi oriin laukkaan ja laukkasi pääty-ympyrällä muutaman kierroksen saadakseen Kentsun jälleen kuulolle ja lähti sitten kohti keskihalkaisijalla olevaa jumppasarjaa. Kentsu jännittyi silminnähden ja imi ensimmäiselle esteelle melkoisella voimalla. Esteiden välissä oli selkeästi tilaa laukka-askeleelle, mutta Kentsu päätti moisten olevan turhia ja hypätä suoraan maahantulopisteestä seuraavan esteen yli. "Ma taida laitta pari puomii", Matteo virkkoi ja huitoi meidät kentän laidalta kantamaan puomeja.
"Nut sen on pakko vaha keskitty tai se mene nuri", Matteo sanoi ja opasti Akselille pikkukikkoja, jotka toimivat oriin isän, Arezzon kanssa. Kentsu on toki vielä nuori ja Arezzolla oli samaa vikaa aikanaan. Liian suurta innokkuutta ja paloa esteille, eikä lainkaan malttia asetella jalkojaan tai suhteuttaa vauhtiaan. Jumppasarjan ensimmäisen pystyn edessä oli kaksi ravipuomia ja esteiden väliin lisättiin puomi laukka-askeleelle. Toisena esteenä oli okseri. Akseli siirsi Kentsun raviin ja alkoi lähestyä esteitä. Akselin istuessa alas harjoitusraviin Kentsu oli nostamassa laukkaa, mutta mies sai hevosensa hillittyä. Ensimmäinen yritys sai aikaan Kentsussa melkoisen hämmennyksen, vaikka tokihan se on ennenkin nähnyt puomeja maassa ennen estettä. Ori suoritti tehtävän hieman hillitymmin, mutta Akselin myödätessä ensimmäiselle esteelle, Kentsu suorastaan räjähti. Se hyppäsi niin valtavalla loikalla, että oli vähällä talloa koko laukkapuomin, minkä seurauksena se kopautti takasensa okserin takimmaiseen puomiin. Kentsu vetäisi korvansa luimuun ja potkaisi aavistuksen sivulle häntäänsä viuhauttaen.
Seuraavalla yrityksellä Kentsu hiffasi jo homman idean. Se edelleen yritti lähteä vetämään esteelle, mutta ravipuomeilla sen oli pakko keskittyä asettelemaan jalkansa oikein. Akseli myötäsi ennen ensimmäistä estettä ja Kentsu hyppäsi siivosti ja ilmavasti ensimmäisen esteen yli. Se teki esteiden väliin täydellisen laukka-askeleen ja ylitti okserin vähän turhankin suurella ilmavaralla. Akseli jatkoi laukkaa kohti lyhyttä sivua pärskähtelevää Kentsua taputtaen. "Tossa hevosessa on kyllä potentiaalia", sanoin Sylville, joka seurasi valmennusta tiiviisti leukaansa nojaten. "Mm.. Multa kyllä varmaan katkee verisuoni päästä, ennen ku sen potentiaali tulee oikeesti esiin", Sylvi mutisi katsellen esikoiskasvattinsa menoa. "Hyvältähän se alkoi näyttää", mietin mielessäni, mutten ollut tainnut nähdä oria ihan pahimmillaan.
Toistojen jälkeen Kentsu alkoi rentoutua ja rauhoittua. "Bellissimo!" Matteo heilautti käsiään onnistuneen suorituksen päätteeksi. "Sun pita muista oma rentous, ole kuin.. what is a potato sack in Finnish? Well anyways lisaks ma suosittele et sa käyta mahdollisimma paljo puomei ja keskitu treena nimenoma rauhallisuut ja perusjuttui. Se osa kyl hyppa se on selva, mut se ei osa viel olla nii rauhas." Matteon selostuksen ääni hiipui hänen kävellessään ratsukon vieressä kentän toiseen päähän. Kaikesta päätellen huippuratsastajavalmentaja sai kuitenkin muitakin vinkkejä kuin jo niitä, jotka hän jo tiesi, sillä miehen ilme oli kovin pohtivainen.
Lopputulemana valmennus sujui pääpiirteittäin hyvin. Kentsun kanssa on tärkeää hioa rauhoittumisen jaloa taitoa myös muualla kuin estekentällä. Se hyppää hyvällä tekniikalla ja sillä on valtava ponnistusvoima. Oriilla on myös selkeästi hyvää esteidenlukutaitoa ja kykyä tehdä omia ratkaisuja.
Matteo halusi tulla paikan päälle katsomaan, mikä on homman nimi. Minä hyppäsin tietenkin miehen naurettavan pienen Fiatin kyytiin mukaan, sillä Kastanjamäessä asustelee Kentsun lisäksi myös kasvattini Vappulan Korvenkuiske, jota halusin käydä moikkaamassa. Akseli oli oriinsa kanssa verryttelemässä kentällä. "Ciao!" Matteo huikkasi ja laski aurinkolasit otsaltaan silmilleen. Kauniin aurinkoinen päivä korosti syksyn sävyjä puissa, mutta melkoisen kovat tuulenpuuskat toivat pienen jännityksen valmennuksen kulkuun. Jäin kentän laidalle istuskelemaan muovituoleille Sylvin viereen, häntä kiinnosti myös kurittoman oriin kesytystuokio. Matteo siirtyi kentän keskelle ja seurasi vaiteliaana kaksikon verryttelyä. Kentsu keräsi aivan selvästi pientä lisävirtaa rapsakasta kelistä ja se silmäili kentälle kasattuja esteitä ripaus hullunkiiltoa silmissään. "Oke, me voida aloitta!" Matteo sanoi viimein. Akseli siirsi Kentsun käyntiin ja Matteo selosti miehelle kuinka lähdettiin liikkelle. Ilmeisesti Matteo halusi nähdä ratsukon hyppäävän jumppasarjan ensin itsekseen nähdäkseen ongelmakohdat.
Kentsu ilmiselvästi tiesi, mitä tuleman piti, sillä sen käynti alkoi käydä levottomammaksi Akselin kerätessä ohjat. Hän siirsi oriin laukkaan ja laukkasi pääty-ympyrällä muutaman kierroksen saadakseen Kentsun jälleen kuulolle ja lähti sitten kohti keskihalkaisijalla olevaa jumppasarjaa. Kentsu jännittyi silminnähden ja imi ensimmäiselle esteelle melkoisella voimalla. Esteiden välissä oli selkeästi tilaa laukka-askeleelle, mutta Kentsu päätti moisten olevan turhia ja hypätä suoraan maahantulopisteestä seuraavan esteen yli. "Ma taida laitta pari puomii", Matteo virkkoi ja huitoi meidät kentän laidalta kantamaan puomeja.
"Nut sen on pakko vaha keskitty tai se mene nuri", Matteo sanoi ja opasti Akselille pikkukikkoja, jotka toimivat oriin isän, Arezzon kanssa. Kentsu on toki vielä nuori ja Arezzolla oli samaa vikaa aikanaan. Liian suurta innokkuutta ja paloa esteille, eikä lainkaan malttia asetella jalkojaan tai suhteuttaa vauhtiaan. Jumppasarjan ensimmäisen pystyn edessä oli kaksi ravipuomia ja esteiden väliin lisättiin puomi laukka-askeleelle. Toisena esteenä oli okseri. Akseli siirsi Kentsun raviin ja alkoi lähestyä esteitä. Akselin istuessa alas harjoitusraviin Kentsu oli nostamassa laukkaa, mutta mies sai hevosensa hillittyä. Ensimmäinen yritys sai aikaan Kentsussa melkoisen hämmennyksen, vaikka tokihan se on ennenkin nähnyt puomeja maassa ennen estettä. Ori suoritti tehtävän hieman hillitymmin, mutta Akselin myödätessä ensimmäiselle esteelle, Kentsu suorastaan räjähti. Se hyppäsi niin valtavalla loikalla, että oli vähällä talloa koko laukkapuomin, minkä seurauksena se kopautti takasensa okserin takimmaiseen puomiin. Kentsu vetäisi korvansa luimuun ja potkaisi aavistuksen sivulle häntäänsä viuhauttaen.
Seuraavalla yrityksellä Kentsu hiffasi jo homman idean. Se edelleen yritti lähteä vetämään esteelle, mutta ravipuomeilla sen oli pakko keskittyä asettelemaan jalkansa oikein. Akseli myötäsi ennen ensimmäistä estettä ja Kentsu hyppäsi siivosti ja ilmavasti ensimmäisen esteen yli. Se teki esteiden väliin täydellisen laukka-askeleen ja ylitti okserin vähän turhankin suurella ilmavaralla. Akseli jatkoi laukkaa kohti lyhyttä sivua pärskähtelevää Kentsua taputtaen. "Tossa hevosessa on kyllä potentiaalia", sanoin Sylville, joka seurasi valmennusta tiiviisti leukaansa nojaten. "Mm.. Multa kyllä varmaan katkee verisuoni päästä, ennen ku sen potentiaali tulee oikeesti esiin", Sylvi mutisi katsellen esikoiskasvattinsa menoa. "Hyvältähän se alkoi näyttää", mietin mielessäni, mutten ollut tainnut nähdä oria ihan pahimmillaan.
Toistojen jälkeen Kentsu alkoi rentoutua ja rauhoittua. "Bellissimo!" Matteo heilautti käsiään onnistuneen suorituksen päätteeksi. "Sun pita muista oma rentous, ole kuin.. what is a potato sack in Finnish? Well anyways lisaks ma suosittele et sa käyta mahdollisimma paljo puomei ja keskitu treena nimenoma rauhallisuut ja perusjuttui. Se osa kyl hyppa se on selva, mut se ei osa viel olla nii rauhas." Matteon selostuksen ääni hiipui hänen kävellessään ratsukon vieressä kentän toiseen päähän. Kaikesta päätellen huippuratsastajavalmentaja sai kuitenkin muitakin vinkkejä kuin jo niitä, jotka hän jo tiesi, sillä miehen ilme oli kovin pohtivainen.
Lopputulemana valmennus sujui pääpiirteittäin hyvin. Kentsun kanssa on tärkeää hioa rauhoittumisen jaloa taitoa myös muualla kuin estekentällä. Se hyppää hyvällä tekniikalla ja sillä on valtava ponnistusvoima. Oriilla on myös selkeästi hyvää esteidenlukutaitoa ja kykyä tehdä omia ratkaisuja.
27.10.2018 Estevalmennus (valmentaja Amy)
Oli valmennusjakson viimeisen valmennuksen aika. Tällä kertaa vuorossa oli minulle ennestään tuntematon ratsukko: Akseli ja ori Kentsu. Jatkoimme samalla radalla kuin edellisenkin ratsukon kanssa. Akseli sai ensin lämmitellä reipasta ravia ja laukkaa tehden samalla paljon kiemuroita. Pian ratsukko sai myös hypätä radan kolmos- ja nelosesteet muutaman kerran verryttelyksi. Kentsu oli energisellä päällä, ja Akseli sai ihan tosissaan pidätellä sitä, että puomit pysyivät kannattimillaan. Orin hyppytyyli muistutti tänään enemmänkin jyrää kuin lentokonetta.
Verryttelyn jälkeen lähdimme kokeilemaan puolikasta rataa, eli kuutta estettä. Akseli sai tehdä ympyröitä rauhoitellakseen Kentsua esteiden välissä, jos oli tarve. Akseli tekikin kolmannen ja neljännen esteen välin suuren ympyrän, sillä linjan jälkeen vauhti kasvoi hieman liikaa. Seuraavalle linjalle Kentsu kiihdytti, jolloin väli jäi lyhyeksi ja toisen esteen ylin puomi tippui. Vauhtia lukuun ottamatta se hyppäsi kuitenkin hyviä, pyöreitä hyppyjä – silloin kuin jaksoi keskittyä tarpeeksi. Tulimme saman vielä uudestaan paremmalla menestyksellä, minkä jälkeen Akseli sai ratsastaa koko radan. Alku alkoi jo sujua, mutta kolmannelle linjalle Kentsu taas kiihdytti tajutessaan, että rata jatkuu. Linjan jälkeen Akseli teki ympyrän, jonka jälkeen loppurata sujui taas paremmin. Toisella kerralla Akseli sai vauhdin pidettyä kurissa ilman ympyröitä, vaikka Kentsu oli vieläkin astetta liian vauhdikas. Nyt se malttoi kuitenkin keskittyä lähes joka esteellä, ja teki oikein hyviä hyppyjä. Viimeisellä kerralla Akseli sai ratsastettua edelleen vauhdikkaan, mutta tasapainoisen ja onnistuneen radan.
Verryttelyn jälkeen lähdimme kokeilemaan puolikasta rataa, eli kuutta estettä. Akseli sai tehdä ympyröitä rauhoitellakseen Kentsua esteiden välissä, jos oli tarve. Akseli tekikin kolmannen ja neljännen esteen välin suuren ympyrän, sillä linjan jälkeen vauhti kasvoi hieman liikaa. Seuraavalle linjalle Kentsu kiihdytti, jolloin väli jäi lyhyeksi ja toisen esteen ylin puomi tippui. Vauhtia lukuun ottamatta se hyppäsi kuitenkin hyviä, pyöreitä hyppyjä – silloin kuin jaksoi keskittyä tarpeeksi. Tulimme saman vielä uudestaan paremmalla menestyksellä, minkä jälkeen Akseli sai ratsastaa koko radan. Alku alkoi jo sujua, mutta kolmannelle linjalle Kentsu taas kiihdytti tajutessaan, että rata jatkuu. Linjan jälkeen Akseli teki ympyrän, jonka jälkeen loppurata sujui taas paremmin. Toisella kerralla Akseli sai vauhdin pidettyä kurissa ilman ympyröitä, vaikka Kentsu oli vieläkin astetta liian vauhdikas. Nyt se malttoi kuitenkin keskittyä lähes joka esteellä, ja teki oikein hyviä hyppyjä. Viimeisellä kerralla Akseli sai ratsastettua edelleen vauhdikkaan, mutta tasapainoisen ja onnistuneen radan.
15.12.2018 Match Show -tunnelmia (kirjoittaja Decne)
Tuomarin kommentit suorituksesta:
"Seuraavan parin astuessa kehään oli tuomarin aivan pakko nieleskellä, sillä jo ennen arvostelun alkua oli sanottava, että tämä pari olisi ehdottomasti tasaväkinen! Pareina meillä oli upeaa ratsutyyppiä edustava Kentsu ja ravurien edustajana puolestaan toimi erittäin komea lämminveriori Seth. Näistä ensimmäisenä kehään asteli Kentsu, joka tänään oli hieman rauhaton ja sai esittäjänsä ehdottomasti hikoilemaan esittelemällä jopa hieman kahdella jalalla seisontaa. Pienien väliepisodien jälkeen ori kuitenkin malttoi seistä sen aikaa että tuomari rustasi paperiin muutamia kommentteja. Liikeiden esittämisessä ei tämän orin kanssa ollut mitään ongelmia ja etenkin ravissa ori oli todella elastinen. Seuraavaksi arvosteltavaksi astui erittäin komea rakenteinen ja ilmeikäs ori Seth. Esittäjä kertoi tämän lämminverisen olevan peitsari. Seth esiintyi erinomaisesti ja liikkuessaan se näytti erinomaiselta ja esittäjä sai siitä todella kaiken irti. Tämän parin kohdalla olisin halunnut antaa molemmille punaisen ruusukkeen, mutta koska se on mahdollista antaa vain toiselle, tällä kertaa se meni orille Seth."
"Seuraavan parin astuessa kehään oli tuomarin aivan pakko nieleskellä, sillä jo ennen arvostelun alkua oli sanottava, että tämä pari olisi ehdottomasti tasaväkinen! Pareina meillä oli upeaa ratsutyyppiä edustava Kentsu ja ravurien edustajana puolestaan toimi erittäin komea lämminveriori Seth. Näistä ensimmäisenä kehään asteli Kentsu, joka tänään oli hieman rauhaton ja sai esittäjänsä ehdottomasti hikoilemaan esittelemällä jopa hieman kahdella jalalla seisontaa. Pienien väliepisodien jälkeen ori kuitenkin malttoi seistä sen aikaa että tuomari rustasi paperiin muutamia kommentteja. Liikeiden esittämisessä ei tämän orin kanssa ollut mitään ongelmia ja etenkin ravissa ori oli todella elastinen. Seuraavaksi arvosteltavaksi astui erittäin komea rakenteinen ja ilmeikäs ori Seth. Esittäjä kertoi tämän lämminverisen olevan peitsari. Seth esiintyi erinomaisesti ja liikkuessaan se näytti erinomaiselta ja esittäjä sai siitä todella kaiken irti. Tämän parin kohdalla olisin halunnut antaa molemmille punaisen ruusukkeen, mutta koska se on mahdollista antaa vain toiselle, tällä kertaa se meni orille Seth."
17.12.2018 Vihdoin tulosta näyttelykehässä
Muistan elävästi aiemman ahdistuksen Kentsun kanssa, kun näyttelyt menivät kerta toisensa jälkeen aivan penkin alle. Olin valmistellut henkisesti jo luopumista kantakirjaushaaveista, mutta päätin kuitenkin vielä ilmottautua Helsingissä järjestettävälle näyttelykurssille. Akseli naurahteli partaansa, että mitä minä, vanha näyttelykehäkettu, kurssista saisin irti. Siellä me kurssilla sitten viipotettiin Kentsun kanssa welshien ja shettisten joukossa ja olimme varmasti varsin hulvaton näky, mutta sain niin paljon hyviä vinkkejä Kentsun käsittelyyn ja näyttelyharjoituksiin, että palasin kotiin uutta uskoa täynnä.
Ilmottauduin tietenkin heti seuraaviin NJ:n näyttelyihin Silvertopiin joulukuun alussa ja kyllä oli Akselilla ihmettelemistä, kun palasimme näyttelyistä yhtä irtoSERTiä rikkaampana. Olin onneni kukkuloilla - nyt vihdoin ja viimein oli mahdollista ilmoittaa Kentsu kantakirjaustilaisuuteen. Tämä toi tietenkin lisästressiä siitä, että mitä jos koko kantakirjaustilaisuus menee aivan reisille. Aloin treenata Kentsua entistä enemmän maastakäsin ja ilmoitin harjoitusmielessä Kentsun vielä toisiin näyttelyihin Silvertopiin. Olin lentää pyrstölleni, kun jälleen kerran nappasimme irtoSERtin! Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, joten varmasti jatkamme näyttelyuraamme vielä, jotta saisimme yhden irtoSERTin vielä, jotta Kentsulle voitaisiin hakea Champion-arvonimeä. Muotovalioon orilla ei ole rahkeita, mutta Champion olisi jo paljon enemmän kuin mitä koskaan olisin voinut Kentsun osalta toivoa. Nyt jäädään jännittämään kuinka joulukuun kantakirjaustilaisuus menee osaltamme - ainakaan treenin puutteesta ei voi meitä syyttää!
Ilmottauduin tietenkin heti seuraaviin NJ:n näyttelyihin Silvertopiin joulukuun alussa ja kyllä oli Akselilla ihmettelemistä, kun palasimme näyttelyistä yhtä irtoSERTiä rikkaampana. Olin onneni kukkuloilla - nyt vihdoin ja viimein oli mahdollista ilmoittaa Kentsu kantakirjaustilaisuuteen. Tämä toi tietenkin lisästressiä siitä, että mitä jos koko kantakirjaustilaisuus menee aivan reisille. Aloin treenata Kentsua entistä enemmän maastakäsin ja ilmoitin harjoitusmielessä Kentsun vielä toisiin näyttelyihin Silvertopiin. Olin lentää pyrstölleni, kun jälleen kerran nappasimme irtoSERtin! Sanotaan, että nälkä kasvaa syödessä, joten varmasti jatkamme näyttelyuraamme vielä, jotta saisimme yhden irtoSERTin vielä, jotta Kentsulle voitaisiin hakea Champion-arvonimeä. Muotovalioon orilla ei ole rahkeita, mutta Champion olisi jo paljon enemmän kuin mitä koskaan olisin voinut Kentsun osalta toivoa. Nyt jäädään jännittämään kuinka joulukuun kantakirjaustilaisuus menee osaltamme - ainakaan treenin puutteesta ei voi meitä syyttää!
24.07.2019 Lähisukulaisten estekilpailut
Arezzon pojat pääsivät taas näyttämään luonteensa, kun Auburn Estate järjesti Power Jump -viikolla lähisukulaisten estekilpailut. Akseli ja Matteo tietenkin suuntasivat heti tilaisuuden tullen ilmoittautumaan, olihan kaksikon omistuksessa peräti kaksi sukulaisparia. Kentsu ja puoliveljensä Ares (Kastanjan Ares) oli näistä pareista toinen ja tämä duo nimettiinkin heti tiiminimellä "Pahapari". En oikein tiedä mitä me varsinaisesti odotimme kahdelta luupäältä, mutta ei nyt ainakaan ihan katastrofia, sikäli kun molemmat ovat ansioituneesti kilpailleet kansallisella tasolla ennenkin. Oliko se sitten hellepäivän kuumuus vai mikä lie, mutta ensin sekoili Matteo ja Ares omalla radallaan ja lähes heti perään Akseli ja Kentsu pistivät koko areenan sekaisin. Kentsulla oli selvästi "yksi niistä päivistä" ja se oli jo radalle tullessaan nihkeä ja uppiniskainen. Akseli totesi myöhemmin jälkiviisaana, että rata olisi pitänyt pistää poikki jo siinä vaiheessa, kun Kentsu peruutteli siksakkia lähtömerkin saatuaan. Muutaman napakamman kehoituksen jälkeen Kentsu kyllä lähti liikkeelle, mutta sitä ei kiinnostanut sitä vähääkään keskittyä suoritukseen. Puolet radasta Akselin onnistui pitää ori jotenkuten kasassa eikä pudotuksiakaan tullut, mutta sitten homma levahti käsiin. Katsoin kauhunsekaisin tuntein Ellin kanssa katsomossa, kun kymppiesteen vaaleanpunaiset puomit räjähtivät joka ilmansuuntaan ja niiden keskellä Kentsu potkaisi vielä takajaloillaan tolpan kahtia. Sitkeästi, naama häpeästä punoittaen, Akseli ratsasti radan loppuun, jotta Kentsulle ei jäisi sellainen ajatus, että halutessaan voi tehdä toisten estekalustosta polttopuita ja sitten pääsee vielä palkkioksi heti talliin lepäämään. On sanomattakin selvää, että tämä parivaljakko ei niittänyt menestystä lähisukulaisten kilpailuissa vaan yhteissijoitus oli surullisesti viimeinen.