Kuollut 17.04.2019
ERJ-I, YLA2, KTK-III
MUSE
|
eli Muusa
s. 19.01.2017, Saksa hannover, tamma punaruunikko, 159 cm VH18-011-0171 kasv. Hans Trauber, Saksa EVM om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 140 cm |
♡ 31.01.2019 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (103,5p.)
♡ 30.03.2019 palkittu Yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2 (94p.)
♡ 30.04.2019 palkittu Huhtikuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (68p.)
♡ 30.03.2019 palkittu Yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2 (94p.)
♡ 30.04.2019 palkittu Huhtikuun kantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (68p.)
HISTORIA
Muse tuli omistukseeni jo ennen kuin perustin oman pientallin Turun saaristosta, kauan ennen Kastanjeholmin syntyä. Siihen aikaan kilpailin erään kasvattajan omistamalla Fenix-tammalla 110-120cm tasolla, mutta havittelin nousua 130cm luokkiiin. Minulla ei kuitenkaan ollut sopivaa ratsastettavaa, joten ajankohtaiseksi tuli oman hevosen hankinta.
Muse oli näytillä pienellä myyntitallilla Sipoossa, jonne menin kokeilemaan muitakin hevosia. Olin siihen mennessä kokeillut jo useampia ratsuja, mutta joko hevonen ei tuntunut sopivan itselleni tai sitten lompakolleni. "Tämä Muusa ei ehkä ihan etsimääsi tasoa ole, mutta voisi olla kiva periyttäjä esteuran jälkeen, jos sellaisesta olet kiinnostunut", myyntivälittäjä kertoi taluttaen tummanpunaruunikon tamman kentälle. Musella oli ennestään startteja alla 110cm tasolla, mutta potentiaalia sillä ehdottomasti olisi suurempiinkin luokkiin. Tamman hyppytekniikka oli omaan silmääni erittäin hyvä, vaikka se tarvitsisi kyllä lisää voimaa takapäähän. Myyntivälittäjän esitettyä hevosen ratsain, kiipesin itse sen selkään.
Tamma tuntui jokseenkin pieneltä ja kapealta, mutta energiaa ja intoa sillä ainakin riitti. Positiivinen energia välittyi hevosesta suoraan minuun ja tyytyväisenä myhäillen ratsastin tamman askellajeja läpi. Herkkä se oli, mutta ei liian. Selkeästi kuunteli ratsastajaa koko ajan (paitsi, kun myyntivälittäjän takki alkoi lepattamaan äkillisessä tuulenpuuskassa, jolloin tamma sai hertslaagin, mutta se annettakoon hänelle anteeksi) ja halusi miellyttää ratsastajan toiveita. Hypyt sujuivat kuin valssi. Ratsastuksesta jäi positiivinen fiilis ja hymyilin leveästi myyntivälittäjälle. Tamma oli juuri eläinlääkärin tarkistuttamana saanut puhtaat paperit terveydestään, joten kirjoitin kiireenvilkkaa myyntipaperit kuntoon.
Muse oli näytillä pienellä myyntitallilla Sipoossa, jonne menin kokeilemaan muitakin hevosia. Olin siihen mennessä kokeillut jo useampia ratsuja, mutta joko hevonen ei tuntunut sopivan itselleni tai sitten lompakolleni. "Tämä Muusa ei ehkä ihan etsimääsi tasoa ole, mutta voisi olla kiva periyttäjä esteuran jälkeen, jos sellaisesta olet kiinnostunut", myyntivälittäjä kertoi taluttaen tummanpunaruunikon tamman kentälle. Musella oli ennestään startteja alla 110cm tasolla, mutta potentiaalia sillä ehdottomasti olisi suurempiinkin luokkiin. Tamman hyppytekniikka oli omaan silmääni erittäin hyvä, vaikka se tarvitsisi kyllä lisää voimaa takapäähän. Myyntivälittäjän esitettyä hevosen ratsain, kiipesin itse sen selkään.
Tamma tuntui jokseenkin pieneltä ja kapealta, mutta energiaa ja intoa sillä ainakin riitti. Positiivinen energia välittyi hevosesta suoraan minuun ja tyytyväisenä myhäillen ratsastin tamman askellajeja läpi. Herkkä se oli, mutta ei liian. Selkeästi kuunteli ratsastajaa koko ajan (paitsi, kun myyntivälittäjän takki alkoi lepattamaan äkillisessä tuulenpuuskassa, jolloin tamma sai hertslaagin, mutta se annettakoon hänelle anteeksi) ja halusi miellyttää ratsastajan toiveita. Hypyt sujuivat kuin valssi. Ratsastuksesta jäi positiivinen fiilis ja hymyilin leveästi myyntivälittäjälle. Tamma oli juuri eläinlääkärin tarkistuttamana saanut puhtaat paperit terveydestään, joten kirjoitin kiireenvilkkaa myyntipaperit kuntoon.
LUONNEKUVAUS
Muusa on hevonen, jonka kanssa arkinenkin päivä kääntyy hyväksi. Onhan siinä omat kommervenkkinsä, mutta perusluonteeltaan tamma on niin suloinen ja kiltti, että tokkopa sitä edes tammaksi uskoisi. Muusan elämänasenne on kadehdittavan hyvä ja se tuntuu olevan aina hyvällä tuulella. Ainoana miinuspuolena Muusasta voisi sanoa sen säikkyyden, mikä tekee tammasta toisinaan arvaamattoman.
Muusa on helppohoitoinen yksilö eikä sen kanssa tarvi pahemmin pohtia, kuinka hoitotilanteet saisi parhaiten sujumaan. Tamma rakastaa hellittelyä ja harjausta eikä tohtisi oman kauneussalonkihetkensä loppuvan milloinkaan. Ainoastaan pesutilanteet saavat tamman hieman huolestuneeksi. Se ei oikein ymmärrä miksi vettä sylkevä käärme on pakko ahdata pieneen tilaan itsensä kanssa ja siinä vielä kastuukin ikävästi. Muuten tallin seinien suojassa Muusa on useimmiten rento ja lupsakka kaveri, mutta heti kun päästään jännittävään ulkomaailmaan, Muusan arempi puoli tulee esiin. Toki kun Muusan tuntee, niin sitä melkein jo arvaa, mistä tamma seuraavaksi saa kohtauksen. Muusaa epäilyttää kaikki normaalista poikkeava. Esimerkiksi kerran, kun tallilla vaihdettiin kuiviketta turpeesta puruun, Muusa ei pystynyt kolmeen päivään kulkemaan purukatoksen ohi ilman kireää tunnelmaa. Muusan ihanteellinen maailma olisi sellainen, jossa asiat pysyisivät samoilla paikoillaan ja tuulta ei olisi keksitty.
Ratsuna Muusa on lunastanut odotukset ja kehittynyt hienosti 140cm tasolle asti. Siitä ei tullut koskaan sitä suurempien luokkien hyppääjää, mutta se oli jo tiedossa Muusaa ostaessani. Sen sijaan omalla tasollaan Muusa on erinomainen. Muista hevosistani poiketen Muusa on aina ollut simppeli ratsastaa. Selässä ei kuitenkaan voi alkaa matkustajaksi, sillä Muusa on myös satulan alla herkkä säikkymään, mikä näkyy säpsyilynä ja sivuloikilla. Muusa ei kuitenkaan koskaan ole järkyttynyt niin pahasti, että olisi mennyt täysin tolaltaan, vaan säikkyily kuuluu vain osana sen perusluonteeseen. Tamma luottaa ihmiseen vahvasti ja tukeutuu ratsastajaansa jännittävissä tilanteissa. Esteradalla Muusa on eteenpäinpyrkivä, kevyt ja sopivan herkkä ratsu. Vaikka se on energinen, ei se kuitenkaan kuumu helposti ja sille on ihan okei vaikka seisoskella kentän kulmassa koko tunti. Hyppytekniikka Muusalla on ilahduttavan puhdas. Se on tarkka jalkojensa kanssa, joten puomihipaisut ovat äärimmäisen harvinaisia, jos vain hypyn valmistelu on kunnossa. Muusa tarvitsee melko paljon ratsastajan tukea radalla ponnistuspaikkojen suhteen, sillä tamma ajautuu helposti liian lähelle estettä. Muusa kieltää myös herkästi, jos ei ole päässyt mielestään tarpeeksi suoraan etenemään esteelle.
Kilpailutilanteissa Muusan kanssa täytyy olla erityisen tarkkana. Vaikka tamma onkin kokenut kilpaiija, uudet paikat saavat sen normaalia jännittyneemmäksi. Muusan kilpailuvarustukseen kuuluvat aina poikkeuksetta pumpulit korvissa sekä korvahuppu, jonka olen todennut hyväksi keinoksi tamman rauhoittamisessa. Loppujen lopuksi, ei se kuitenkaan kovin paljon voi kilpailupaikkoja kammoksua, sillä traileriin se menee aina yhtä mielissään korvat hörössä. Muusa tarvitsee selkäänsä rauhallisen ihmisen, joka ei panikoi Muusan panikoinneista. Kun luottamussuhde on molemminpuolinen, homma sujuu.
Muusa on helppohoitoinen yksilö eikä sen kanssa tarvi pahemmin pohtia, kuinka hoitotilanteet saisi parhaiten sujumaan. Tamma rakastaa hellittelyä ja harjausta eikä tohtisi oman kauneussalonkihetkensä loppuvan milloinkaan. Ainoastaan pesutilanteet saavat tamman hieman huolestuneeksi. Se ei oikein ymmärrä miksi vettä sylkevä käärme on pakko ahdata pieneen tilaan itsensä kanssa ja siinä vielä kastuukin ikävästi. Muuten tallin seinien suojassa Muusa on useimmiten rento ja lupsakka kaveri, mutta heti kun päästään jännittävään ulkomaailmaan, Muusan arempi puoli tulee esiin. Toki kun Muusan tuntee, niin sitä melkein jo arvaa, mistä tamma seuraavaksi saa kohtauksen. Muusaa epäilyttää kaikki normaalista poikkeava. Esimerkiksi kerran, kun tallilla vaihdettiin kuiviketta turpeesta puruun, Muusa ei pystynyt kolmeen päivään kulkemaan purukatoksen ohi ilman kireää tunnelmaa. Muusan ihanteellinen maailma olisi sellainen, jossa asiat pysyisivät samoilla paikoillaan ja tuulta ei olisi keksitty.
Ratsuna Muusa on lunastanut odotukset ja kehittynyt hienosti 140cm tasolle asti. Siitä ei tullut koskaan sitä suurempien luokkien hyppääjää, mutta se oli jo tiedossa Muusaa ostaessani. Sen sijaan omalla tasollaan Muusa on erinomainen. Muista hevosistani poiketen Muusa on aina ollut simppeli ratsastaa. Selässä ei kuitenkaan voi alkaa matkustajaksi, sillä Muusa on myös satulan alla herkkä säikkymään, mikä näkyy säpsyilynä ja sivuloikilla. Muusa ei kuitenkaan koskaan ole järkyttynyt niin pahasti, että olisi mennyt täysin tolaltaan, vaan säikkyily kuuluu vain osana sen perusluonteeseen. Tamma luottaa ihmiseen vahvasti ja tukeutuu ratsastajaansa jännittävissä tilanteissa. Esteradalla Muusa on eteenpäinpyrkivä, kevyt ja sopivan herkkä ratsu. Vaikka se on energinen, ei se kuitenkaan kuumu helposti ja sille on ihan okei vaikka seisoskella kentän kulmassa koko tunti. Hyppytekniikka Muusalla on ilahduttavan puhdas. Se on tarkka jalkojensa kanssa, joten puomihipaisut ovat äärimmäisen harvinaisia, jos vain hypyn valmistelu on kunnossa. Muusa tarvitsee melko paljon ratsastajan tukea radalla ponnistuspaikkojen suhteen, sillä tamma ajautuu helposti liian lähelle estettä. Muusa kieltää myös herkästi, jos ei ole päässyt mielestään tarpeeksi suoraan etenemään esteelle.
Kilpailutilanteissa Muusan kanssa täytyy olla erityisen tarkkana. Vaikka tamma onkin kokenut kilpaiija, uudet paikat saavat sen normaalia jännittyneemmäksi. Muusan kilpailuvarustukseen kuuluvat aina poikkeuksetta pumpulit korvissa sekä korvahuppu, jonka olen todennut hyväksi keinoksi tamman rauhoittamisessa. Loppujen lopuksi, ei se kuitenkaan kovin paljon voi kilpailupaikkoja kammoksua, sillä traileriin se menee aina yhtä mielissään korvat hörössä. Muusa tarvitsee selkäänsä rauhallisen ihmisen, joka ei panikoi Muusan panikoinneista. Kun luottamussuhde on molemminpuolinen, homma sujuu.
|
i. Mascarpone hann, trn 164cm evm |
|
|
e. Tia Ama B hann, prn 160cm evm |
|
Lue lisää suvusta...
|
i. MASCARPONE oli tummanruunikko 164-senttinen esteori, jolla oli erikoinen sydämenmuotoinen päänmerkki sekä kaksi valkoista sukkaa takajaloissa. Sen kasvatti saksalainen esteratsastajapariskunta Andreas ja Juia Brennecke, jotka myös omistivat Mascarponen koko sen elämän ajan. Saksan Ala-Saksin Hannoverin kaupungin läheisyydessä sijaitsevalla tilalla huomattiin Mascarponen lahjat jo nuorena varsana, minkä takia se haluttin pitää omassa tallissa. Päätös oli oikea, sillä Julia Brennecke kilpaili upean uran orin kanssa kansainvälisellä tasolla. Julia on kertonut Mascarponen olleen kiltti, suurisydäminen ja lojaali hevonen, joka kiintyi vahvasti ratsastajaansa. Muiden ratsastajien kanssa Mascarpone oli hankala ja vastahakoinen, mutta Julian alla se puhkesi kukkaan. Mascarpone kilpaili 14-vuotiaaksi asti, jonka jälkeen ori toimi jalostusorina tilalla. Ori hyväksyttiin useiden puoliverkantakirjojen jalostukseen hannoverin lisäksi, sillä se edusti hyvää ja sporttista urheiluhevostyyppiä. Mascarpone jouduttiin lopettamaan 19-vuotiaana tarhassa sattuneen tapaturman vuoksi, jonka johdosta Mascarponen oikea takanen murtui pahasti.
ii. MONTPELIER muistetaan hevosena, joka nosti tuntemattoman puolalaissyntyisen esteratsastajapojan Walter Lusskyn maailman kärkiratsastajien joukkoon. Montpelierin tarina on omanlaisensa tuhkimotarina, sillä vaikka ori oli ihan kohtuullisen maineikkaasta suvusta, ei sille löytynyt ostajaa. Montpelierin kasvattaja Otto von Ullman oli jo laittamassa orivarsaa ruunauksen kautta jonnekin maatilalle pois silmistään, kun tallipoika Walter Lussky ehdotti, voisiko hän ottaa Montpelierin ratsastettavakseen. Otto von Ullman tuhahteli hetken ajatukselle, mutta myöntyi lopulta, kun Walter Lussky lupasi tehdä karsinan orille laitumen viereisestä ladosta. Montpelierillä ei ollut siis asiaa von Ullmannin kartanon luksustalleihin, mutta mukautuvainen ori oli tyytyväinen vaatimattomaan elämäänsä pihattotallissa, jonka Walter sille rakkaudella rakensi. Walter treenasi tallitöidensä ohella Montpelierin kanssa, vaikka päivät venyivätkin usein pitkiksi. Ahkera työ tuotti tulosta, sillä pian Montpelier ja Walter pääsivät starttaamaan ensimmäiset nuorten hevosten luokat. Montpelier oli ilmiömäinen estehevonen - 168-senttisellä orilla oli valtava hyppykapasiteetti ja into esteitä kohtaan. Ratsukko kipusi nopeasti tasolta tasolle ja Walter Lussky huomioitiin kansainvälisissä lehdissä asti. Otto von Ullmannkin nieli ylpeytensä ja päästi Walterin ja Montpelierin tilansa valmennusrinkiin. Kerrotaan, että Montpelier kuitenkin asui koko lopun elämäänsä pihattotallissaan omassa rauhassa, sillä se ei enää asettunut suuren tallin elämään. Walter sai ratsastaa orilla koko sen uran ajan, vaikka perustikin myöhemmin oman tallinsa. Montpelier eli terveenä peräti 29-vuotiaaksi, jolloin se lopetettiin huonojen hampaiden vuoksi, joten ehkä raittiilla ilmalla ja pihattoasumisella oli niitä hyväkin puolia. Jälkeläisiä Montpelierille siunaantui useita kymmeniä ja monet niistä nähtiin myöhemmin esteradoilla. ie. CHAPELLAN kasvatti nimellisesti saksalainen Charlotte Saxl, joka jatkoi menehtyneen isänsä Dieter Saxlin hevosvälitysyrityksen johdossa. Käytännössä Chapellan koulutti ja kasvatti kuitenkin Gestüt Saxlin ammattitaitoinen henkilökunta. Charlotte Saxl nimittäin tiesi paljon estehevosista, mutta ei kuitenkaan koskaan kilpaillut esteratsastuksessa, sillä synnynnäisen selkäydinvamman vuoksi Charlotte ei voinut kävellä. Chapella myytiin 3-vuotiaana tammahuutokaupassa Andreas ja Julia Brenneckelle, jotka ihastuivat tummanpunarautiaan piirtopäisen tamman eloisaan olemukseen. 161-senttinen Chapella ratsutettiin ja koulutettiin esteratsuksi. Chapella kilpaili 140cm tasolla kansainvälisissä luokissa, mutta sen ura ei koskaan saanut kunnolla tuulta alleen. Chapella oli kilparadalla hermostunut ja kireä, kun taas kotona se oli iloinen ja rento hevonen. Chapella päätettiinkin jättää 8-vuotiaana jalostushevoseksi tilalle, sillä sen rakenne oli hyvä ja se kantakirjattiin Hannover-tammakantakirjaan I-palkinnolla. Chapella varsoi elämänsä aikana 7 varsaa, joista peräti kuusi oli oreja ja yksi tamma. Tammavarsan Brennecket jättivät itselleen, mutta muut varsat myytiin ympäri Eurooppaa. |
e. TIA AMA B oli kuuluisan Blumenfeldin hannoversiittolan kasvatti jo kolmannessa polvessa. Punaruunikolla 160-senttisellla Tia Amalla ei ollut yhtä ainutta valkoista merkkiä karvapeitteessään, mutta kuitenkin sen molemmat silmät olivat kirkkaan siniset herasilmät. Tia Aman osti Hans Trauber, saksalainen esteratsastusvalmentaja, tyttärelleen Helena Trauberille ja kerrotaan, että tammasta saatiin pulittaa sievoinen summa. Pienehköstä koostaan huolimatta Tia Amalla oli hyvä hyppykapasiteetti, vaikka aivan korkeimmalle tasolle se ei yltänytkään. Tamma kuitenkin kilpaili Helena Trauberin kanssa nuorten ratsastajien luokissa 130cm tasolla, kunnes jäi jalostutammaksi, kun Helena Trauber siirtyi suurempiin luokkiin uusien ratsujen kanssa. Tia Ama astutettiin heti kilpailukauden jälkeisenä vuotena ja se varsoi kauniin ruunikon tammavarsan, Musen. Tämä jäi kuitenkin Tia Aman ensimmäiseksi ja viimeiseksi varsaksi, sillä toisen varsomisen yhteydessä sekä Tia Ama että varsa kuolivat vaikean varsomisen komplikaatioihin.
ei. TALISMAN B lienee yksi Blumenfeldin tunnetuimmista kasvateista. Punarautias korkeasukkainen ja läsipäinen Talisman oli näyttävä ilmestys paitsi värinsä, mutta myös olemuksensa ansiosta. Talisman tuntui kasvavan korkeutta aina, kun pääsi esiintymään yleisölle ja se tuntui olevan elementissään juuri kilparadoilla. Oria kuljetettiin oripäivillä ja jalostusarvostelutilaisuuksissa ja se saikin erityisen paljon kiitosta orileimasta, ryhdistä, laukasta sekä hyppytekniikasta. Talisman kilpaili ratsastajansa Erno Blumenfeldin kanssa kansainvälisellä tasolla pääasiassa Euroopassa, mutta ratsukko nähtiin myös Pohjois-Amerikassa ja Aasiassa maailmancupien merkeissä. Talismanin ura loppui valitettavasti jo 11-vuotiaana, kun se sai pahan jännevamman eikä toipunut siitä enää kilpahevoseksi. Jalostusorina Talisman kuitenkin jatkoi vielä monta vuotta ja sitä käytettiin paljon jalostuksessa myös muissa kantakirjoissa. Suomeenkin Talismanin pakasteita saatiin vino pino, joten suomalaisille esteratsastuspiireille ori on tuttu nimi. Talisman lopetettiin 22-vuotiaana toistuvien ja vaikeiden ähkyjen vuoksi. ee. AMARÓSA oli tummanpunaruunikko pieni tamma, joka monen mielestä oli melko mitäänsanomattoman oloinen hevonen. Täysin merkitön Amarósa ei herättänyt huomiota värityksellään eikä liioin luonteellaan, mutta siitä huolimatta se huomattiin Blumenfeldin siittolassa. Blumenfeldit löysivät Amarósan tammahuutokaupassa ja hevoskasvatukselle harjaantuneet silmät näkivät siinä hyvän siitostamman. Amarósan kohdalle ei koskaan kaavailtu esteratsun uraa, vaikka sen suvusta muutamia menestyneitä estehevosia löytyikin, vaan Blumenfeldit olivat ilahtuneita, että tamman suku oli tuntematon ja erilainen verrattuna tilan muihin siitoshevosiin. Asetuttuaan taloksi uuteen kotiinsa, Amarósa astutettiin ja se varsoikin kolmena perättäisenä vuotena kauniit tammavarsat eri oreista. Sairastelun vuoksi Amarósaa ei astutettu pariin vuoteen, vaan se sai viettää onnellista oloneuvoksen elämää vahtien innokkaasti muiden tammojen varsoja. Amarósa sai kokea äitiyden ilot vielä kerran, kun se varsoi terveen orivarsan. Selkäongelmat tuntuivat kuitenkin pahentuvan Amarósan tiineyksien aikana, joten tammaa ei enää astutettu, vaan se lopetettiin 17-vuotiaana. Amarósa jätti jälkensä Blumenfeldin kasvatteihin, sillä sen varsoista kaikki hyväksyttiin kantakirjaan ja erityisesti orivarsa Wunder B tunnetaan estehannoverien suvuissa. |
JÄLKELÄISET |
|
02.08.2018 FWB o.
09.09.2018 FWB t. 15.01.2019 SRP o. 15.04.2019 Z t. |
KTK-II, Ch, ERJ-I
KTK-II, Ch, ERJ-I KTK-III KTK-III |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijotuksia 45, joista voittoja 14
|
14.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 2/36
22.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 3/36 22.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 3/36 22.08.2018 ERJ Delmenhorst - 130cm - 4/21 23.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 6/36 24.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 5/36 26.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 5/36 27.08.2018 ERJ Zurück - 130cm - 1/36 28.08.2018 ERJ Delmenhorst - 130cm - 1/21 03.09.2018 ERJ Dare Stable - 140cm - 1/33 06.09.2018 ERJ Dare Stable - 140cm - 1/32 09.09.2018 ERJ Dare Stable - 140cm - 2/33 12.09.2018 ERJ Dare Stable - 140cm - 1/32 20.09.2018 ERJ Dare Stable - 140cm - 4/33 21.09.2018 ERJ Solina - 140cm - 2/9 26.09.2018 ERJ Moana Part Breds - 130cm - 1/31 27.09.2018 ERJ Hallava - 130cm - 1/22 30.09.2018 ERJ Moana Part Breds - 130cm - 4/31 30.09.2018 ERJ-Cup KK Bailador - 120cm - 7/72 14.10.2018 ERJ Loitsula - 120cm (tarinakilpailu) - 1/2 19.10.2018 ERJ Hallava - 130cm - 2/24 20.10.2018 ERJ Supernatural - 140cm - 1/37 21.10.2018 ERJ Hallava - 130cm - 2/24 |
21.10.2018 ERJ Colosseum - 140cm - 3/30
22.10.2018 ERJ Supernatural - 140cm - 6/37 23.10.2018 ERJ Colosseum - 140cm - 1/30 24.10.2018 ERJ Colosseum - 140cm - 3/30 25.10.2018 ERJ Colosseum - 140cm - 2/30 30.10.2018 ERJ Colosseum - 140cm - 3/30 01.11.2018 ERJ Half Moon - 140cm - 4/17 02.11.2018 ERJ Adina - 140cm - 1/39 06.11.2018 ERJ Adina - 130cm - 1/41 06.11.2018 ERJ Adina - 140cm - 4/39 08.11.2018 ERJ Krooknäs - 140cm - 4/30 09.11.2018 ERJ Adina - 130cm - 5/41 09.11.2018 ERJ Adina - 140cm - 3/39 15.11.2018 ERJ Krooknäs - 140cm - 2/30 15.11.2018 ERJ Krooknäs - 140cm - 4/30 06.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 5/40 07.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 6/40 13.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 16.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 18.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 27.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 28.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 |
31.12.2018 NJ Beaumont - irtoSERT (päätuomari Jannica)
02.03.2019 NJ Burlyhill Dressage - irtoSERT (päätuomari birdie)
02.03.2019 NJ Burlyhill Dressage - irtoSERT (päätuomari birdie)
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
20.06.2018 Uuden alku
Eräänä päivänä jaaritellessani ystäväni Ellin kanssa puhelimessa puheeksi tuli ihastuttavat varsat. Itse olin potenut varsakuumetta jo pitkän aikaa (huom. äiti, vain varsakuumetta, en vauvakuumetta). "No kyllä minä niin mielelläni Muusan varsottaisin, mutta kun kisaura on vähän niin kuin kesken", marisin Ellille ja mietin samalla, kuinka ihana olisi oma Mini-Muusa, yhtä kiltti ja yhtä suloinen. "Kyllä, kyllä. Mahdottoman usein käy vain niin, että kun tarpeeksi kauan jahkailee, niin lopulta tamma on jo niin ikivanha kurppana, ettei sitä saa ilveelläkään tiineeksi", Elli virkkoi langan päässä. "Ja onhan sulla niitä muitakin ratsastettavia, kyllä yksi nyt voi varsan pyöräyttää", nainen perusteli. Se oli kyllä hyvä pointti. "No, jos nyt päättäisin Muusan astuttaa, niin mistä ikinä löytäisin kohtuuhintaisen hyvän orin, kun kaikki maksaa ihan maltaita", pohdin masentuneena. Eurojackpot ei ollut vieläkään kolahtanut kohdalleni. "No meiltä tietenkin!" Elli riemastui ja minä kurtistin kulmiani kysyvänä, vaikka puhelimen välityksellä se ei näkynytkään Elille asti. "Ai ettäkö puokki-suokki-mixaus tulille", naurahdin, sillä luulin Ellin heittoa vitsiksi. "No ei, vaan Arezzo! Ei sillä kyllä jälkeläisnäyttöä ole eikä Matteo ole vielä kamalasti ehtinyt kilpailemaan sillä, mutta ei se kyllä kovin huonokaan vaihtoehto olisi", Elli pohti. Mielestäni idea oli mahtava, sillä olin aina ihaillut Arezzoa ja orilla oli mieletön sukutaulu. "Mutta eikös se Arezzon isälinja ole vähän luupäinen?" kysyin. "Nooo, onhan se, mutta toivotaan, että sieltä tulee tamma", Elli naurahti.
05.07.2018 Mini-Muusa
Heinäkuu oli juuri vaihtunut elokuuksi, kun Muusa alkoi näyttää varsomisen merkkejä. Koko tiineyden ajan Muusa oli ollut kuin eri hevonen. Se oli jotenkin kummallisen seesteinen ja tyyni eikä edes maneesityömaan kilke ja kolina saanut sitä tolaltaan. "Sieltä on pakko tulla joku maailman kiltein tossukkatamma", pohdin Akselin kanssa yksi päivä, kun katselin pyöreän tamman rouskuttavan heiniään varsomiskarsinassa vahatipat nisissään. "Niin, tai sitten tää on tyyntä myrskyn edellä", Akseli virnisti.
Tammaa toivottiin, mutta ori sieltä sitten tupsahti elokuun toisena päivänä. Synnytys sujui hyvin, vaikka varsominen oli hidasta ja jälkeisiäkin saatiin tovi odotella. Voipunut Muusa oli kuitenkin hyvä emä ja orivarsa oli nopeasti jaloillaan. Varsan elämänilo, voima ja vahvatahtoisuus lumosivat minut nopeasti pauloihinsa. "Ei näin suloisen kanssa voi tulla kerrassaan mitään ongelmia", totesin rapsutellessani karsinassa jäntevää orivarsaa, joka koitti hapuilla lettiäni suuhunsa. Nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että isälinjan geenit eivät pettäneet tälläkään kertaa, vaan Argentoksi ristitty ori oli kuin olikin Herra Kovakallo viidennessä polvessa. Muusankin levollisuus alkoi näyttää rakoilemisen merkkejä, kun tamma joutui kaitsemaan villikkoa esikoistaan. Tamma varmaan laskeskeli jo päiviä vieroitukseen.
Tammaa toivottiin, mutta ori sieltä sitten tupsahti elokuun toisena päivänä. Synnytys sujui hyvin, vaikka varsominen oli hidasta ja jälkeisiäkin saatiin tovi odotella. Voipunut Muusa oli kuitenkin hyvä emä ja orivarsa oli nopeasti jaloillaan. Varsan elämänilo, voima ja vahvatahtoisuus lumosivat minut nopeasti pauloihinsa. "Ei näin suloisen kanssa voi tulla kerrassaan mitään ongelmia", totesin rapsutellessani karsinassa jäntevää orivarsaa, joka koitti hapuilla lettiäni suuhunsa. Nopeasti kuitenkin kävi ilmi, että isälinjan geenit eivät pettäneet tälläkään kertaa, vaan Argentoksi ristitty ori oli kuin olikin Herra Kovakallo viidennessä polvessa. Muusankin levollisuus alkoi näyttää rakoilemisen merkkejä, kun tamma joutui kaitsemaan villikkoa esikoistaan. Tamma varmaan laskeskeli jo päiviä vieroitukseen.
07.08.2018 Kesäyön onni
Helteet velloivat tallin yllä jo toista kuukautta putkeen. Kesä oli ollut poikkeuksellinen ja jopa Muusa tuntui olevan niin voipunut helteistä, ettei jaksanut välittää puolistakaan potentiaalisista säikähtämisen aiheista. Tai sitten hormonit olivat sekoittaneet sen pään. Muusan kesä oli nimittäin ollut sille varsin erilainen sen aikaisempaan elämään verrattuna. Tamma oli varsonut esikoisensa, kauniin ruunikon orivarsan Argenton. Kiltti ja aavistuksen tossukka Muusa ei ollut ihan paras komentamaan vahvatahtoista jälkikasvuaan, mutta onneksi talliin hankittu kiukkupylly Belle Bambina pisti Argenton kuriin aina kun tarve vaati.
Aikainen aamu ja myöhäinen ilta olivat ainoita hetkiä, kun viitsin edes harkita kiipeämistä hevosen selkään. Muusa tuli poikansa Kentsun kanssa laitumen portille uteliaana vastaan ja pujotin oranssin riimun tamman päähän. Aurinko oli jo matalalla ja loi punertavan sävyn maiseman ylle. Kentsu poukkoili riemuissaan Muusan ympärillä. Talutin Muusan tallin viileyteen omaan karsinaansa, jonne änkesin myös vauhdikkaan Kentsun muutaman kirosanan saattelemana. Harjasin Muusan nopeasti ja laitoin sille suitset päähän. Kentsulle laitoin sen oman riimun, joka oli oma taiteenlajinsa, sillä vilkas ori ei olisi tahtonut pysyä paikallaan.
Kiipesin Muusan leveään selkään nitisevän jakkaran päältä ja Kentsu tuuppi turvallaan minua pohkeesta uteliaana. Ostaessani Muusan, se oli ollut kapea kuin lankkuaita, mutta tiineys ja laidunkausi oli tuonut siihen rutkasti pyöreyttä. Toki osansa Muusan muhkeuteen oli tuonut lisääntynyt lihaskunto, jota treenasimme ennen varsalomalle jäämistä. Silti Muusa joutuisi tiukalle kuntokuurille syksyn tullen. Vilkaisin sivusilmällä pömpöttävää mahaani ja totesin, että kuntokuuri ei olisi itsellenikään pahitteeksi. Sinkkuna oli paljon helpompi pysyä mitoissa, etenkin kun nykyinen miesystävä on maestro hevosurheilun lisäksi myös keittiössä.
Ratsastin kuusien reunustamaa kärrypolkua pitkin nauttien kesäillan lempeydestä. Muusan tasaisen askelluksen rinnalla kaikuivat Kentsun kepeät ja iloiset varsan askeleet. Voi kun saisi edes puolet nuoren orin innosta ja energiasta. Orivarsa ravaili edellämme korvat hörössä, turpa välillä maata viistäen ja välillä kohti taivasta pärskien. Kärrypolulta poikkesin kiemurtelevalle hiekkatielle, jonka päässä tiesin olevan vain yhden mökin, jonka omistajat olivat jo muuttaneet takaisin kaupunkiin. Nostin ravin ja hetken aikaan tasapainoilin Muusan pompottavassa ravissa ennen kuin löysin mukavan istunnan. Kentsu pukitteli ja pyrähteli aika ajoin laukkaan riemuissaan. Muusakin pärskähteli ja viskoi päätään. Kyllähän sieltä äitiyden seesteisyyden takaa pilkahteli vanha tuttu Muusa aika ajoin, vaikka olikin kerrassaan poikkeuksellista, ettei tamma tähän mennessä ollut saanut slaagia mistään. Ennen Putkosten mökkiä hidastin Muusan käyntiin ja käännyin kapealle kinttupolulle, joka johti heinittyneelle rannalle. Elokuun aurinko oli laskemassa horisontin taa ja pysäytin Muusan maiseman eteen. Kentsukin seisahtui ja katsoi merelle ryhdikkäänä, kuin tiiraillen näkyisikö aaltojen seassa merihevosia, joiden kanssa telmiä. Lempeä merituuli heilutti hiuksiani ja annoin Muusan hapuilla suuhunsa rantaheiniä.
Hiljaisuuden rikkoi metsiköstä kuuluva oksien katkeilu ja kahina. Muusa käännähti salamannopeasti ympäri ja sieraimet suurina tuijotti metsän siimekseen. Tunsin sen lihaksien kiristyvän allani ja olin varma, että se sinkoaa hetkenä minä hyvänsä johonkin ilmansuuntaan. Ehdin luoda päässäni jo kauhukuvia raivoistasta karhusta viattomia ratsukoita lahtaaviin murhaajiin, mutta puiden välistä rannalle tupsahtikin Bambi selässään shortseihin ja t-paitaan pukeutunut Akseli. "Mitä romanttinen auringonlasku rannalla olisi ilman romanttista prinssiäsi valkoisella ratsulla", Akseli virnisti ja ratsasti Bambin lähemmäs. Muusa puhalsi järkyttyneenä ilmaa sieraimistaan, että kehtasivat tuolla lailla säikyttää viattomia auringonlaskubongareita. Kentsu ravasi tamman luokse intoa puhkuen, mutta Bambi vastasi orivarsan tervehdykseen tapansa mukaan korvat luimussa ja hampaitaan louskutellen. "En tiedä onko kovin romanttista, jos prinssi stalkkaa prinsessaansa ja varjostaa tätä pitkin maita ja mantuja", naurahdin. "Ja prinssin uljas valkoinen ratsu koittaa vielä syödä oman ratsuni ja hänen jälkikasvunsa", jatkoin huitoen murjottavaa Bambia kauemmas Muusan ja Kentsun kimpusta. "Itsepähän olet tämän Aina Inkeri Ankeisen ostanut", Akseli totesi hyväntuulisena ja nojasi taaksepäin satulassa katsoen horisontissa liiteleviä lokkeja.
Aikainen aamu ja myöhäinen ilta olivat ainoita hetkiä, kun viitsin edes harkita kiipeämistä hevosen selkään. Muusa tuli poikansa Kentsun kanssa laitumen portille uteliaana vastaan ja pujotin oranssin riimun tamman päähän. Aurinko oli jo matalalla ja loi punertavan sävyn maiseman ylle. Kentsu poukkoili riemuissaan Muusan ympärillä. Talutin Muusan tallin viileyteen omaan karsinaansa, jonne änkesin myös vauhdikkaan Kentsun muutaman kirosanan saattelemana. Harjasin Muusan nopeasti ja laitoin sille suitset päähän. Kentsulle laitoin sen oman riimun, joka oli oma taiteenlajinsa, sillä vilkas ori ei olisi tahtonut pysyä paikallaan.
Kiipesin Muusan leveään selkään nitisevän jakkaran päältä ja Kentsu tuuppi turvallaan minua pohkeesta uteliaana. Ostaessani Muusan, se oli ollut kapea kuin lankkuaita, mutta tiineys ja laidunkausi oli tuonut siihen rutkasti pyöreyttä. Toki osansa Muusan muhkeuteen oli tuonut lisääntynyt lihaskunto, jota treenasimme ennen varsalomalle jäämistä. Silti Muusa joutuisi tiukalle kuntokuurille syksyn tullen. Vilkaisin sivusilmällä pömpöttävää mahaani ja totesin, että kuntokuuri ei olisi itsellenikään pahitteeksi. Sinkkuna oli paljon helpompi pysyä mitoissa, etenkin kun nykyinen miesystävä on maestro hevosurheilun lisäksi myös keittiössä.
Ratsastin kuusien reunustamaa kärrypolkua pitkin nauttien kesäillan lempeydestä. Muusan tasaisen askelluksen rinnalla kaikuivat Kentsun kepeät ja iloiset varsan askeleet. Voi kun saisi edes puolet nuoren orin innosta ja energiasta. Orivarsa ravaili edellämme korvat hörössä, turpa välillä maata viistäen ja välillä kohti taivasta pärskien. Kärrypolulta poikkesin kiemurtelevalle hiekkatielle, jonka päässä tiesin olevan vain yhden mökin, jonka omistajat olivat jo muuttaneet takaisin kaupunkiin. Nostin ravin ja hetken aikaan tasapainoilin Muusan pompottavassa ravissa ennen kuin löysin mukavan istunnan. Kentsu pukitteli ja pyrähteli aika ajoin laukkaan riemuissaan. Muusakin pärskähteli ja viskoi päätään. Kyllähän sieltä äitiyden seesteisyyden takaa pilkahteli vanha tuttu Muusa aika ajoin, vaikka olikin kerrassaan poikkeuksellista, ettei tamma tähän mennessä ollut saanut slaagia mistään. Ennen Putkosten mökkiä hidastin Muusan käyntiin ja käännyin kapealle kinttupolulle, joka johti heinittyneelle rannalle. Elokuun aurinko oli laskemassa horisontin taa ja pysäytin Muusan maiseman eteen. Kentsukin seisahtui ja katsoi merelle ryhdikkäänä, kuin tiiraillen näkyisikö aaltojen seassa merihevosia, joiden kanssa telmiä. Lempeä merituuli heilutti hiuksiani ja annoin Muusan hapuilla suuhunsa rantaheiniä.
Hiljaisuuden rikkoi metsiköstä kuuluva oksien katkeilu ja kahina. Muusa käännähti salamannopeasti ympäri ja sieraimet suurina tuijotti metsän siimekseen. Tunsin sen lihaksien kiristyvän allani ja olin varma, että se sinkoaa hetkenä minä hyvänsä johonkin ilmansuuntaan. Ehdin luoda päässäni jo kauhukuvia raivoistasta karhusta viattomia ratsukoita lahtaaviin murhaajiin, mutta puiden välistä rannalle tupsahtikin Bambi selässään shortseihin ja t-paitaan pukeutunut Akseli. "Mitä romanttinen auringonlasku rannalla olisi ilman romanttista prinssiäsi valkoisella ratsulla", Akseli virnisti ja ratsasti Bambin lähemmäs. Muusa puhalsi järkyttyneenä ilmaa sieraimistaan, että kehtasivat tuolla lailla säikyttää viattomia auringonlaskubongareita. Kentsu ravasi tamman luokse intoa puhkuen, mutta Bambi vastasi orivarsan tervehdykseen tapansa mukaan korvat luimussa ja hampaitaan louskutellen. "En tiedä onko kovin romanttista, jos prinssi stalkkaa prinsessaansa ja varjostaa tätä pitkin maita ja mantuja", naurahdin. "Ja prinssin uljas valkoinen ratsu koittaa vielä syödä oman ratsuni ja hänen jälkikasvunsa", jatkoin huitoen murjottavaa Bambia kauemmas Muusan ja Kentsun kimpusta. "Itsepähän olet tämän Aina Inkeri Ankeisen ostanut", Akseli totesi hyväntuulisena ja nojasi taaksepäin satulassa katsoen horisontissa liiteleviä lokkeja.
09.08.2018 Parempaa Seppälää
Hevosihmiset kun lomamatkailevat niin aina väistämättä tekeminen kääntyy jotenkin hevosiin. Olimme minilomalla Virossa Akselin kanssa, kun bongasin vallan mainion hevostarvikeliikkeen matkan varrelta. Saatoin ehkä hieman villiintyä edullisista hinnoista ja mukaan tarttui hepenettä niin itselle kuin hevosillekin. Muusakin sai osuutensa tästä iloittelusta, sillä monet tamman varusteista olivat jo aikansa eläneet. Sadeloimikin oli paikattu kahdesta kohtaa, joten Muusa todella ansaitsi uuden kauniin oranssin sadeloimensa. Paras löytö mielestäni oli kuitenkin laadukasta nahkaa olevat uudet meksikolaiset suitset lampaankarvapehmusteella sekä messinkiset turvajalustimet, jotka sopivat erinomaisesti Muusan muihin estevarusteisiin.
Käytin hyväkseni elokuun sateisen harmaan päivän ja hinkutin antaumuksella Muusan kaikki varusteet kiiltäväksi. Muusa seisoi kärsivällisenä, kun puin sille uudet suitset, kiiltävän estesatulan uusine jalusteineen sekä putsatut mustat suojat, mustan korvahupun ja tummanruskean satulahuovan. Ihailin kauempaa kätteni työtä ja en malttanut odottaa laidunkauden jälkeisiä ensimmäisiä kilpailuita, sillä mielestäni Muusa oli varsin hieno lajinsa edustaja (jos ei oteta huomioon pinkeää laidunmahaa sekä räjähtänyttä harjaa, joka kaipasi kipeästi siistimistä). Akseli lampsi talliin ja näki pyntätyn tamman käytävällä. "Joko estetreenit alkavat?" mies kysyi yllättyneenä ja pystyin lähes kuulemaan miehen aivojen raksuttavan siihen malliin, että valmennusbuukkaukset vilistivät sen vihreissä silmissä. "Ei, kun mä vaan suunnittelen tässä", mumisin ja hätistin kärpäsiä jalkaansa lepuuttavan Muusan ympäriltä. "Niin no, onhan hyvin suunniteltu puoliksi tehty", Akseli pyöritteli silmiään ja jatkoi puuhiaan.
Käytin hyväkseni elokuun sateisen harmaan päivän ja hinkutin antaumuksella Muusan kaikki varusteet kiiltäväksi. Muusa seisoi kärsivällisenä, kun puin sille uudet suitset, kiiltävän estesatulan uusine jalusteineen sekä putsatut mustat suojat, mustan korvahupun ja tummanruskean satulahuovan. Ihailin kauempaa kätteni työtä ja en malttanut odottaa laidunkauden jälkeisiä ensimmäisiä kilpailuita, sillä mielestäni Muusa oli varsin hieno lajinsa edustaja (jos ei oteta huomioon pinkeää laidunmahaa sekä räjähtänyttä harjaa, joka kaipasi kipeästi siistimistä). Akseli lampsi talliin ja näki pyntätyn tamman käytävällä. "Joko estetreenit alkavat?" mies kysyi yllättyneenä ja pystyin lähes kuulemaan miehen aivojen raksuttavan siihen malliin, että valmennusbuukkaukset vilistivät sen vihreissä silmissä. "Ei, kun mä vaan suunnittelen tässä", mumisin ja hätistin kärpäsiä jalkaansa lepuuttavan Muusan ympäriltä. "Niin no, onhan hyvin suunniteltu puoliksi tehty", Akseli pyöritteli silmiään ja jatkoi puuhiaan.
29.08.2018 Estevalmennus (valmentaja Akseli Ruusuvuori)
Raahasin viimeistä puomia kentälle rakentamani esteradan joukkoon. Vaikka sää oli selkeästi viilentynyt keskikesän helteistä, olin aivan puhki. Pitäisi varmaan hevosten laidunloman aikana itse pitää treeniä yllä, sillä olin ottanu laidunloman itsekin vähän liikaa loman kannalta. Akseli oli valmentamassa asiakkaansa luona ja tulisi vasta tunnin päästä, joten olin saanut ihan itse omin pikku kätösin rakentaa Akselin suunnitteleman esteradan.
Olin kävellyt Muusan kanssa viitisentoista minuuttia, kun Akselin bemari kaartoi pihaan. Mies kävi hakemassa tallin jääkaapista vichypullon ja käveli kentän keskelle aurinkolasit päässään. "Siitä sitten verkkaamaan vaan", Akseli totesi ja ohjeisti tekemään isoja ympyröitä ja hakemaan hyvin etenevää ravia. Muusa tuntui hivenen tahmealta, mutta sitä se oli kyllä ollut varsomisen jälkeen muutenkin. Sain aikani houkutella Muusaa vireeseen, kunnes tamma sai isomman vaihteen silmään ja alkoi selkeästi innostua. "Hyvä, nyt ei näytä enää takajalat olevan liisterissä kiinni", Akseli kehui ja alkoi kertomaan ensimmäistä tehtävää. "Verryttelyesteenä vasempaan kierrokseen toimii sini-valkoinen pysty ja oikeaan kierrokseen muuri. Ota ensimmäisenä pysty." Nostin laukan ja otin muutaman ympyrän laukassa ennen kuin ohjasin Muusan kohti pystyestettä. Muusa eteni korvat hörössä kohti estettä, mutta empi ennen hyppyä sen verran, että sekosi askeleissaan ja ajautui liian lähelle. Muusa jarrutti ja liukui esteen läpi niin, että se hajosi joka suuntaan. Järkyttynyt Muusa karautti pelonsekaisella laukkaryminällä toiseen päätyyn, jossa sain sen vasta hallintaani. Akseli ei sanonut mitään, kokosi vain hajonneen esteen ja totesi, että paremmalla onnella uusintaan. Nyt Muusa kyttäili epäilevänä estettä, mutta Akselin ohjeilla sain hevoseen hyvän tuntuman ja rohkaistuna se leiskautti hienosti esteen yli. Hyppäsimme pystyn vielä muutaman kerran, kunnes Muusa ylitti sen rauhallisesti ilman kireää tunnelmaa. Oikeaan kierrokseen muurin hyppääminen sujui, sillä muuri oli Muusalle tuttu este ja tamma oli päässyt oikeaan vireeseen.
Annoin tamman kävellä välikäynnit sillä aikaa, kun Akseli kävi seuraavaksi ratsastettavan radan läpi. Rata piti sisällään kuusi estettä. Ensimmäinen sini-valkoinen pystyeste oli E-R lävistäjällä kohti R:ää. Siitä matka jatkui C-päätyyn, jossa oli niinikään pysty. Seuraava este oli H-B lävistäjällä oleva kaksoissarja, jonka jälkeen matka jatkui S-sivulla olevalle muurille. Kapea lautaeste oli seuraavana M-E lävistäjällä ja viimeinen este, vihreä-punainen okseri sijaitsi L:n päädyssä.
Akselin valmennustyyliin kuului, ettei mies antanut etukäteen juurikaan vinkkejä, vaan ratsastajan tuli omilla aivoillaan ratkaista radan ongelmakohdat. Maalailin hetken linjoja ja lähdin sitten etenemään ensimmäistä estettä kohden. Muusa kiskoi ohjista ja imi hyvin esteelle. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, mutta ennen sarjaa pidätin liikaa ja Muusan hyppy jäi vajaaksi. Molemmat sarjat putosivat ja Muusan pasmat meinasivat mennä sekaisin. Sain kuitenkin tamman takaisin kuulolle ja muuri ylittyi ilman ongelmia. Sen sijaan ohjaaminen kapealle lautaesteelle meni hieman pieleen ja Muusa empi viitsiikö hypätä lainkaan näin huonosta lähestymisestä. Sain kuitenkin tamman rohkaistua, mutta jäin itse hypyssä jälkeen eikä hyppy ollut kovin kaunista katsottavaa. Viimeisin este, vihreä-punainen okseri herätti Muusassa epäilyksen tunteita, mutta pudotusta ei tullut.
"No, joo-o..." Akseli aloitti ja tiesin, ettei mies ollut alkuunkaan tyytyväinen suoritukseeni. "Ota huomioon, että tässä on aika pitkä tauko takana", puolustelin niin itseäni kuin hevostani. "Selitykset on surkeita varten", Akseli totesi tympeästi, mutta virnisti kuitenkin ilkikurisesti nähdessäni närkästyneen ilmeeni. Mies kävi läpi jokaisen esteen ja virheisiin johtaneet syyt. Lähdin vinkit kourassani ratsastamaan uudelleen rataa. "Kunnolla eteen!" Akseli huusi ennen sarjaestettä ja annoin reippaat pohjeavut Muusalle, jonka laukka meinasi hyytyä. Tamma ponnisti hyvän hypyn ja vaikka osuikin b-osalla takajalallaan puomiin, se ei kuitenkaan pudonnut. "Ulkokäsi tarkkana ja sisäpohje kiinni", Akseli muistutti ennen lautaestettä. "Hyvä, nyt ei saa herpaantua", mies tsemppasi ennen viimeistä okseria, jonka Muusa ylitti mallikelpoisesti. Taputin pärskivää tammaa kiitokseksi hyvästä radasta. "Parempi. Nyt nostan okseria, muuria ja sini-valkoista okseria. Keskity nyt ratsastamaan esteiden välit hallitusti, mutta reippaammin. Muista hakea hyvät lähestymiset ja valmistele hypyt huolella", Akseli selitti.
Ratsastimme radan vielä kaksi kertaa. Muusa syttyi korotetuista esteistä ja siitä todella huomasi, että se oli kaivannut toimintaa elämäänsä varsan kaitsemisen ja ruohon pupeltamisen lisäksi. "Nyt alkaa näyttää tutulta Muusalta!" Akseli riemuitsi, kun tamma liiteli kauniisti viimeisen kerran okserin yli. "Kehu paljon", Akseli käski ja minä löysäsin ohjaa ja paijasin päätään viskovan ruunikon tamman kaulaa. "Eiköhän se ollut siinä", Akseli totesi ja ohjeisti ratsastamaan huolellisesti loppuverryttelyt. Jäin ratsastamaan rentoa tammaa kentälle ja jaarittelemaan miehen kanssa päivän kuulumisia.
Olin kävellyt Muusan kanssa viitisentoista minuuttia, kun Akselin bemari kaartoi pihaan. Mies kävi hakemassa tallin jääkaapista vichypullon ja käveli kentän keskelle aurinkolasit päässään. "Siitä sitten verkkaamaan vaan", Akseli totesi ja ohjeisti tekemään isoja ympyröitä ja hakemaan hyvin etenevää ravia. Muusa tuntui hivenen tahmealta, mutta sitä se oli kyllä ollut varsomisen jälkeen muutenkin. Sain aikani houkutella Muusaa vireeseen, kunnes tamma sai isomman vaihteen silmään ja alkoi selkeästi innostua. "Hyvä, nyt ei näytä enää takajalat olevan liisterissä kiinni", Akseli kehui ja alkoi kertomaan ensimmäistä tehtävää. "Verryttelyesteenä vasempaan kierrokseen toimii sini-valkoinen pysty ja oikeaan kierrokseen muuri. Ota ensimmäisenä pysty." Nostin laukan ja otin muutaman ympyrän laukassa ennen kuin ohjasin Muusan kohti pystyestettä. Muusa eteni korvat hörössä kohti estettä, mutta empi ennen hyppyä sen verran, että sekosi askeleissaan ja ajautui liian lähelle. Muusa jarrutti ja liukui esteen läpi niin, että se hajosi joka suuntaan. Järkyttynyt Muusa karautti pelonsekaisella laukkaryminällä toiseen päätyyn, jossa sain sen vasta hallintaani. Akseli ei sanonut mitään, kokosi vain hajonneen esteen ja totesi, että paremmalla onnella uusintaan. Nyt Muusa kyttäili epäilevänä estettä, mutta Akselin ohjeilla sain hevoseen hyvän tuntuman ja rohkaistuna se leiskautti hienosti esteen yli. Hyppäsimme pystyn vielä muutaman kerran, kunnes Muusa ylitti sen rauhallisesti ilman kireää tunnelmaa. Oikeaan kierrokseen muurin hyppääminen sujui, sillä muuri oli Muusalle tuttu este ja tamma oli päässyt oikeaan vireeseen.
Annoin tamman kävellä välikäynnit sillä aikaa, kun Akseli kävi seuraavaksi ratsastettavan radan läpi. Rata piti sisällään kuusi estettä. Ensimmäinen sini-valkoinen pystyeste oli E-R lävistäjällä kohti R:ää. Siitä matka jatkui C-päätyyn, jossa oli niinikään pysty. Seuraava este oli H-B lävistäjällä oleva kaksoissarja, jonka jälkeen matka jatkui S-sivulla olevalle muurille. Kapea lautaeste oli seuraavana M-E lävistäjällä ja viimeinen este, vihreä-punainen okseri sijaitsi L:n päädyssä.
Akselin valmennustyyliin kuului, ettei mies antanut etukäteen juurikaan vinkkejä, vaan ratsastajan tuli omilla aivoillaan ratkaista radan ongelmakohdat. Maalailin hetken linjoja ja lähdin sitten etenemään ensimmäistä estettä kohden. Muusa kiskoi ohjista ja imi hyvin esteelle. Ensimmäiset kaksi estettä sujuivat hyvin, mutta ennen sarjaa pidätin liikaa ja Muusan hyppy jäi vajaaksi. Molemmat sarjat putosivat ja Muusan pasmat meinasivat mennä sekaisin. Sain kuitenkin tamman takaisin kuulolle ja muuri ylittyi ilman ongelmia. Sen sijaan ohjaaminen kapealle lautaesteelle meni hieman pieleen ja Muusa empi viitsiikö hypätä lainkaan näin huonosta lähestymisestä. Sain kuitenkin tamman rohkaistua, mutta jäin itse hypyssä jälkeen eikä hyppy ollut kovin kaunista katsottavaa. Viimeisin este, vihreä-punainen okseri herätti Muusassa epäilyksen tunteita, mutta pudotusta ei tullut.
"No, joo-o..." Akseli aloitti ja tiesin, ettei mies ollut alkuunkaan tyytyväinen suoritukseeni. "Ota huomioon, että tässä on aika pitkä tauko takana", puolustelin niin itseäni kuin hevostani. "Selitykset on surkeita varten", Akseli totesi tympeästi, mutta virnisti kuitenkin ilkikurisesti nähdessäni närkästyneen ilmeeni. Mies kävi läpi jokaisen esteen ja virheisiin johtaneet syyt. Lähdin vinkit kourassani ratsastamaan uudelleen rataa. "Kunnolla eteen!" Akseli huusi ennen sarjaestettä ja annoin reippaat pohjeavut Muusalle, jonka laukka meinasi hyytyä. Tamma ponnisti hyvän hypyn ja vaikka osuikin b-osalla takajalallaan puomiin, se ei kuitenkaan pudonnut. "Ulkokäsi tarkkana ja sisäpohje kiinni", Akseli muistutti ennen lautaestettä. "Hyvä, nyt ei saa herpaantua", mies tsemppasi ennen viimeistä okseria, jonka Muusa ylitti mallikelpoisesti. Taputin pärskivää tammaa kiitokseksi hyvästä radasta. "Parempi. Nyt nostan okseria, muuria ja sini-valkoista okseria. Keskity nyt ratsastamaan esteiden välit hallitusti, mutta reippaammin. Muista hakea hyvät lähestymiset ja valmistele hypyt huolella", Akseli selitti.
Ratsastimme radan vielä kaksi kertaa. Muusa syttyi korotetuista esteistä ja siitä todella huomasi, että se oli kaivannut toimintaa elämäänsä varsan kaitsemisen ja ruohon pupeltamisen lisäksi. "Nyt alkaa näyttää tutulta Muusalta!" Akseli riemuitsi, kun tamma liiteli kauniisti viimeisen kerran okserin yli. "Kehu paljon", Akseli käski ja minä löysäsin ohjaa ja paijasin päätään viskovan ruunikon tamman kaulaa. "Eiköhän se ollut siinä", Akseli totesi ja ohjeisti ratsastamaan huolellisesti loppuverryttelyt. Jäin ratsastamaan rentoa tammaa kentälle ja jaarittelemaan miehen kanssa päivän kuulumisia.
18.09.2018 Estevalmennus (valmentaja Akseli Ruusuvuori)
Oli jälleen aika valmentautua. Kuuman ja kostean kesän jälkeen syyskuun astetta viileämpi päivä tuntui mukavalta, kun ei tarvinnut hikoilla kainaloita läpimäräksi jo ennen kuin kipuaa hevosen selkään. Muusa oli reippaalla tuulella ja se liikkui mukavasti eteenpäin. Maneesin nurkissa vinkuva tuuli tosin sai sen hieman epäileväiseksi ja kireäksi, joten keskityin hakemaan rentoutta tamman olemukseen.
Akseli oli koonnut toiselle pitkälle sivulle jumppasarjan ja pääty-ympyrälle ravipuomeja. "Tänään haetaan joustoa ja notkeutta liikkeeseen. Muusa on ollut niin kankea ja tahmea tän kesän ja varsomisen jäljiltä", Akseli mutisi ja rapsutti hajamielisesti maneesin katsomossa makailevaa dalmatialaista. "Voit siirtyä pääty-ympyrälle." Tein työtä käskettyä ja asetin Muusan pohkeen ja ohjan väliin. Ensimmäisellä kertaa Muusa vallan innostui ravipuomeista ja olisi rynninyt niistä läpi, mutta toistojen jälkeen se malttoi katsoa jalkojaan. "Pitäsköhän teidän käydä kääntymässä koulukisoissakin?" Akseli virnuili, kun Muusa pyöristi selkäänsä ja otti takajalkoja hienosti alleen. Ravailimme ravipuomeja molempiin kierroksiin ja Muusa alkoi unohtaa maneesin kulmien kyttäilynkin.
Välikäyntien jälkeen oli vuorossa laukkatyöskentely ja jumppasarjat. Akseli päätti koota vielä yhden ristikon keskiympyrälle, jota saimme hypätä molempiin kierroksiin muutaman kerran laukassa. "Nyt Muusa ajautuu vähän liian lähelle estettä, muista ajoissa valmistella hyppy", Akseli ohjeisti, kun 70cm ristikko rämähti alas perästämme. Napakan äänikomennuksen myötä Muusakin heräsi nostelemaan jalkojaan kunnolla. "Hyvä, seuraavaksi jumppailemaan", Akseli osoitti jumppasarjaa. Muusan mielestä jumppasarjat olivat ehkä parasta maailmassa ja se innostui silminnähden kolmen esteen sarjasta. Tamma esitteli jumppasarjan jälkeen sellaisen pukkisarjan, että jopa Akseli jäi toljottamaan suu auki tammaa. "Jopas jotakin", Akseli naurahti, kun minä sain haettua tasapainoni takaisin. Toisellakin kertaa saimme pienen pukkinäytteen esteiden jälkeen, joka lähinnä nauratti minua. "Hyvä, nyt se tulee rentona", Akseli kehui, kun Muusa hyppäsi rauhallisesti, mutta terävästi jumppasarjan. "Voitte tulla ristikon vielä pari kertaa ja eiköhän hyppelyt ollu sitten siinä."
Päätimme valmennuksen loppuraveihin pitkin ohjin eikä rentoutunut Muusa edes kovin pahasti lähtenyt henkseleistään, kun Tomas avasi maneesin sivuoven ja se pamahti maneesin seinään tuulen voimasta. Uskalsin lähteä jopa loppukäynneille maastoon, sillä raikas syystuuli ja aurinko houkuttelivat ulos maneesin pimeydestä.
Akseli oli koonnut toiselle pitkälle sivulle jumppasarjan ja pääty-ympyrälle ravipuomeja. "Tänään haetaan joustoa ja notkeutta liikkeeseen. Muusa on ollut niin kankea ja tahmea tän kesän ja varsomisen jäljiltä", Akseli mutisi ja rapsutti hajamielisesti maneesin katsomossa makailevaa dalmatialaista. "Voit siirtyä pääty-ympyrälle." Tein työtä käskettyä ja asetin Muusan pohkeen ja ohjan väliin. Ensimmäisellä kertaa Muusa vallan innostui ravipuomeista ja olisi rynninyt niistä läpi, mutta toistojen jälkeen se malttoi katsoa jalkojaan. "Pitäsköhän teidän käydä kääntymässä koulukisoissakin?" Akseli virnuili, kun Muusa pyöristi selkäänsä ja otti takajalkoja hienosti alleen. Ravailimme ravipuomeja molempiin kierroksiin ja Muusa alkoi unohtaa maneesin kulmien kyttäilynkin.
Välikäyntien jälkeen oli vuorossa laukkatyöskentely ja jumppasarjat. Akseli päätti koota vielä yhden ristikon keskiympyrälle, jota saimme hypätä molempiin kierroksiin muutaman kerran laukassa. "Nyt Muusa ajautuu vähän liian lähelle estettä, muista ajoissa valmistella hyppy", Akseli ohjeisti, kun 70cm ristikko rämähti alas perästämme. Napakan äänikomennuksen myötä Muusakin heräsi nostelemaan jalkojaan kunnolla. "Hyvä, seuraavaksi jumppailemaan", Akseli osoitti jumppasarjaa. Muusan mielestä jumppasarjat olivat ehkä parasta maailmassa ja se innostui silminnähden kolmen esteen sarjasta. Tamma esitteli jumppasarjan jälkeen sellaisen pukkisarjan, että jopa Akseli jäi toljottamaan suu auki tammaa. "Jopas jotakin", Akseli naurahti, kun minä sain haettua tasapainoni takaisin. Toisellakin kertaa saimme pienen pukkinäytteen esteiden jälkeen, joka lähinnä nauratti minua. "Hyvä, nyt se tulee rentona", Akseli kehui, kun Muusa hyppäsi rauhallisesti, mutta terävästi jumppasarjan. "Voitte tulla ristikon vielä pari kertaa ja eiköhän hyppelyt ollu sitten siinä."
Päätimme valmennuksen loppuraveihin pitkin ohjin eikä rentoutunut Muusa edes kovin pahasti lähtenyt henkseleistään, kun Tomas avasi maneesin sivuoven ja se pamahti maneesin seinään tuulen voimasta. Uskalsin lähteä jopa loppukäynneille maastoon, sillä raikas syystuuli ja aurinko houkuttelivat ulos maneesin pimeydestä.
14.10.2018 ERJ-tarinakilpailut Loitsulassa (120cm)
Tehtävänanto: Kirjoita kummitustarina, jossa joku tai jokin nauraa.
Tuomarin kommentti: Huh mikä viimeinen säe!
Tuomarin kommentti: Huh mikä viimeinen säe!
|
Yö on kylmä ja musta
korjaan paremmin kaulusta Ruunikon askeleet kaikuvat yössä avaruus aukenee tähtivyössä Mikä se oli? Oksan rasahdus pusikossa olikin vain jänö risukossa Ripeästi ratsuni lähti empimättä kuin pyrstötähti |
Laitaan pellon valtavan
metsän pimeydestä taivallan Poskillani tunnen kolkon tuulen ja silloin kuiskauksen kuulen Mikä se oli? Taisi olla vain huminaa puiden tai laulua Saturnuksen kuiden Rauhoitu nyt hyvä nainen ei metsässä asu hirviö tai paholainen |
Hermostuksissani hyräilen Ingalsin Lauraa
mutta kuka selkäni takana nauraa?
29.12.2018 Muusan varsojen kuulumisia
Muusasta paljastui aikamoinen periyttäjä. Sen esikoisvarsa Argento Hills oli puhkesi hieman hitaasti kukkaan ja ehdimme jo hieman vaipua epätoivoon orin suhteen, mutta niin vain Kentsu yllätti kaikki ja pääsi kantakirjaan II-palkinnolla! Pikkusiskonsa Milano Hillsin suhteet odotukset olivat korkeammalla, sillä tamma pokasi ensimmäisissä NJ:n alaisissa näyttelyissään MVA-SERTin ja BIS2-palkinnon. Tamma kantakirjattiinkin joulukuussa niinikään II-palkinnolla. Tämä tarkoittaa sitä, että Muusa on onnistunut varsomaan kaksi kantakirjahevosta!
Tarkoitus olisi astuttaa Muusa vielä kerran tai kaksi, jos tamma pysyy hyvävointisena tai tulee ylipäätään tiineeksi. Muusallahan alkaa olla jo ikää, mutta se ei tässä ikinuoressa tammassa vielä onneksi näy. Tällä kertaa suunnitelmissa olisikin jotain yllättävää - nimittäin olen katsellut ratsuponioreja Muusalle. Tamma on itse niin pienikokoinen, että tuntuu tuhlaukselta, jos ei yritä saada seuraavaa poniluokkien mestaria aikaiseksi! Sitä paitsi, salaisuus taitaa tulla muutenkin kohta julki, mutta odotamme Akselin kanssa Kastanjeholmiin perheenlisäystä syntyväksi - ja pitäähän nyt toki tulevaisuuden esteratojen junnutähteä ajatella ja ruveta hankkimaan kisaponeja talliin!
Tarkoitus olisi astuttaa Muusa vielä kerran tai kaksi, jos tamma pysyy hyvävointisena tai tulee ylipäätään tiineeksi. Muusallahan alkaa olla jo ikää, mutta se ei tässä ikinuoressa tammassa vielä onneksi näy. Tällä kertaa suunnitelmissa olisikin jotain yllättävää - nimittäin olen katsellut ratsuponioreja Muusalle. Tamma on itse niin pienikokoinen, että tuntuu tuhlaukselta, jos ei yritä saada seuraavaa poniluokkien mestaria aikaiseksi! Sitä paitsi, salaisuus taitaa tulla muutenkin kohta julki, mutta odotamme Akselin kanssa Kastanjeholmiin perheenlisäystä syntyväksi - ja pitäähän nyt toki tulevaisuuden esteratojen junnutähteä ajatella ja ruveta hankkimaan kisaponeja talliin!
27.02.2019 Eläkeläismuorin elämää
Loskaisen kevätkelin keskellä on ainakin yksi auringonpilkahdus - nimittäin eläkeläispäiviään viettävä Muusa, joka on kerrassaan tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä. Vapaa heinä, aamusta iltaan tarhailu sekä takajalan lepuuttaminen tarhan korkeimmalla kohdalla kuuluvat Muusan arkipäivään eikä mamma ole moksiskaan nykyisestä leppoisesta päivärytmistään. Siinä missä osa eläkeläisistä kaipaa jatkuvaa kevyttä liikuntaa, Muusa vain pyöristyy varsojen myötä entisestään eikä näytä haaveilevan minkään hikoilemisen perään. Jotenkin minua huvittaa Muusan nykyinen olemus, sillä kun aikanaan tammaan tutustuin, oli se sinkoileva ja energinen paketti. Nykyisellään voisin kuvitella Muusan olevan joku 20-vuotisen uran alkeistuntiratsuna tehnyt urautunut kopukka. Muusa on silti eläkepäivänsä ansainnut ja mitä sitä turhaan mammaa kiusaamaan, jos lupsakka arki sopii rouvalle hyvin. Tosin sen verran koitan pitää Muusan yleiskunnosta huolta, että käyn pari kertaa viikossa maastoilemassa lähimetsissä kuten ennen vanhaan. Siellä Muusa joskus innostuu pörisemään kuin pieni propellikone, mutta taakse ovat jääneet sieraimet ammollaan tuhisemiset ja valtavat sivuloikat. Sen verran Muusa saa vielä kiertää näyttelyitä, että josko tammalle kantakirjakelpoisuus saataisiin ja yleislaatuarvosteluunkin Muusa ilmoitettiin kevään kunniaksi!
02.03.2019 Kantakirjaan mars!
Vihdoin se tapahtui! Lähdimme Muusan ja muutaman muun hevosen kanssa Burlyhill Dressageen Etelä-Saksaan hannover-rotunäyttelyihin. Suomessa ei oltu arvostettu Muusaa juurikaan, vaikka se monesti näyttelyissä sai sertin arvoinen -maininnan. Kallisarvoinen irtoserti kuitenkin vielä uupui ja Muusakin alkoi jo olla jo melko iällä. Samalla reissulla hoitusi Don Rostojevin ja Akselin kilpailureissu Saksassa sekä India v. Helmwaldin vieminen Akselin tuttavan tallille liisaukseen. Lähdimme laivalla Saksaan ja siitä hevosautolla jatkoimme matkaa Burlyhill Dressageen, pieneen ja idylliseen kylään. Kevät oli jo alkanut Saksassa ja pienen pikkukylän tunnelma sai minut lumoihinsa. Puhuimme Akselin kanssa, miten ihana olisi omistaa pieni siittola jossakin Saksan idyllisessä kylässä, ratsastaa lehtojen ja kukkuloiden lomassa seuraillen kiemurtelevan joen uomaa. Hevoset saivat jaloitella omissa tarhoissaan Burlyhillissä illan ja me Akselin kanssa suuntasimme kaupungille etsimään sopivaa ravintolaa.
Seuraavana päivänä Muusa oli virkeä ja iloinen oma itsensä. 19 vuoden ikään mennessä se oli tottunut jos jonkinmoisiin reissuihin ja kissanristiäisiin. Itse hermoilin varmaan enemmän kuin Muusa, sillä olimme Akselin kanssa illalla päättäneet, että nämä olisivat Muusan viimeiset näyttelyt. Jos se ei saisi kantakirjakelpoisuutta, niin olkoon sitten niin. Muusan varsat kuitenkin olivat päässeet kantakirjaan hyvin pistein, joten ehkei se olisi niin suuri vahinko. Muusa kuitenkin päätti yllättää kaikki pokaamalla näyttelyistä neljännen sijan. Ensin toki olin hieman pettynyt, sillä tamma sai jälleen vain sertin arvoinen -maininnan, mutta näyttelyiden lopuksi Muusa pääsi kuin pääsikin irtosertien joukkoon ja minä päästin pienen onnenkiljahduksen tämän kuullessani. Ehkä sakalaistuomareilla oli enemmän silmää Muusan rakennetyypille kuin suomalaisilla kollegoillaan, mutta unelmastani oli vihdoin tullut totta ja Suomessa pääsisin ilmoittamaan Muusan kantakirjaustilaisuuteen!
Seuraavana päivänä Muusa oli virkeä ja iloinen oma itsensä. 19 vuoden ikään mennessä se oli tottunut jos jonkinmoisiin reissuihin ja kissanristiäisiin. Itse hermoilin varmaan enemmän kuin Muusa, sillä olimme Akselin kanssa illalla päättäneet, että nämä olisivat Muusan viimeiset näyttelyt. Jos se ei saisi kantakirjakelpoisuutta, niin olkoon sitten niin. Muusan varsat kuitenkin olivat päässeet kantakirjaan hyvin pistein, joten ehkei se olisi niin suuri vahinko. Muusa kuitenkin päätti yllättää kaikki pokaamalla näyttelyistä neljännen sijan. Ensin toki olin hieman pettynyt, sillä tamma sai jälleen vain sertin arvoinen -maininnan, mutta näyttelyiden lopuksi Muusa pääsi kuin pääsikin irtosertien joukkoon ja minä päästin pienen onnenkiljahduksen tämän kuullessani. Ehkä sakalaistuomareilla oli enemmän silmää Muusan rakennetyypille kuin suomalaisilla kollegoillaan, mutta unelmastani oli vihdoin tullut totta ja Suomessa pääsisin ilmoittamaan Muusan kantakirjaustilaisuuteen!
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat Benny de Ruiter Stables | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvat Benny de Ruiter Stables | Grafiikka Ritva's Gallery
