Kuollut 02.12.2020
ERJ-I
KASTANJAN PAULETTA
|
eli Paula
s. 02.09.2018, Suomi suomalainen puoliverinen, tamma punaruunikko, 167 cm VH18-031-0338 kasv. Kastanjeholm, VRL-08179 om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 150 cm |
♡ 30.11.2020 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (100,5p.)
HISTORIA
Halusin varsottaa Evey's Light Moonin ja heti alusta oli selvää, että emätamman flegmaattisuuteen olisi miksattava jotain vähän räiskyvämpää luonteenpiirrettä, sillä muuten Laika saattaisi varsoa ihka aidon liisteriämpärin. Isäoriksi valikoitui sitten ripaus ranskalaista kipakkuutta - Beaumontin menestynyt selle francais -ori Papyrus de Joyeux, joka on luonteeltaan juuri sopivan eloisa, mutta herrasmiesmäinen ori minun makuuni.
LUONNEKUVAUS
Kastanjan Pauletta on yksi yritteliäimmistä hevosista, joita olen koskaan nähnyt. Paulaksi kutsuttu tamma elää kehuista ja tekee vaikka kuperkeikan, jotta sellaisia saisi. Paulan perusluonne on hieman epävarma, sillä se tuntuu olevan hukassa, jos sille ei selkeästi ohjeista mitä tehdään ja sitten vuolaasti kiittele, kun Paula siinä onnistuu.
Paulan kanssa on hyvin helppo toimia, sillä se on koko ajan läsnä ja kuulolla. Akseli sanookin Paulaa tallin partiolaiseksi, joka on aina käsi lipassa odottamassa mitä seuraavaksi tehdään. Jos Paulan kuitenkin päästäisi kompassin kanssa yksinään metsään, olisi varmaa, että se olisi hukassa ja hätääntyneenä alta sekunnin. Paula onkin majakka ja perävaunu -kombosta se perävaunu. Majakaksi sille kelpaavat niin toiset hevoset kuin ihmisetkin, pääasia, että on joku jota seurata. Hoitotilanteet sujuvat Paulan kanssa sulavasti eikä edes kisapaikan hälinä saa sitä tolaltaan, kunhan sillä on näköpiirissä koko ajan joku. Paulan läheisriippuvaisuus onkin siinä mielessä vähän kurjaa, että sen kanssa ei oikein voi matkustaa yksin minnekään, sillä se hätääntyy yksin ollessaan tarhassa tai kuljetusautossa. Kaverin tulisi myös olla mahdollisimman rauhallinen, sillä Paula matkii toverinsa kaikki mielentilat ja saa kyllä hepulin aikaiseksi, jos muutkin hepuloivat. Jos Paulalta kysyy klassisen kysymyksen "Hyppäisitkö sinäkin kaivoon, jos kaverisi hyppäisi", Paula vastaisi siihen empimättä kirkkain silmin, että todellakin. Myös ihmisen mielentilat Paula aistii helposti ja epävarman ihmisen kanssa käyttäytyy itsekin epävarmasti.
Ratsuna Paula on isoliikkeinen ja hieman vempula. Aina ei osaa sanoa mihin suuntaan Paula on seuraavaksi lähdössä ja siitä syystä selässä saakin olla tarkkana. En tiedä mistä Paula on oppinut kiemurtelemisen jalon taidon enkä ole aivan varma miksi se sitä tekee, mutta ennen estettä Paula seilaa mielellään siksakkia eikä etene suoraan esteelle. Ratsastajan tuleekin ihan kunnolla ratsastaa Paula eteenpäin esteelle ja muistaa pitää pohkeet napakkana tai muuten Paula saattaa ajautua liian esteen reunaan ja kieltää. Hyppytyyli Paulalla on erikoinen eikä mikään maailman kaunein, mutta pääasia on, että Paula ylittää esteet. Takapää saisi työskennellä aktiivisemmin, sillä toisinaan Paula jättää takajalat vähän laiskasti roikkumaan, jolloin puomit tipahtelevat helpommin. Vaikka Paula ei olekaan varsinaisesti laiska, saa sitä kuitenkin melko napakasti ratsastaa eteenpäin.
Paulan kanssa on hyvin helppo toimia, sillä se on koko ajan läsnä ja kuulolla. Akseli sanookin Paulaa tallin partiolaiseksi, joka on aina käsi lipassa odottamassa mitä seuraavaksi tehdään. Jos Paulan kuitenkin päästäisi kompassin kanssa yksinään metsään, olisi varmaa, että se olisi hukassa ja hätääntyneenä alta sekunnin. Paula onkin majakka ja perävaunu -kombosta se perävaunu. Majakaksi sille kelpaavat niin toiset hevoset kuin ihmisetkin, pääasia, että on joku jota seurata. Hoitotilanteet sujuvat Paulan kanssa sulavasti eikä edes kisapaikan hälinä saa sitä tolaltaan, kunhan sillä on näköpiirissä koko ajan joku. Paulan läheisriippuvaisuus onkin siinä mielessä vähän kurjaa, että sen kanssa ei oikein voi matkustaa yksin minnekään, sillä se hätääntyy yksin ollessaan tarhassa tai kuljetusautossa. Kaverin tulisi myös olla mahdollisimman rauhallinen, sillä Paula matkii toverinsa kaikki mielentilat ja saa kyllä hepulin aikaiseksi, jos muutkin hepuloivat. Jos Paulalta kysyy klassisen kysymyksen "Hyppäisitkö sinäkin kaivoon, jos kaverisi hyppäisi", Paula vastaisi siihen empimättä kirkkain silmin, että todellakin. Myös ihmisen mielentilat Paula aistii helposti ja epävarman ihmisen kanssa käyttäytyy itsekin epävarmasti.
Ratsuna Paula on isoliikkeinen ja hieman vempula. Aina ei osaa sanoa mihin suuntaan Paula on seuraavaksi lähdössä ja siitä syystä selässä saakin olla tarkkana. En tiedä mistä Paula on oppinut kiemurtelemisen jalon taidon enkä ole aivan varma miksi se sitä tekee, mutta ennen estettä Paula seilaa mielellään siksakkia eikä etene suoraan esteelle. Ratsastajan tuleekin ihan kunnolla ratsastaa Paula eteenpäin esteelle ja muistaa pitää pohkeet napakkana tai muuten Paula saattaa ajautua liian esteen reunaan ja kieltää. Hyppytyyli Paulalla on erikoinen eikä mikään maailman kaunein, mutta pääasia on, että Paula ylittää esteet. Takapää saisi työskennellä aktiivisemmin, sillä toisinaan Paula jättää takajalat vähän laiskasti roikkumaan, jolloin puomit tipahtelevat helpommin. Vaikka Paula ei olekaan varsinaisesti laiska, saa sitä kuitenkin melko napakasti ratsastaa eteenpäin.
|
|
JÄLKELÄISET |
|
07.02.2018 FWB t.
08.04.2019 FWB t. 12.09.2019 FWB t. |
EV-II, ERJ-I, YLA2
EV-II, KTK-I |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijoituksia 40, joista voittoja 12
|
22.10.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30
23.10.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 24.10.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 4/30 26.10.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 09.11.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 06.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 06.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 2/40 07.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 08.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 4/40 15.12.2018 ERJ Elixir - 150cm - 3/27 18.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 3/40 19.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 21.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 6/40 26.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 3/40 29.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 3/40 30.12.2018 ERJ Kingsvalley - 130cm - 1/40 20.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 150cm - 3/30 27.01.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 150cm - 2/30 01.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/24 04.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 1/24 |
08.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/24
11.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/24 12.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 2/24 14.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 4/24 18.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 5/26 19.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 1/24 19.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 1/26 08.03.2019 ERJ Adina - 140cm - 2/31 08.03.2019 ERJ Adina - 150cm - 3/39 13.03.2019 ERJ Safiiritiikerin Kilpailukeskus - 150cm - 2/30 26.05.2019 ERJ Kastanjeholm - 150cm - 1/16 09.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 4/33 11.06.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 150cm - 1/21 11.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 5/26 12.06.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 150cm - 2/21 16.06.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 150cm - 1/21 16.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 3/33 17.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 5/33 18.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 3/33 21.06.2019 ERJ Verwood Equestrian Park - 140cm - 5/26 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
15.09.2018 Irtojuoksutusta
|
Kastanjan Pauletta oli 2-vuotiaana sen näköinen, että tokkopa siitä hevosennäköistä tulisi ollenkaan. Ihan honkkeli, kaula kuin kirahvilla ja pää näytti saappaalta. "No, nuo jalat on ihan ookoo", Akseli yritti löytää romuluisesta varsankutaleesta jotain positiivista sanottavaa. Paulan astetta karumpi ulkonäkö oli todennäköisesti ranskalaisten sukujuurten peruja, sillä Selle Francaisin kantakirjan sisältä löytyi aika ajoin melko hurjan näköisiä ilmestyksiä, vaikka nykyään kantakirja olikin yhtenäisemmän näköinen.
Ei se rumuus aina katso lahjakkuutta, joten luottavaisin mielin valmistelin Paulan irtojuoksutukseen. Tammalla oli selvästi muurahaisia pöksyissä ja se oli varsin levoton harjaillessani sitä käytävällä. En viitsinyt viedä Paulaa yksin maneesiin, sillä se oli kovasti tarhakavereidensa perään. Sen sijaan talutin tanssahtelevan Paulan kentälle, jonka vieressä tarhaili Paulan ikioma lauma. Siltikin Paula kiljui täyttä kurkkua kuin olisi ollut poissa puoli vuotta ja sen emä vastasi hieman hämmentyneellä hörähdyksellä. Paula onneksi rauhoittui nopeasti pyytäessäni sitä ympyrälle kävelemään. Välillä se vilkaisi tarhan suuntaan tarkastaakseen, ettei vain ollut jäänyt yksin ja jatkoi sitten pontevaa käyntiä. Se liikkui omaan silmääni oikeastaan tosi kivasti - omalla moottorilla, joustavasti ja pitkällä askeleella. Laukka sillä oli vielä voimaton ja tasapaino aika ajoin hukassa - etenkin silloin, kun se pälyili jonneki muualle kuin eteenpäin ja kompuroi omiin koipiinsa. Keskittyessään Paula väläytteli sen verran laadukasta liikehdintää, että en ihan täysin heittänyt toiveita romukoppaan tämän tamman kanssa. |
|
11.01.2019 Stressinhallintaa
Akseli ei ollut koskaan juurikaan välittänyt Paulasta, eikä liiemmin Paulan emästäkään Evey's Light Moonista. Ehkä siksi Paula oli jäänyt Laikan ainokaiseksi varsaksi. Sen mielestä Paula oli jokseenkin raskas käsitellä ja ratsastaa. Jatkuvaa vakuuttelua ja tyynnyttelyä tarvitseva Paula ei kieltämättä ollut lähelläkään Akselin lempihevostyyppiä, johon kuului lähinnä itsevarmoja, kovatahtoisia ja kuumia hevosia. Sen sijaan minä tulin Paulan kanssa hyvin juttuun minkä vuoksi se oli kuin varkain tullut minulle treenattavaksi.
Paulan kanssa kaikki sujui, kun otti vain ennalta asenteen, ettei itse hermostu vaikka taivas putoisi niskaan. Paula kun ei ymmärrä tuon taivaallista maailmanmenosta, jos vain ihminen sen rinnalla on tyyni kuin viilipytty. Se peilaa kaikki tunnetilat itseensä samantien, minkä vuoksi se onkin niin opettavainen hevonen. Paulan kanssa on opittava luopumaan omasta stressistä ja vain keskityttävä olennaiseen, sillä muuten voi olla satavarma, että suoritus menee aivan pipariksi. Olenkin aina sanonut, että Paula on tallin oma mentaalivalmentaja, jonka oppiin ihan jokaisen tulisi aina välillä päästä.
Kulunut viikko oli ollut raskas. Äiti oli kaatunut matkalla Kemiönsaaren Marttojen kokoukseen ja murtanut kätensä. Onneksi ei sentään lonkka mennyt. Sitten se passuutti isää kotona ja isällä alkoi mennä hermot äidin jatkuvaan napinaan ja olin lupautunut ottamaan äidin luokseni pariksi viikoksi. Älkää käsittäkö väärin - äiti on suorastaan ihana, mutta äiti touhuamassa Kastanjeholmissa tarkoittaa käytännössä sitä, että äidin kantava ääni papattaa aamusta iltaan taukoamatta niin tallissa, keittiössä kuin wc:n ulkopuolellakin. Hetken rauhaa ei saa.
Siksi kiipesinkin kireänä kuin viulunkieli Paulan selkään ja suuntasin vähintäänkin yhtä kireän tamman kanssa kohti hämärtyvää iltaa ja rantapolkua. Oli pakko päästä hetkeksi nollaamaan ajatuksia. Paula käveli lyhyin askelin pää korkealla haistellen pakkasilmaa. Lumi narskui sen hokkikenkien alla ja taivaanranta oli alkanut saada vaaleanpunaisen sävyjä auringon painuessa horisonttiin. Hämäräkytkimellä ajastetut lyhtyvalot hiekkatien molemmin puolin syttyivät ja huomasin kuin varkain rentoutuvani täydessä hiljaisuudessa. Pakkashöyry nousi viereisestä joesta ja hengitin syvään kylmää ilmaa.
Samalla, kun koko kroppani rentoutui, Paulakin pärskäisi varovaisesti ja laski hieman turpaa alemmas. Rapsutin tammaa säästä ja lepertelin sille hiljaa. Kävelimme tarhojen ohi pienen rantalehdon uumeniin ja sieltä alalaitumien ohi sillalle, joka veisi joenuoman yli toisen puolen viljaville pelloille ja metsiin. Mietin hetken olisiko illan hämärässä käynyt kävelemässä pienen metsälenkin, mutta Paula olisi voinut jännittyä joutuessaan kauemmaksi tallipihasta ja kiristyvä pakkanen puri jo napakasti poskiin, joten jatkoimme saarenkärjen ympäri vievää valaistua hiekkatietä pitkin takaisin tallia kohden.
Paulan kanssa kaikki sujui, kun otti vain ennalta asenteen, ettei itse hermostu vaikka taivas putoisi niskaan. Paula kun ei ymmärrä tuon taivaallista maailmanmenosta, jos vain ihminen sen rinnalla on tyyni kuin viilipytty. Se peilaa kaikki tunnetilat itseensä samantien, minkä vuoksi se onkin niin opettavainen hevonen. Paulan kanssa on opittava luopumaan omasta stressistä ja vain keskityttävä olennaiseen, sillä muuten voi olla satavarma, että suoritus menee aivan pipariksi. Olenkin aina sanonut, että Paula on tallin oma mentaalivalmentaja, jonka oppiin ihan jokaisen tulisi aina välillä päästä.
Kulunut viikko oli ollut raskas. Äiti oli kaatunut matkalla Kemiönsaaren Marttojen kokoukseen ja murtanut kätensä. Onneksi ei sentään lonkka mennyt. Sitten se passuutti isää kotona ja isällä alkoi mennä hermot äidin jatkuvaan napinaan ja olin lupautunut ottamaan äidin luokseni pariksi viikoksi. Älkää käsittäkö väärin - äiti on suorastaan ihana, mutta äiti touhuamassa Kastanjeholmissa tarkoittaa käytännössä sitä, että äidin kantava ääni papattaa aamusta iltaan taukoamatta niin tallissa, keittiössä kuin wc:n ulkopuolellakin. Hetken rauhaa ei saa.
Siksi kiipesinkin kireänä kuin viulunkieli Paulan selkään ja suuntasin vähintäänkin yhtä kireän tamman kanssa kohti hämärtyvää iltaa ja rantapolkua. Oli pakko päästä hetkeksi nollaamaan ajatuksia. Paula käveli lyhyin askelin pää korkealla haistellen pakkasilmaa. Lumi narskui sen hokkikenkien alla ja taivaanranta oli alkanut saada vaaleanpunaisen sävyjä auringon painuessa horisonttiin. Hämäräkytkimellä ajastetut lyhtyvalot hiekkatien molemmin puolin syttyivät ja huomasin kuin varkain rentoutuvani täydessä hiljaisuudessa. Pakkashöyry nousi viereisestä joesta ja hengitin syvään kylmää ilmaa.
Samalla, kun koko kroppani rentoutui, Paulakin pärskäisi varovaisesti ja laski hieman turpaa alemmas. Rapsutin tammaa säästä ja lepertelin sille hiljaa. Kävelimme tarhojen ohi pienen rantalehdon uumeniin ja sieltä alalaitumien ohi sillalle, joka veisi joenuoman yli toisen puolen viljaville pelloille ja metsiin. Mietin hetken olisiko illan hämärässä käynyt kävelemässä pienen metsälenkin, mutta Paula olisi voinut jännittyä joutuessaan kauemmaksi tallipihasta ja kiristyvä pakkanen puri jo napakasti poskiin, joten jatkoimme saarenkärjen ympäri vievää valaistua hiekkatietä pitkin takaisin tallia kohden.
18.06.2019 Estevalmennus (valmentaja Akseli Ruusuvuori)
On monessakin asiassa hyvä, että avopuoliso on estevalmentaja. Rahaa ei kulu juuri nimeksikään ulkopuoliseen valmennukseen ja aina on käsillä asiantunteva apu, jos hevosen kanssa tulee jokin tenkkapoo. En tosin tullut ajatelleeksi niitä haittapuolia, kun aikanaan tähän diiliin mukaan lähdin. Yksi haittapuolista on esimerkiksi se, että järjestät hormonihuuruissasi äärimmäisen intensiivisen riidan edeltävänä iltana aiheesta x ja koko yö menee tapellessa. Aamulla klo 8:30 pitäisi istua hevosen selässä valmentautumassa muutaman tunnin yöunilla ja avopuolisosi pitää sinulle vieläkin mykkäkoulua aiheesta y, joka ei ollut edes alkuperäisen riidan aihe.
Ammattimaisuus todella punnittiin sinä kesäisenä aamuna, kun Akseli mulkoili minua kulmiensa alta ja kasasi kentälle sellaista esterataa, että tiesin sanomattakin, että haastavat linjat eivät suinkaan olleet opetusmielessä suunniteltuja vaan enemmänkin vittuilumielessä. Verkkasin hiljaa Paulaa kentän toisessa päädyssä ja samalla tamma imi itseensä jokaisen negatiivisen ajatuksen minun ja Akselin väliltä. Paula liikkui kuin täi tervassa ja siitäkös Akseli sai aiheen moittia tamman liikehdintää piikikkäin sanankääntein. "Aivan on kuin emänsä", Akseli tuumasi kuivasti. "Ei omena kauas puusta putoa." Tiesin, että viimeinen kuittaus oli tarkoitettu minulle ja yön pikkutunneilla käsiteltyyn hot topiciin - minun äitini puuttumisesta elämäämme. Purin hampaita yhteen ja yritin keskittyä Paulan saamiseen kuulolle.
Kahden pystyn muodostama kaareva linja oli päivän tehtävä. Ennen sitä hyppäsimme pitkälle sivulle kasattua jumppasarjaa, jonka kanssa meillä oli niin suuria vaikeuksia, että olin jo heittää hanskat tiskiin. Paula kiemurteli sinne tänne ennen estettä ja ensimmäisen kerran kaatoi estetolpankin kovalla kolinalla. Seuraavan kerran se yritti hypätä samaisen tolpan yli ja vasta kolmannella sain Paulan sihdattua keskemmälle estettä. Tasapainoiseksi suoritusta ei voinut luonnehtia hyvällä mielikuvituksellakaan. Aleksi huomasi kun lähes pidättelin kyyneleitä hermostuneen Paulan selässä ja huokaisi syvään.
"Kokeile ottaa se ennen pitkää sivua ympyrälle laukalla ja lyhennä ja pidennä muutaman askeleen välein laukka-askelta. Samalla ratsasta sisäpohje kunnolla läpi ja muista pitää napakka ulko-ohjan tuki. Hyvä, just noin. Nyt sen mielenkiinto on sussa. Pidät sen vaan kiireisenä ja kuulolla. Erinomaista", Akselin ääni oli lempeämpi ja rauhoittava. Siitä tiesin, että sopu oli viimein saavutettu ja valmennuksen jälkeen oli anteeksipyyntöjen aika.
Ammattimaisuus todella punnittiin sinä kesäisenä aamuna, kun Akseli mulkoili minua kulmiensa alta ja kasasi kentälle sellaista esterataa, että tiesin sanomattakin, että haastavat linjat eivät suinkaan olleet opetusmielessä suunniteltuja vaan enemmänkin vittuilumielessä. Verkkasin hiljaa Paulaa kentän toisessa päädyssä ja samalla tamma imi itseensä jokaisen negatiivisen ajatuksen minun ja Akselin väliltä. Paula liikkui kuin täi tervassa ja siitäkös Akseli sai aiheen moittia tamman liikehdintää piikikkäin sanankääntein. "Aivan on kuin emänsä", Akseli tuumasi kuivasti. "Ei omena kauas puusta putoa." Tiesin, että viimeinen kuittaus oli tarkoitettu minulle ja yön pikkutunneilla käsiteltyyn hot topiciin - minun äitini puuttumisesta elämäämme. Purin hampaita yhteen ja yritin keskittyä Paulan saamiseen kuulolle.
Kahden pystyn muodostama kaareva linja oli päivän tehtävä. Ennen sitä hyppäsimme pitkälle sivulle kasattua jumppasarjaa, jonka kanssa meillä oli niin suuria vaikeuksia, että olin jo heittää hanskat tiskiin. Paula kiemurteli sinne tänne ennen estettä ja ensimmäisen kerran kaatoi estetolpankin kovalla kolinalla. Seuraavan kerran se yritti hypätä samaisen tolpan yli ja vasta kolmannella sain Paulan sihdattua keskemmälle estettä. Tasapainoiseksi suoritusta ei voinut luonnehtia hyvällä mielikuvituksellakaan. Aleksi huomasi kun lähes pidättelin kyyneleitä hermostuneen Paulan selässä ja huokaisi syvään.
"Kokeile ottaa se ennen pitkää sivua ympyrälle laukalla ja lyhennä ja pidennä muutaman askeleen välein laukka-askelta. Samalla ratsasta sisäpohje kunnolla läpi ja muista pitää napakka ulko-ohjan tuki. Hyvä, just noin. Nyt sen mielenkiinto on sussa. Pidät sen vaan kiireisenä ja kuulolla. Erinomaista", Akselin ääni oli lempeämpi ja rauhoittava. Siitä tiesin, että sopu oli viimein saavutettu ja valmennuksen jälkeen oli anteeksipyyntöjen aika.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvien kuvaaja ei halua nimeään mainittavan | Grafiikka Ritva's Gallery
