KTK-III, ERJ-I, YLA2
UNIVERSUM HILLS
|
eli Uuno
s. 20.08.2018, Suomi (21v) holstein, ori ruunikonkimo, 170 cm VH18-044-0104 kasv. Kastanjeholm, VRL-08179 om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 160 cm |
♡ 30.12.2018 Kantakirjattu Joulukuun lisäkantakirjaustilaisuudessa palkinnolla KTK-III (67p.)
♡ 29.02.2020 palkittu Esteratsastusjaoksen Laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (103p.)
30.04.2022 palkittu Yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2 (98,5p.)
♡ 29.02.2020 palkittu Esteratsastusjaoksen Laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (103p.)
30.04.2022 palkittu Yleislaatuarvostelussa palkinnolla YLA2 (98,5p.)
HISTORIA
Kun aloin miettiä Bambin varsoittamista, piti orivalinnan kanssa olla tarkkana. En halunnut toista perseilijää talliin, joten tärkeintä orissa oli suorituskyvyn lisäksi miellyttävä ihmisläheinen luonne. Selailin orikatalogeja kyllästymiseen saakka, kunnes Hervannan oriaseman Urano osui silmiini.
"Mallikkaasti käyttäytyvä oripoika, jonka lupsakka luonne ihastuttaa arjen keskellä." Good.
"Oria on mukava hoitaa, sillä se nauttii saamastaan huomiosta." Even better.
Kaiken lisäksi Urano oli Bambin tapaan holstein, joten saisin rekisteröityä varsan holstein-rekisteriin. Orilla oli myös tuloksia 160cm tasolta ja sen varsoista löytyi kantakirjattuja ja esteratsastuksessa menestyneitä yksilöitä. Parempaa valintaa tuskin olisi Bambille voinut Suomen kamaralta löytää.
11 kuukautta myöhemmin kimo orivarsa syntyi ja minä roikuin silmät sydäminä varsomiskarsinan ovella. Orivarsan olematon otsatukka kihartui söpöksi pieneksi kiehkuraksi sen korvien väliin ja se tapitti uteliaana ruskeilla suklaasilmillään vuoroin hämmentynyttä emäänsä ja vuoroin minua. Luonteeltaan tämä Universum Hillsiksi ristitty ori oli maailman kiltein peräkammarin poika, joten ainakin saatiin sitä mitä tilattiin.
"Mallikkaasti käyttäytyvä oripoika, jonka lupsakka luonne ihastuttaa arjen keskellä." Good.
"Oria on mukava hoitaa, sillä se nauttii saamastaan huomiosta." Even better.
Kaiken lisäksi Urano oli Bambin tapaan holstein, joten saisin rekisteröityä varsan holstein-rekisteriin. Orilla oli myös tuloksia 160cm tasolta ja sen varsoista löytyi kantakirjattuja ja esteratsastuksessa menestyneitä yksilöitä. Parempaa valintaa tuskin olisi Bambille voinut Suomen kamaralta löytää.
11 kuukautta myöhemmin kimo orivarsa syntyi ja minä roikuin silmät sydäminä varsomiskarsinan ovella. Orivarsan olematon otsatukka kihartui söpöksi pieneksi kiehkuraksi sen korvien väliin ja se tapitti uteliaana ruskeilla suklaasilmillään vuoroin hämmentynyttä emäänsä ja vuoroin minua. Luonteeltaan tämä Universum Hillsiksi ristitty ori oli maailman kiltein peräkammarin poika, joten ainakin saatiin sitä mitä tilattiin.
LUONNEKUVAUS
Uuno on ihana. Sen lempeys ja viisaus hämmästyttävät vielä vuosienkin jälkeen joka päivä. Uuno on pienestä pitäen ollut vanha sielu eikä sen kanssa ole tullut kerrassaan minkäänlaisia ongelmia matkan varrella. Edes pahimman teini-iän hormonimyrskyissä Uuno ei ollut kuin korkeintaan hieman pörheämpi kuin normaalisti ja saattoi päästää joskus miehekkäitä pörinöitä, kun tammakaunottaria tepasteli ohi. Siihen Uunon orimaiset hössötykset jäivätkin ja viisastuttuaan se ymmärsi, ettei naisten perään edes tarvitse ilmoitella itsestään, kun niitä ei kuitenkaan kiinnosta. Aina ystävällinen ja myötämielinen Uuno on hevonen, jonka kanssa kaikki työntekijät haluavat kilpaa työskennellä, sillä huonokin päivä muuttuu hyväksi Uunon valoisassa seurassa.
Hoitotilanteissa Uuno on tietenkin kiltti ja mutkaton. Sen saa paijata vaikka rullalle eikä Uuno ole moksiskaan. Oltiin sitten kotona tai Saksan hälisevillä kilpa-areenoilla, tämä ori on aina yhtä tyyni. "On siinä teillä kilpahevonen", eräs ruotsalainen esteratsastaja kommentoi eräissä kilpailuissa hieman ivallisesti, kun Uuno lepuutti oikeaa takajalkaansa kuolatippa huulessa roikkuen. Mielestäni Uunon rennonletkeä elämänasenne on enemmän hyödyksi kuin haitaksi kisamatkoilla, sillä myös pidemmät kisareissut hoituvat hyvinkin stressittömästi tämän partiopojan kanssa. Toki mielessäni kävi Uunon nuoruusvuosien aikana, että onkohan tästä orista edes kisakentille vai sopisiko se paremmin uraa kiertämään paikalliseen ratsastuskouluun.
Siinä missä Uuno on maastakäsiteltäessä kuin lempeä isänsä, on se perinyt emältään onneksi enemmän temperamenttia satulan alla. Yllättävää miten niinkin lupsakasta orista voi kuoriutua sellainen kilpailuhenkinen ruusukehai. Kieltämättä olin helpottunut, kun selvisi, että edes jossain osa-alueella Uunosta löytyy ruutia ja säpäkkyyttä, puhumattakaan Akselista, joka oli silminnähden huojentunut Uunon kerran kuumuessa yli äyräidensä estetreeneissä. Ratsastettavuudeltaan Uuno on kuitenkin erittäin rehellinen ja kuuliainen, joten säpäkkyys pysyy hyvin ratsastajan näpeissä. Esteillä Uunon lahjat ovat hyppypotentiaalissa, ketteryydessä ja herkkyydessä. Orin laukka saisi kyllä olla hieman helpommin pyörivä, sillä sen eteen joutuu usein työskentelemään paljon, jotta Uuno pysyy hyvässä tasapainoisessa laukassa koko radan ajan. Etenkin nopeat ja ahtaat käännökset ovat Uunolle haastavia jos laukka ei ole hyvin hallinnassa. Muutenkin isona hevosena pienillä areenoilla tulee helposti ahdasta Uunon kanssa, mutta isoilla areenoilla ori on elementissään, kun se pääsee päästelemään reipasta laukkaa esteiden välissä.
Hoitotilanteissa Uuno on tietenkin kiltti ja mutkaton. Sen saa paijata vaikka rullalle eikä Uuno ole moksiskaan. Oltiin sitten kotona tai Saksan hälisevillä kilpa-areenoilla, tämä ori on aina yhtä tyyni. "On siinä teillä kilpahevonen", eräs ruotsalainen esteratsastaja kommentoi eräissä kilpailuissa hieman ivallisesti, kun Uuno lepuutti oikeaa takajalkaansa kuolatippa huulessa roikkuen. Mielestäni Uunon rennonletkeä elämänasenne on enemmän hyödyksi kuin haitaksi kisamatkoilla, sillä myös pidemmät kisareissut hoituvat hyvinkin stressittömästi tämän partiopojan kanssa. Toki mielessäni kävi Uunon nuoruusvuosien aikana, että onkohan tästä orista edes kisakentille vai sopisiko se paremmin uraa kiertämään paikalliseen ratsastuskouluun.
Siinä missä Uuno on maastakäsiteltäessä kuin lempeä isänsä, on se perinyt emältään onneksi enemmän temperamenttia satulan alla. Yllättävää miten niinkin lupsakasta orista voi kuoriutua sellainen kilpailuhenkinen ruusukehai. Kieltämättä olin helpottunut, kun selvisi, että edes jossain osa-alueella Uunosta löytyy ruutia ja säpäkkyyttä, puhumattakaan Akselista, joka oli silminnähden huojentunut Uunon kerran kuumuessa yli äyräidensä estetreeneissä. Ratsastettavuudeltaan Uuno on kuitenkin erittäin rehellinen ja kuuliainen, joten säpäkkyys pysyy hyvin ratsastajan näpeissä. Esteillä Uunon lahjat ovat hyppypotentiaalissa, ketteryydessä ja herkkyydessä. Orin laukka saisi kyllä olla hieman helpommin pyörivä, sillä sen eteen joutuu usein työskentelemään paljon, jotta Uuno pysyy hyvässä tasapainoisessa laukassa koko radan ajan. Etenkin nopeat ja ahtaat käännökset ovat Uunolle haastavia jos laukka ei ole hyvin hallinnassa. Muutenkin isona hevosena pienillä areenoilla tulee helposti ahdasta Uunon kanssa, mutta isoilla areenoilla ori on elementissään, kun se pääsee päästelemään reipasta laukkaa esteiden välissä.
|
|
Vanhemmista...
Estepiireissä kohistiin, kun Hervannan Oriasema ilmoitti ostaneensa saksalaissyntyisen holsteiner-ori Uranon Suomeen. Kansainvälisissä luokissa kilpaileva ruunikonkimo esteori kiinnosti syystäkin, sillä sen sukutaulusta löytyi erittäin laadukas isälinja (Uno II - Universal - Upwell), jonka jälkeläisiä oli nähty viime vuosina enenevissä määrin Uno II -orin kautta esteradoilla. Itse Urano kantakirjattiin pikimmiten Suomessa II-palkinnolla, mikä nosti sen kiinnostavuutta entisestään tammanomistajien keskuudessa. Uranon neljästä ensimmäisestä jälkeläisestä kaikki neljä on nähty esteradoilla ja yksi hyväksytty kantakirjaan II-palkinnolla. Tämän jälkeläisnäytön varjossa Urano kiinnosti myös Kastanjeholmissa ja Universum Hills jäikin lopulta Uranon viimeiseksi jälkeläiseksi. Uranon suku on jatkunut hienosti eteenpäin sen jälkeläisten kautta ja nykyään Uranon nimi löytyy useiden palkittujen hevosten sukutaulusta, joista voimme ilolla kertoa useiden linjautuvan Uranoon Universum Hillsin kautta.
Emä Belle Bambina edustaa myös holsteiner-kantakirjaa ja haastavasta luonteesta huolimatta siitä kuoriutui yksi merkityksellisimmistä tammoista Kastanjeholmin kasvatustyössä. Sylvi Sundbergin kanssa 140-150cm tasolla esteuransa tehnyt Belle Bambina on paitsi laadukas estehevonen, myös erinomainen siitostamma, sillä se tuli tiineeksi helposti sekä varsoi ongelmitta kaikki neljä varsaansa. Kilpailu-uransa takia Bambinan varsaluku jäi pieneksi, sillä ikä tuli nopeasti vastaan aktiiviuran jälkeen. Mikäli tammalla olisi vielä terveyttä ja ikää riittänyt, olisi se varmasti astutettu vielä kertaalleen, sen verran laadukkaita varsoja Belle Bambina jätti. Erityisen paljon Belle Bambinan varsat ovat kiinnostaneet tallin ulkopuolisia ostajia, sillä Universum Hills on ainoa kotiin jäänyt jälkeläinen. Tamman sukua ei ole paljoakaan Suomessa tarjolla ja sukutaulu on myös osaltaan mielenkiintoinen, sillä sen suvusta löytyy mm. politiikan saralla (ei aina niin hyvällä tavalla) mieleenpainuvan Arnold Grimin kasvattama kansainvälisten ratojen taituri Sturmkönig sekä olympialaisissakin nähty Erno Pfiefferin ratsu Apokalypse.
Emä Belle Bambina edustaa myös holsteiner-kantakirjaa ja haastavasta luonteesta huolimatta siitä kuoriutui yksi merkityksellisimmistä tammoista Kastanjeholmin kasvatustyössä. Sylvi Sundbergin kanssa 140-150cm tasolla esteuransa tehnyt Belle Bambina on paitsi laadukas estehevonen, myös erinomainen siitostamma, sillä se tuli tiineeksi helposti sekä varsoi ongelmitta kaikki neljä varsaansa. Kilpailu-uransa takia Bambinan varsaluku jäi pieneksi, sillä ikä tuli nopeasti vastaan aktiiviuran jälkeen. Mikäli tammalla olisi vielä terveyttä ja ikää riittänyt, olisi se varmasti astutettu vielä kertaalleen, sen verran laadukkaita varsoja Belle Bambina jätti. Erityisen paljon Belle Bambinan varsat ovat kiinnostaneet tallin ulkopuolisia ostajia, sillä Universum Hills on ainoa kotiin jäänyt jälkeläinen. Tamman sukua ei ole paljoakaan Suomessa tarjolla ja sukutaulu on myös osaltaan mielenkiintoinen, sillä sen suvusta löytyy mm. politiikan saralla (ei aina niin hyvällä tavalla) mieleenpainuvan Arnold Grimin kasvattama kansainvälisten ratojen taituri Sturmkönig sekä olympialaisissakin nähty Erno Pfiefferin ratsu Apokalypse.
JÄLKELÄISET |
|
20.12.2018 FWB t.
12.02.2019 FWB t. 08.04.2019 FWB t. 13.04.2019 FWB t. 13.06.2019 FWB t. 05.08.2019 FWB o. 20.11.2019 FWB o. 28.08.2023 FWB t. |
EV-I, ERJ-I
EV-II, KTK-III, ERJ-II EV-II, KTK-I PSB-II, ERJ-I KTK-II, PSB-II, ERJ-I |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijoituksia 43, joista voittoja 8
|
27.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 150cm - 5/36
28.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 160cm - 3/23 28.09.2018 ERJ Sardonic Sporthorses - 150cm - 1/35 29.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 150cm - 6/36 29.09.2018 ERJ KK Provando - 150cm - 1/18 02.11.2018 ERJ Adina - 150cm - 5/47 03.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 4/30 10.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 3/30 12.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 2/29 17.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 2/29 18.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 5/29 20.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 4/29 28.11.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 3/30 30.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 1/29 01.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 4/30 01.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 02.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 3/30 06.12.2018 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 1/30 07.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 08.12.2018 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 1/30 08.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 09.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 |
10.12.2018 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 2/30
14.12.2018 ERJ Gestüt Helmwald - 160cm - 5/30 14.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 2/30 15.12.2018 ERJ Elixir - 150cm - 5/27 17.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 4/30 05.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 1/30 08.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/30 09.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 5/26 11.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/26 11.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 3/30 12.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 1/26 13.02.2019 ERJ Dare Stable - 150cm - 3/26 08.03.2019 ERJ Adina - 160cm - 5/34 08.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 2/30 14.03.2019 ERJ Chowter Sporthoses - 160cm - 3/30 16.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 3/30 22.03.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 2/30 21.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/30 22.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 4/30 23.04.2019 ERJ Chowter Sporthorses - 160cm - 3/30 24.07.2019 ERJ Auburn Estate - 160cm - 2/15 Lähisukulaisten estekilpailu 1/13 |
31.12.2018 NJ Beaumont - irtoSERT (tuomari Welby)
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
28.08.2018 Kesän viimeiset hetketKesä 2018 läheni uhkaavasti loppuaan, mutta Uunon elämä oli vasta alkanut. Muutaman päivän ikäinen Uuno oli nuoruuden intoa täynnä ja nyt kun vihdoin sen jalat olivat alkaneet kantaa tukevasti, esitteli se mielellään pieni pyrähdyksiä ja loikki sinne tänne kuin aropupu. Esikoisvarsastaan aluksi hieman järkyttynyt Bambikin oli toipunut baby bluesistaan ja kaksikko pääsi nauttimaan kesän viimeisistä hetkistä laitumelle.
Syksy teki selvästi tuloaan ja ilmassa oli elokuun lopun raikas ja pehmeä tuoksu, kun talutin pehmeästi käyskentelevää Bambia kohti siltaa, joka ylitti rauhallisesti virtaavan joen. Höyry nousi aamuisesta joesta ja kauempana laitumet olivat verhoutuneet oranssiin usvaan, jonka takaa nouseva aurinko loi varjoja maisemaan. Uuno askelsi reippaasti emänsä perässä puiselle sillalle ja otti muutaman ravipyrähdyksen huomatessaan, että askelet kaikuivat hassusti sillan päällä. Orivarsa pärski hämmentyneenä ja naurahdin sen uteliaalle ja hämmentyneelle olemukselle. Ollapa tuore kesän varsa ja tutustua maailmaan yhtä avoimin mielin. Bambi lähti kuin ohjus laitumen portilta, kun päästin tamman irti. Uuno seurasi kuuliaisesti, häntä viivasuorana ja pienet kaviot kumisten pehmeään nurmikkoon. Sumuun katoava kimo kaksikko näytti niin onnelliselta, että unohduin hetkeksi katsomaan hevosten leikkiä, kunnes Bambi rauhottui nyhtämään kesän viimeisiä ruohotupsuja ja Uuno jäi käyskentelemään emänsä välittömään läheisyyteen ja tutkimaan paratiisia ympärillään. |
|
15.02.2019 Estevalmennus (valmentaja Akseli Ruusuvuori)
Laukkasin Uunolla ympyrää ja ratsastin laukkaa hyväksi ja pyöriväksi. Akseli tapitti maneesin katsomosta tarkkaavaisesti työskentelyämme ja heitti aina väliin jonkun vinkin. Uunolla oli tavallista enemmän energiaa, koska sillä oli ollut edeltäväksi kaksi peräkkäistä vapaapäivää, vaikka normaalisti sillä ei ole kuin yksi vapaapäivä kerrallaan. Valmennuksen teemana olivat laukanvaihdot esteen päällä ja tiesin kokemuksesta, että siitä ei tulisi mitään ennen kuin Uunon höyryt saataisiin päästeltyä.
Kun Uunolta alkoi löytyä hyvin hallittava ja tempoa säädeltävä laukka, pääsimme ensimmäisen tehtävän pariin. "Otetaan tuo I:ssä oleva pysty niin, että lähdet L:stä, käännät S:stä kohti estettä, laukanvaihto esteen päällä ja suunnan vaihto. Laukka saa jatkua ja tulet S:n mallista uraa niin kauan, että saadaan Uunolta nopea reagointi ja tyylipuhdas vaihto", Akseli kertasi tehtävää ja nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi. Tein työtä käskettyä ja ohjasin Uunon keskellä olevalle pystylle, joka oli noin 80cm korkea. Uuno imi hyvin esteelle, ehkä jopa liiankin hyvin, sillä tuntui, että kaikki kontrolli katosi hevoseen sen siliän tien. Uuno vaihtoi kyllä laukan, mutta tyylipuhtaudesta ei voitu puhua samassa lauseessa. Vauhtia oli aivan liikaa ja ori sekosi askeleissaan kompuroiden kohti uraa ja viskellen päätään innostuksissaan. "Ei se mitään, sitten vaan uudestaan ja voisit pitää Uunoon hieman tiukempaa tuntumaa, kun se nyt näyttää olevan tolla tuulella", Akseli neuvoi ja otin muutaman ympyrän saadakseni laukan hallintaan. Muutaman hyppykerran jälkeen kimo sai vihdoin kierroksia laskettua ja keskityttyä käsillä olevaan tehtävään. Tähän auttoi esteen nosto, sillä metriä pienemmät esteet olivat Uunon mielestä sellaisia, ettei niiden kanssa kannattanut käyttää varovaisuutta alkuunkaan. Uunon hyppy parantui ja se kuunteli ennen estettä, mitä minulla oli sanottavana. "Erittäin hyvä, nyt kiitä ja lopetetaan tähän", Akseli myhäili tyytyväisenä kauniin ja hallitun laukanvaihdon jälkeen. "Voit vielä palkkioksi antaa hypätä sen tuon 120cm okserin pariin kertaan hyvällä ja rennolla mielellä", Akseli osoitti sivummalla sijaitsevaa vihreävalkoista okseria. Uuno riemuitsi päästyään oikeiden esteiden makuun ja hyppäsi valtavalla ilmavaralla esteen. Kyllä tällä hevosella vain on esteratsastus verissä! Ja vieläpä oma kasvatti.
Kun Uunolta alkoi löytyä hyvin hallittava ja tempoa säädeltävä laukka, pääsimme ensimmäisen tehtävän pariin. "Otetaan tuo I:ssä oleva pysty niin, että lähdet L:stä, käännät S:stä kohti estettä, laukanvaihto esteen päällä ja suunnan vaihto. Laukka saa jatkua ja tulet S:n mallista uraa niin kauan, että saadaan Uunolta nopea reagointi ja tyylipuhdas vaihto", Akseli kertasi tehtävää ja nyökkäsin ymmärtämisen merkiksi. Tein työtä käskettyä ja ohjasin Uunon keskellä olevalle pystylle, joka oli noin 80cm korkea. Uuno imi hyvin esteelle, ehkä jopa liiankin hyvin, sillä tuntui, että kaikki kontrolli katosi hevoseen sen siliän tien. Uuno vaihtoi kyllä laukan, mutta tyylipuhtaudesta ei voitu puhua samassa lauseessa. Vauhtia oli aivan liikaa ja ori sekosi askeleissaan kompuroiden kohti uraa ja viskellen päätään innostuksissaan. "Ei se mitään, sitten vaan uudestaan ja voisit pitää Uunoon hieman tiukempaa tuntumaa, kun se nyt näyttää olevan tolla tuulella", Akseli neuvoi ja otin muutaman ympyrän saadakseni laukan hallintaan. Muutaman hyppykerran jälkeen kimo sai vihdoin kierroksia laskettua ja keskityttyä käsillä olevaan tehtävään. Tähän auttoi esteen nosto, sillä metriä pienemmät esteet olivat Uunon mielestä sellaisia, ettei niiden kanssa kannattanut käyttää varovaisuutta alkuunkaan. Uunon hyppy parantui ja se kuunteli ennen estettä, mitä minulla oli sanottavana. "Erittäin hyvä, nyt kiitä ja lopetetaan tähän", Akseli myhäili tyytyväisenä kauniin ja hallitun laukanvaihdon jälkeen. "Voit vielä palkkioksi antaa hypätä sen tuon 120cm okserin pariin kertaan hyvällä ja rennolla mielellä", Akseli osoitti sivummalla sijaitsevaa vihreävalkoista okseria. Uuno riemuitsi päästyään oikeiden esteiden makuun ja hyppäsi valtavalla ilmavaralla esteen. Kyllä tällä hevosella vain on esteratsastus verissä! Ja vieläpä oma kasvatti.
29.06.2019 Ontuminen
Huhtikuun lopulla Saksan kisakiertueen jälkeen Akseli havaitsi Uunon liikkuvan ravissa epäpuhtaasti. Juoksutus kovalla alustalla paljasti vamman paikantuvan vasempaan takaseen. Pientä kuumotusta ja turvotusta oli myös havaittavissa, mutta mitään ulkosta vammaa jalassa ei ollut. Uunolla oli tarkoitus osallistua heinäkuussa Power Jumpiin lähisukulaisten estekilpailuun yhdessä tyttärensä Kastanjan Uthopian kanssa, joten jalka haluttiin takaisin kisakuntoon siihen mennessä. Akseli päätti pelata varman päälle ja perua seuraavat startit Ruotsissa.
Jalkaa hoidettiin pitkään ja hartaasti kylmähoidoilla, vaikka ontuminen ei ollut suurta eikä jalassa ollut eläinlääkärin mukaan kuin todennäköisesti pieni rasituvamma tai venähdys. Muutaman viikon täydellisen levon jälkeen aloitin pitkät käyntilenkit Uunon kanssa kesäisessä metsässä ja hiljalleen aloimme eläinlääkärin suosituksen mukaan treenata ravia ja laukkaa. Kesäkuun lopulla pääsimme takaisin esteiden pariin ja onneksi Uunon vanha kisakunto tuli nopeasti esiin parin kuukauden höntsäilyn jäljiltä. Itseasiassa pakkoloma oli tehnyt Uunolle erittäin hyvää ja se oli perusluonteestaan poiketen varsin vireä ja reaktiivinen satulan alla. Akseli myhäili tyytyväisenä soitellessaan Vappulan Kartanon Matteon kanssa ja kertoessaan, että Uuno oli täydellisessä kisakunnossa ja suunnitelma Uthopian ja Uunon tiimistä voitiin toteuttaa heinäkuussa Power Jumpissa.
Jalkaa hoidettiin pitkään ja hartaasti kylmähoidoilla, vaikka ontuminen ei ollut suurta eikä jalassa ollut eläinlääkärin mukaan kuin todennäköisesti pieni rasituvamma tai venähdys. Muutaman viikon täydellisen levon jälkeen aloitin pitkät käyntilenkit Uunon kanssa kesäisessä metsässä ja hiljalleen aloimme eläinlääkärin suosituksen mukaan treenata ravia ja laukkaa. Kesäkuun lopulla pääsimme takaisin esteiden pariin ja onneksi Uunon vanha kisakunto tuli nopeasti esiin parin kuukauden höntsäilyn jäljiltä. Itseasiassa pakkoloma oli tehnyt Uunolle erittäin hyvää ja se oli perusluonteestaan poiketen varsin vireä ja reaktiivinen satulan alla. Akseli myhäili tyytyväisenä soitellessaan Vappulan Kartanon Matteon kanssa ja kertoessaan, että Uuno oli täydellisessä kisakunnossa ja suunnitelma Uthopian ja Uunon tiimistä voitiin toteuttaa heinäkuussa Power Jumpissa.
24.07.2019 Näyttävät jäähyväiset kilparadoille
Akseli päätti, että Uunon ura esteratsuna päättyisi Power Jump 2019 -karkeloihin. Matteo Locatelli oli ehdottanut josko isäpappa Uuno tulisi Kastanjan Uthopian kanssa mittelöimään lähisukulaisten esteratsastuksen herruudesta ja Akseli oli tietenkin heti mukana kuin peräpukama (samalla kaksikko päätti toteuttaa pähkähullun idean osallistua myös Arezzolla ja Argentolla samoihin partyihin). Oman kasvatuksen työ olisi hieno nähdä niinkin arvostetussa seurassa estemaailman menestyneimpien kasvattajien parissa. Erityisen tyytyväinen Akseli oli siihen, miten hyvin Uuno oli kuntoutunut ontumisestaan ja vaikutti iästään huolimatta olevan vielä paremmassa vireessä kuin muutama vuosi takaperin.
Suunnitelmien mukaan Akseli osallistui Uunon kanssa sekä 160cm luokkaan että kansallisen tason lähisukulaisten esteluokkaan. Akseli tietenkin ymmärsi, että pitkällä sairaslomalla kesän alussa saattoi olla epäsuotuisiakin vaikutuksia Uunon kisakuntoon, mutta viimeistään verryyttelyssä Akseli päätti, että tälläkin kertaa radalle mennään antamaan kaikkensa eikä vain toivomaan jotenkuten hyväksyttyä suoritusta. Akselilla onkin kova kilpailuvietti, sillä vaikka mies ymmärtää omat ja hevostensa realititeetit, lähtee hän aina esteradalle voitto mielessä. Akselin elämänfilosofian mukaan aina on tähdättävä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen tai pilaa itse mahdollisuutensa voittoon. Jos radalla sitten menee jotain pieleen niin menkööt, mutta ainakin kaikkensa on yritetty ja kotiin voi lähteä tietäen, ettei jää mikään hampaankoloon kaivelemaan.
Tietysti vaakakupissa painoi vielä Uunon uran viimeiset luokat ja haikein mielin, mutta päättäväisenä Akseli nousi kimon orin satulaan ennen ensimmäistä suoritustaan. En olisi minäkään, vanha kunnon pessimisti, uskonut, että vanha konkari painaa radan niin mahtipointisesti läpi, että tuloksena oli 0 virhepistettä ja hopeasija! Vain brittiläinen Tom Taylforth ratsasti nopeamman ajan, joten huonolle ei tässä tapauksessa hävitty. Uuno oli energiaa ja riemua täynnä ravatessaan radalta varikkoalueelle ja Akseli istui selässä tyytyväisenä. "Tästä on vielä pakko yrittää orivarsaa", Akseli totesi, sillä kaikki Uunon tähänastiset varsat olivat olleet tammoja. Minä tiesin vallan hyvin, että Akseli yrittäisi vaikka maailman tappiin saakka, että saisi talliin Uunon pojan kruununperijäksi.
Jos 160cm luokka oli mennyt erinomaisesti, oli lähisukuisten estekilpailu yhtä tykitystä! Äimistyneenä istuimme Vappulan Kartanon Ellin kanssa katsomossa (tai varmaankin enemmän seisottiin ja hypittiin jännityksestä paikallamme) ja katsoimme kahden kimon suorittavan kukin vuorollaan virheettömän radan. Kirjoitin alkeellista pistelaskua laukustani löytyneen nenäliinan kulmaan ja yritin pähkäillä mille sijalle kaksikko tulisi. Lopulta kaiuttimista kuulutettiin, että kilpailun ovat voittaneet Matteo Locatelli ja Kastanjan Uthopia sekä Akseli Ruusuvuori ja Universum Hills! Kyllä siinä oli itkussa pitelemistä, kun Uuno laukkasi kunniakierrosta sini-valkoisen ruusukkeen kanssa rytmikkään armeijamusiikin soidessa taustalla, kun tiesi, että tämä oli viimeinen kerta, kun ori pääsi sen rakastamille isoille areenoille.
Suunnitelmien mukaan Akseli osallistui Uunon kanssa sekä 160cm luokkaan että kansallisen tason lähisukulaisten esteluokkaan. Akseli tietenkin ymmärsi, että pitkällä sairaslomalla kesän alussa saattoi olla epäsuotuisiakin vaikutuksia Uunon kisakuntoon, mutta viimeistään verryyttelyssä Akseli päätti, että tälläkin kertaa radalle mennään antamaan kaikkensa eikä vain toivomaan jotenkuten hyväksyttyä suoritusta. Akselilla onkin kova kilpailuvietti, sillä vaikka mies ymmärtää omat ja hevostensa realititeetit, lähtee hän aina esteradalle voitto mielessä. Akselin elämänfilosofian mukaan aina on tähdättävä parhaaseen mahdolliseen suoritukseen tai pilaa itse mahdollisuutensa voittoon. Jos radalla sitten menee jotain pieleen niin menkööt, mutta ainakin kaikkensa on yritetty ja kotiin voi lähteä tietäen, ettei jää mikään hampaankoloon kaivelemaan.
Tietysti vaakakupissa painoi vielä Uunon uran viimeiset luokat ja haikein mielin, mutta päättäväisenä Akseli nousi kimon orin satulaan ennen ensimmäistä suoritustaan. En olisi minäkään, vanha kunnon pessimisti, uskonut, että vanha konkari painaa radan niin mahtipointisesti läpi, että tuloksena oli 0 virhepistettä ja hopeasija! Vain brittiläinen Tom Taylforth ratsasti nopeamman ajan, joten huonolle ei tässä tapauksessa hävitty. Uuno oli energiaa ja riemua täynnä ravatessaan radalta varikkoalueelle ja Akseli istui selässä tyytyväisenä. "Tästä on vielä pakko yrittää orivarsaa", Akseli totesi, sillä kaikki Uunon tähänastiset varsat olivat olleet tammoja. Minä tiesin vallan hyvin, että Akseli yrittäisi vaikka maailman tappiin saakka, että saisi talliin Uunon pojan kruununperijäksi.
Jos 160cm luokka oli mennyt erinomaisesti, oli lähisukuisten estekilpailu yhtä tykitystä! Äimistyneenä istuimme Vappulan Kartanon Ellin kanssa katsomossa (tai varmaankin enemmän seisottiin ja hypittiin jännityksestä paikallamme) ja katsoimme kahden kimon suorittavan kukin vuorollaan virheettömän radan. Kirjoitin alkeellista pistelaskua laukustani löytyneen nenäliinan kulmaan ja yritin pähkäillä mille sijalle kaksikko tulisi. Lopulta kaiuttimista kuulutettiin, että kilpailun ovat voittaneet Matteo Locatelli ja Kastanjan Uthopia sekä Akseli Ruusuvuori ja Universum Hills! Kyllä siinä oli itkussa pitelemistä, kun Uuno laukkasi kunniakierrosta sini-valkoisen ruusukkeen kanssa rytmikkään armeijamusiikin soidessa taustalla, kun tiesi, että tämä oli viimeinen kerta, kun ori pääsi sen rakastamille isoille areenoille.
21.11.2021 Uuno lapsenvahtina (kirj. Elli L.)
"Well you should take Sylvi to a date then. Yea! Hyva ruoka, maybe a nice massage afterwards. Of course, Akseli. Naiset rakasta hemmottelu. Etenkin jos ne on a little bit tired", kuulin ohimennen Matteon jakavan tietämystään kuin mikäkin parisuhdeneuvoja. Mielenkiintoni heräsi oitis ja sujahdin ulos Ruuneperin karsinasta käytävälle. "Hei ma voin vahtia lapsi!" Matteo sanoi. "Ok, otan Ellin mukan", miehen ääni kuulosti vähän maansa myyneeltä. Vai ei hyvä ystävä luottanut hänen lastenhoitotaitoihin. Minusta ajatus Matteosta kaitsemassa kolmea taaperoa oli varsin hupaisa ja sympaattinen. "Mistä tossa oli kysymys?" utelin Matteon suljettua puhelimen. "Well Sylvi needs a little rest so we're watching the kids. Mut ala kerro Sylville, se on ullatys".
Tuumasta toimeen ja parin viikon kuluttua Sylvi oli perinpohjin yllätetty. Minean mielestä koko suunnitelma oli alkuunsa jo ihan susi ja tyttö roikkui äitinsä jalassa vielä eteisessä. Pienet sormet takertuivat niin lujaa lahkeeseen, että kummitädillä alkoi olla jo otsa vähän hiessä niitä irroittaessa. Seuraavaksi pikkuneiti tarttuikin minun rinnuksiini ja roikkui kyydissä kuin pieni apinanpoikanen. Jotenkin selviydyimme kolmikon kanssa tallille - missäs muuallakaan hevosperheen lapset rauhoittuisivat.
Kaksoset nukkuivat rattaisiin topattuina, mutta parivuotias Minea näytti vieläkin nyrpeää naamaa. Luuli kai raukka, että äiti ja isä hylkäsivät tämän ikuisiksi ajoiksi ja vieläpä näin kurjaan seuraan. Matteo ilveili ja yritti hauskuuttaa, muttei tytön suupielet nousseet edes Matteon charmin avulla ylöspäin. Uunon karsinan kohdalla Matteo sai idean. Hän haki Minea sylissään Uunon harjat. "Lapset pukee sua", Jaro virnisti satulahuoneesta. Matteon syliin kieltämättä sopii vaaleanpunaiseen toppahaalariin puettu taapero.
Uunon karsinan ovi aukesi ja valkoinen ori puhalteli lämmintä ilmaa sieraimistaan Minean kasvoille. Se tuntui heti rauhoittavan tytön mieltä ja tämä hapuilikin punaisten toppahanskojen verhoamien käsiensä kanssa kohti hevosen suurta päätä. Matteo laski tytön maahan ja Uuno laski päänsä lapsen tasolle. Tuo tuijotteli hevosen isoja silmiä ja silitteli hansikkaallaan sen otsaa. Heiluttelin rattaita käytävällä ja seurasin miehen ja lapsen puuhia. Varovasti Matteo otti loimen Uunon selästä, väisti polvenkorkuista pikkutyyppiä ja ojensi tälle harjan. Uuno kaikessa tyyneydessään ja rauhallisuudessaan seuraili Mineaa, puhalteli välillä lämmintä ilmaa tämän pipon tupsuun. Muttei ollut aikeissakaan napata pipoa tytön päästä. "Rattasta", Minea sanoi harjatessaan Uunon jalkaa. "Rattasta!" muuttui ääni yhtäkkiä kovin vaativaksi. Ruskeat silmät tuijottivat villamyssyn alta tiukasti Matteota. "Rattasta!" Minea vaati. "Jos ma jotain ummarran ni taa neiti tahtoo ratsasta", Matteo nyökkäili.
Vaikka Uuno on superrauhallinen, en nyt kuitenkaan ollut ihan varma siitä, kannattiko tasapainotonta pikkulasta nostaa 170cm korkean oriin selkään. Kummitätinä yritin toppuutella, ettei lapsen pidä aina saada kaikkea, mitä se haluaa. Vaikka Minea eittämättä on isin pikkuinen prinsessa, ei sen tarvitsisi ihan koko maailmaa vallita. No, ehkä tytön voisi karsinassa nostaa Uunon selkään, ihan vain hetkeksi, jos Matteo pitää tiukasti kiinni. Mutta ei, Uunolla oli pian satula ja ratsastusloimi selässään ja Jaron taluttelemana se käyskenteli ympäri maneesia. Matteo oli nostanut Minean Uunon satulaan ja tuki tyttöä selästä. "Pidäkin lujasti kiinni!" vannotin heilutellessani kaksosten rattaita maneesin keskellä. Pojat olivat edelleen unessa, olivat kai niin tottuneita tallin äänimaailmaan. "Itse!" Minea huitoi Matteon kättä pois. "Et päästä siitä lapsesta irti!!" sanoin ja näin kauhukuvia päälleen putoavasta vaaleanpunaisesta nyytistä. Koska Minea oli kietonut Matteon täysin pikkurillinsä ympärille, päästi mies neidin haalarinselkämyksestä irti. Koko ajan käsi pysyi kuitenkin riittävän lähellä valmiina nappaamaan, mikäli Minea päättäisi ninjaloikata pois selästä. Mutta siellähän tuo pysyi, onhan Minea ennenkin satulassa istunut. Tuleva hevosnainen kun on.
"Vau! Ratsastitpa hienosti!" kehuin, kun Jaro ohjasi Uunon vihdoin muutaman kierroksen jälkeen rattaiden viereen. Minea kurotti käsillä minua kohti ja kaappasin tytön syliini. "Niin taitava!" Minea näytti unohtaneen täysin alun kiukkuisuutensa. "Mun pitää tästä kyllä nyt jo rientää", Jaro pahoitteli ojentaen Uunon ohjat Matteolle. Ori puhalteli taas Mineaa kohti ja tyttö naureskeli sylissäni. Katsoin Matteota riemuissani, me ei ihan mokattukaan koko hommaa! Uunolla toki oli valtavan iso rooli, ilman oriin lempeää lastenhoitoapua ei kyllä varmaan olisi pärjätty, mietin kun kävelimme tallia kohti. Uuno kulki leppoisasti Matteon perässä tämän työntäessä kaksosten rattaita edellään. Minea kurotteli sylistäni välillä Uunoa kohti. Ori näytti tyytyväiseltä suoritukseensa, kyllähän eläkeläispappakin jonkin roolin elämässään tarvitsee.
Tuumasta toimeen ja parin viikon kuluttua Sylvi oli perinpohjin yllätetty. Minean mielestä koko suunnitelma oli alkuunsa jo ihan susi ja tyttö roikkui äitinsä jalassa vielä eteisessä. Pienet sormet takertuivat niin lujaa lahkeeseen, että kummitädillä alkoi olla jo otsa vähän hiessä niitä irroittaessa. Seuraavaksi pikkuneiti tarttuikin minun rinnuksiini ja roikkui kyydissä kuin pieni apinanpoikanen. Jotenkin selviydyimme kolmikon kanssa tallille - missäs muuallakaan hevosperheen lapset rauhoittuisivat.
Kaksoset nukkuivat rattaisiin topattuina, mutta parivuotias Minea näytti vieläkin nyrpeää naamaa. Luuli kai raukka, että äiti ja isä hylkäsivät tämän ikuisiksi ajoiksi ja vieläpä näin kurjaan seuraan. Matteo ilveili ja yritti hauskuuttaa, muttei tytön suupielet nousseet edes Matteon charmin avulla ylöspäin. Uunon karsinan kohdalla Matteo sai idean. Hän haki Minea sylissään Uunon harjat. "Lapset pukee sua", Jaro virnisti satulahuoneesta. Matteon syliin kieltämättä sopii vaaleanpunaiseen toppahaalariin puettu taapero.
Uunon karsinan ovi aukesi ja valkoinen ori puhalteli lämmintä ilmaa sieraimistaan Minean kasvoille. Se tuntui heti rauhoittavan tytön mieltä ja tämä hapuilikin punaisten toppahanskojen verhoamien käsiensä kanssa kohti hevosen suurta päätä. Matteo laski tytön maahan ja Uuno laski päänsä lapsen tasolle. Tuo tuijotteli hevosen isoja silmiä ja silitteli hansikkaallaan sen otsaa. Heiluttelin rattaita käytävällä ja seurasin miehen ja lapsen puuhia. Varovasti Matteo otti loimen Uunon selästä, väisti polvenkorkuista pikkutyyppiä ja ojensi tälle harjan. Uuno kaikessa tyyneydessään ja rauhallisuudessaan seuraili Mineaa, puhalteli välillä lämmintä ilmaa tämän pipon tupsuun. Muttei ollut aikeissakaan napata pipoa tytön päästä. "Rattasta", Minea sanoi harjatessaan Uunon jalkaa. "Rattasta!" muuttui ääni yhtäkkiä kovin vaativaksi. Ruskeat silmät tuijottivat villamyssyn alta tiukasti Matteota. "Rattasta!" Minea vaati. "Jos ma jotain ummarran ni taa neiti tahtoo ratsasta", Matteo nyökkäili.
Vaikka Uuno on superrauhallinen, en nyt kuitenkaan ollut ihan varma siitä, kannattiko tasapainotonta pikkulasta nostaa 170cm korkean oriin selkään. Kummitätinä yritin toppuutella, ettei lapsen pidä aina saada kaikkea, mitä se haluaa. Vaikka Minea eittämättä on isin pikkuinen prinsessa, ei sen tarvitsisi ihan koko maailmaa vallita. No, ehkä tytön voisi karsinassa nostaa Uunon selkään, ihan vain hetkeksi, jos Matteo pitää tiukasti kiinni. Mutta ei, Uunolla oli pian satula ja ratsastusloimi selässään ja Jaron taluttelemana se käyskenteli ympäri maneesia. Matteo oli nostanut Minean Uunon satulaan ja tuki tyttöä selästä. "Pidäkin lujasti kiinni!" vannotin heilutellessani kaksosten rattaita maneesin keskellä. Pojat olivat edelleen unessa, olivat kai niin tottuneita tallin äänimaailmaan. "Itse!" Minea huitoi Matteon kättä pois. "Et päästä siitä lapsesta irti!!" sanoin ja näin kauhukuvia päälleen putoavasta vaaleanpunaisesta nyytistä. Koska Minea oli kietonut Matteon täysin pikkurillinsä ympärille, päästi mies neidin haalarinselkämyksestä irti. Koko ajan käsi pysyi kuitenkin riittävän lähellä valmiina nappaamaan, mikäli Minea päättäisi ninjaloikata pois selästä. Mutta siellähän tuo pysyi, onhan Minea ennenkin satulassa istunut. Tuleva hevosnainen kun on.
"Vau! Ratsastitpa hienosti!" kehuin, kun Jaro ohjasi Uunon vihdoin muutaman kierroksen jälkeen rattaiden viereen. Minea kurotti käsillä minua kohti ja kaappasin tytön syliini. "Niin taitava!" Minea näytti unohtaneen täysin alun kiukkuisuutensa. "Mun pitää tästä kyllä nyt jo rientää", Jaro pahoitteli ojentaen Uunon ohjat Matteolle. Ori puhalteli taas Mineaa kohti ja tyttö naureskeli sylissäni. Katsoin Matteota riemuissani, me ei ihan mokattukaan koko hommaa! Uunolla toki oli valtavan iso rooli, ilman oriin lempeää lastenhoitoapua ei kyllä varmaan olisi pärjätty, mietin kun kävelimme tallia kohti. Uuno kulki leppoisasti Matteon perässä tämän työntäessä kaksosten rattaita edellään. Minea kurotteli sylistäni välillä Uunoa kohti. Ori näytti tyytyväiseltä suoritukseensa, kyllähän eläkeläispappakin jonkin roolin elämässään tarvitsee.
06.12.2021 Vappulan Kartanon Veteraanihippalot (pukukilpailu)
|
Akseli Ruusuvuori tunnetaan suurena historian ystävänä eikä Suomen sotahistoriassa ole varmastikaan yhtäkään käännettä, jota Akseli ei muistaisi ulkoa. Silloin kun Vappulassa järjestetään suomalaisuutta kunnioittava pukukilpailu ja kun tallissa ei ole yhtä ainutta suomenhevosta, voi viaton korea puoliverinen joutua osalliseksi kaikenlaisiin päähänpistoihin. Universum Hills oli jo kilpavuosiensa jälkeen tottunut olemaan kaikessa mukana, kuten taannoin kilttinä lapsenvahtina ja talutusratsuna, mutta sotahevosena se ei vielä ollut ollut. Ei ennen tämän vuoden itsenäisyyspäivää.
Uunolle puettiin valkoisesta lakanasta ommeltu viitta, jossa oli pyöreät silmäntiet hupussa. Minea nauroi ihastuneena nähdessään Uunon ensimmäistä kertaa, sillä hänen mielestään "humma on kummatus". Kummitukselta Uuno kieltämättä näytti valkoisessa hupussaan. Jaro tosin totesi Uunon nähdessään, että pappa näyttää liittyneen eläkepäivillään Ku Klux Klaaniin. Akseli olisi halunnut Uunon perään puureen, mutta ensinnäkin pukukilpailu järjestettiin maneesissa ja toisekseen, Uuno ei ollut eläessään vetänyt mitään perässään. Ei rauhallinen vanhus varmaan olisi mitään siitä sanonut, mutta ehkä Akselin olisi kuitenkin parempi kiivetä tutusti ja turvallisesti selkään. Mutta koska Akseli on pilkuntarkka mies, joka ei tee mitään puolivaloilla, kesti valmistautuminen pukukilpailuun aivan viime minuuteille asti. Vanhaa sotatyyliin sopivaa satulaa etsittiin kissojen ja koirien kanssa, kunnes perinnejaokselta saatiin yksi lähes sopiva lainaan. Uunon selkähän on kovin erimallinen kuin pyöreän suomenhevosen, mutta muutenkin jo rungostaan väljähtänyt satula sai luvan kelvata lampaankarvaromaanin kanssa muutamaksi minuutiksi. Satulalaukkujen nahka oli jo vähän repaleinen, mutta ne ajoivat asiansa mainiosti. Vanhat ravisuitset istuivat teemaan paremmin kuin Uunon pehmeänahkaiset blingbling-otsapantaiset meksikolaiset. Paikallinen sotamuseo lainasi sotilaan talvipuvun Akselille, vaikka housunlahkeet jäivätkin pitkälle miehelle auttamatta liian lyhyiksi. Korkeavartiset nahkasaappaat kuitenkin pelastivat tilanteen eikä vilkkuvat ranteetkaan haitanneet, kun Akseli sujautti paksut nahkalapaset käteensä. Autenttisen tunnelman kruunasi Suomi-konepistoolin replica, koska aitoahan ei tällaiseen tarkoitukseen kukaan raaskinut lainata. Ties vaikka putoaisi maneesin hiekkaan ja joku hevonen sen talloisi mennessään. Vaikka kieltämättä pahempaakin talvisodan aseet olivat joutuneet kokemaan rintamalla, puhumattakaan aseiden omistajista. Uuno seisoi pontevana talviviittansa alla ja silmäili uteliaasti muita maneesiin kokoontuneita ratsukoita. Akseli taputti sen valkoisen kankaan verhoamaa kaulaa ja vilkutti iloisena katsomoon ilmestyneelle Mineallle, joka hihkui parhaillaan äidilleen, että isi ja kummatus on tuolla alhaalla. |
2. sija
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat VV | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvat VV | Grafiikka Ritva's Gallery
