Kuollut 15.01.2021
ERJ-I
RED VELVET V. HELMWALD
|
eli Vieno
s. 05.06.2018, Saksa trakehner, tamma tummanpunaruunikko, 169 cm VH18-021-0135 kasv. Gestüt Helmwald om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 160 cm |
♡ 31.08.2019 palkittu Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa palkinnolla ERJ-I (104p.)
HISTORIA
Red Velvet v. Helmwaldiin törmäsin ensimmäisen kerran netissä olevan myynti-ilmoituksen kautta, mutta vaikka tamma vaikutti mielenkiintoiselta, jätin asian silloin sikseen. Hieman myöhemmin huomasin Red Velvetin olevan edelleen myynnissä ja tutkin tamman sukua hieman paremmin ajan kanssa. Vanhemmat olivat molemmat palkittuja Esteratsastusjaoksen laatuarvostelussa I-palkinnolla ja isä lisäksi palkittu YLA3-palkinnolla. Vaikuttaisi siltä, että varsastakin olisi kilparadoille.
Siihen aikaan tallissa oli ihan tarpeeksi nuoria hevosia, mutta päätin kuitenkin pyytää tammavarsasta videoita. Niissä tummanpunaruunikko varsa laukkasi maneesissa ja päristeli peilikuvalleen maneesin peileissä. Tamma vaikutti avoimelta, uteliaalta ja huumorintajuiselta varsalta. Soitin appiukolleni Saksaan ja kysyin liikenisikö heidän talliltaan ketään katsomaan Gestüt Helmwaldiin kyseistä tammaa ja ottamaan sen talteen, jos se vaikutti livenä yhtä mainiolta kaverilta kuin videoilla. Appiukkoni Aarne Ruusuvuori kävi ihan itse henkilökohtaisesti paikan päällä katsomassa tammaa ja laittoi minulle viestin, että kopukka on perässä mukana ja sopii tulla noutamaan Aarnen tallilta, kun ehtii.
Siihen aikaan tallissa oli ihan tarpeeksi nuoria hevosia, mutta päätin kuitenkin pyytää tammavarsasta videoita. Niissä tummanpunaruunikko varsa laukkasi maneesissa ja päristeli peilikuvalleen maneesin peileissä. Tamma vaikutti avoimelta, uteliaalta ja huumorintajuiselta varsalta. Soitin appiukolleni Saksaan ja kysyin liikenisikö heidän talliltaan ketään katsomaan Gestüt Helmwaldiin kyseistä tammaa ja ottamaan sen talteen, jos se vaikutti livenä yhtä mainiolta kaverilta kuin videoilla. Appiukkoni Aarne Ruusuvuori kävi ihan itse henkilökohtaisesti paikan päällä katsomassa tammaa ja laittoi minulle viestin, että kopukka on perässä mukana ja sopii tulla noutamaan Aarnen tallilta, kun ehtii.
LUONNEKUVAUS
Red Velvet v. Helmwald eli näin suomalaisittain Vieno vaan, on omanlaisensa persoona. Vieno tykkää sekaantua ihan kaikkeen ja mielellään vielä sellaiseen toimintaan, jossa Vienon apua ei välttämättä tarvitsisi. Vienolla on myös uskomaton taipumus joutua epämiellyttäviin tilanteisiin, mutta siitä kyllä saa syyttää tamman tyhmänrohkeaa luonnetta. Eräänkin kerran Vieno pääsi tammalaitumelle, jossa muut tammat olivat laiduntaneet jo hyvän tovin. Kaikki muut laiduntoverit väistivät yhtä laitumen kulmaa, mutta Vieno ei ottanut muista mallia, vaan mennä porskutti suoraan muiden hyljeksimälle alueelle. Syy muiden hevosten epäluuloisuuteen selvisi pian, sillä Vieno sai kimppuunsa vihastuneet maa-ampiaiset, joiden pesään Vieno oli tunkenut turpavärkkinsä. Tamman pää oli tapahtuneesta monta päivää turvonnut ja paukamilla. Allergialääkkeen turvin siitä päästiin säikähdyksellä, mutta tarina kuvaa kyllä loistavasti Vienon luonnetta.
Hoitotilanteissa Vieno on kiltti, mutta aavistuksen kärsimätön. Vähän kaikkea pitäisi tökkiä ja tutkia, puhumattakaan hoitajan pohjattomista taskuista, jotka Vieno haluaa ehdottomasti kääntää ympäri leivänmurujen varalta. Muutenkin Vieno on varsin perso ruoalle ja pienikin rapsahdus saa Vienon kääntämään päätänsä äänen suuntaan ja hakeutumaan mahdollisimman lähelle ruoka-apajia. Leivänkannikan toivossa Vieno taipuu myös jos jonkinlaisiin temppuihin ja tallitytöt ovat opettaneet sille mm. kumarruksen ja espanjalaisen käynnin. Kaikenkaikkiaan Vieno on siis mukava hoitaa, ainakin jos iholle tunkeva ylisosiaalinen hevonen ei käy hermojen päälle.
Vienon ratsastaminen ei vaadi vuosikausia hiottua ratsastuskokemusta, mutta tamman ratsastaminen hyvin on oma taiteenlajinsa. Hyvänmielen maastohömpöttelyyn Vieno on täydellinen kaveri. Se on reipas, mutta kiltti ja kuuliainen hevonen, joka menee tasan sitä vauhtia mitä pyydetään ja jarrutkin toimivat hienosti. Kun Vieno pitäisi saada kunnon työmoodiin niin paketin hallitseminen on vaikeampaa. Vienon etu- ja takapää tuntuvat olevan ihan eri paria ja sen kanssa saa verkata huolellisesti, jotta hallitsee koko hevosen turvasta hännänpäähän. Takapää laahaa perästä, kun taas etupää tikittäisi kovaa kyytiä eteenpäin. Ahkeralla työllä kokoon saatu paketti herpaantuu helposti, jos ratsastaja jää matkustajaksi eikä muista aktiivisesti ratsastaa hevosta. Monelta on kunto loppunut kesken Vienon kanssa estetreeneissä, mutta perusteellinen alkuverryttely palkitaan radalla, kun Vieno pistää parastaan. Kapasiteettiä Vienolla on aina 160cm tasolle asti, mutta kuka sen sinne asti saa vietyä, on asia erikseen. Helpommat luokat Vieno hyppää vaikka ratsastaja olisi vähän ulapalla, mutta 160cm luokissa virheille ei juuri ole sijaa tai koko suoritus menee ihan plörinäksi.
Hoitotilanteissa Vieno on kiltti, mutta aavistuksen kärsimätön. Vähän kaikkea pitäisi tökkiä ja tutkia, puhumattakaan hoitajan pohjattomista taskuista, jotka Vieno haluaa ehdottomasti kääntää ympäri leivänmurujen varalta. Muutenkin Vieno on varsin perso ruoalle ja pienikin rapsahdus saa Vienon kääntämään päätänsä äänen suuntaan ja hakeutumaan mahdollisimman lähelle ruoka-apajia. Leivänkannikan toivossa Vieno taipuu myös jos jonkinlaisiin temppuihin ja tallitytöt ovat opettaneet sille mm. kumarruksen ja espanjalaisen käynnin. Kaikenkaikkiaan Vieno on siis mukava hoitaa, ainakin jos iholle tunkeva ylisosiaalinen hevonen ei käy hermojen päälle.
Vienon ratsastaminen ei vaadi vuosikausia hiottua ratsastuskokemusta, mutta tamman ratsastaminen hyvin on oma taiteenlajinsa. Hyvänmielen maastohömpöttelyyn Vieno on täydellinen kaveri. Se on reipas, mutta kiltti ja kuuliainen hevonen, joka menee tasan sitä vauhtia mitä pyydetään ja jarrutkin toimivat hienosti. Kun Vieno pitäisi saada kunnon työmoodiin niin paketin hallitseminen on vaikeampaa. Vienon etu- ja takapää tuntuvat olevan ihan eri paria ja sen kanssa saa verkata huolellisesti, jotta hallitsee koko hevosen turvasta hännänpäähän. Takapää laahaa perästä, kun taas etupää tikittäisi kovaa kyytiä eteenpäin. Ahkeralla työllä kokoon saatu paketti herpaantuu helposti, jos ratsastaja jää matkustajaksi eikä muista aktiivisesti ratsastaa hevosta. Monelta on kunto loppunut kesken Vienon kanssa estetreeneissä, mutta perusteellinen alkuverryttely palkitaan radalla, kun Vieno pistää parastaan. Kapasiteettiä Vienolla on aina 160cm tasolle asti, mutta kuka sen sinne asti saa vietyä, on asia erikseen. Helpommat luokat Vieno hyppää vaikka ratsastaja olisi vähän ulapalla, mutta 160cm luokissa virheille ei juuri ole sijaa tai koko suoritus menee ihan plörinäksi.
|
|
JÄLKELÄISET |
|
02.11.2018 FWB o.
20.12.2018 FWB t. 16.02.2018 FWB r. |
KTK-III, EV-II
EV-I |
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijoituksia 41, joista voittoja 9
|
03.09.2018 ERJ Kuurtola - 160cm - 4/30
05.09.2018 ERJ Kuurtola - 160cm - 3/30 10.09.2018 ERJ Kuurtola - 160cm - 4/30 17.09.2018 ERJ Kuurtola - 160cm - 3/30 02.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 4/22 05.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 2/22 06.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 1/22 12.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 1/22 15.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 3/23 17.09.2018 ERJ Dare Stable - 160cm - 3/22 22.09.2018 ERJ Sardonic Sporthorses - 150cm - 3/35 26.09.2018 ERJ Sardonic Sporthorses - 150cm - 4/35 27.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 160cm - 3/23 28.09.2018 ERJ Hunajakumpu - 150cm - 3/36 01.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 4/30 07.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 4/30 12.10.2018 ERJ Beaumont - 160cm - 2/30 27.10.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 2/30 28.10.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 3/30 30.10.2018 ERJ Colosseum - 160cm - 1/30 01.11.2018 ERJ Adina - 150cm - 1/47 |
01.11.2018 ERJ KK Päike - 160cm - 7/63
04.11.2018 ERJ Adina - 150cm - 2/47 11.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 2/29 12.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 4/29 17.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 1/29 22.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 2/29 24.11.2018 ERJ Krooknäs - 160cm - 1/29 01.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 03.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 03.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 4/30 04.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 1/30 05.12.2018 ERJ Checkmate Ponies - 160cm - 3/27 07.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 4/30 20.12.2018 ERJ Colosseum - 150cm - 5/30 21.01.2019 ERJ Caswell - 160cm - 4/30 22.01.2019 ERJ Caswell - 160cm - 4/30 25.01.2019 ERJ Caswell - 160cm - 1/30 03.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/30 15.02.2019 ERJ Dare Stable - 160cm - 5/30 11.03.2019 ERJ Dare Stable- 160cm - 3/30 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
15.09.2018 Ei istuva härkä, vaan istuva Vieno
Syyskuinen päivä valkeni kuulaana ja kauniina. Olin hyvällä tuulella ja viheltelin heilutellessani talikkoa karsinasta toiseen. Olin aamutuimaan vienyt hevoset tarhoihin ja seuraavaksi lähtisin keittelemään ison kupin aamuteetä ja lukemaan päivän juorut hevostalli.netistä. Viedessäni viimeistä kottikärryllistä lantalaan, satuin vilkaisemaan yhden tammatarhan suuntaan. Ja mitä vanhat silmäni näkivätkään! Siellä se Vieno istui keskellä tarhaa ja katseli tyynen rauhallisesti metsikköön päin. Ensimmäiseksi mieleeni tuli, että nyt se perkele on mennyt ja katkaissut jalkansa juuri, kun kilpaura oli alkanut tuottaa tulosta. Vienon tyyni ja seesteinen olemus ei kuitenkaan antanut viitteitä loukkaantumisesta, joten varovasti hipsin lähemmäs tarhaa. Vieno käänsi päänsä minua kohden, mutta ei reagoinut muuten mitenkään. Siinä sitten toljotimme aikamme toinen toistamme, kunnes Vieno käänsi päänsä jälleen metsänreunaan ja huokaisi syvään.
14.12.2018 Joulutunnelmissa
Vieno on löytänyt oman kiinnostuksenkohteensa pihakuusen vilkkuvista jouluvaloista. Niitä on hämmästelty ja kummasteltu aamusta iltaan. Aina ohikulkiessaan Vieno ottaa järkyttyneen ilmeen naamalleen ja suuntaa korvansa tiukasti mokovia vilkkuvaloja kohti. Puhinaa ja puhkumista riittää niin kauan, kunnes Vieno pääsee turvallisesti kuusen ohi. Tarhassa tamma ottaa muutaman teatraalisen askeleen ja jää tarhan aidan luokse tuijottamaan kaukaisuudessa tönöttävää kuusta. Lopulta Vieno tulee päätelmään, että kuusi ei ole hyökkäämässä kimppuun ja unohtaa koko asian - kunnes taas seuraavan kerran pitäisi kävellä valokuusen ohitse.
18.01.2019 Estevalmennus (valmentaja Akseli Ruusuvuori)
Vieno laukkasi keväisessä toukokuun ilta-auringossa kentällä Tomas selässään. Kentälle oli kasattu pari tavallista pystyä ja vesimatto. Jälkimmäinen kuului Vienon ehdottomiin epäilyksen kohteisiin ja sitä saikin treenata usein, jotta tamma ei kieltäisi kilpailutilanteissa tiukan paikan tullen. Tomas nousi kevyeen istuntaan ja Akselin ohjeiden mukaan sääteli laukka-askeleen pituutta pitkällä sivulla. Ensin muutama askel lyhyempää laukkaa, sitten laukka-askeleen pidennys. Tarkoituksena oli saada Vieno herkästi kuulolle, jotta sen saisi pidentämään askelta juuri ennen vesimattoa.
"Hyvä. Nyt ota kohti vesimattoa. Hyvä pohjetuntuma koko ajan ja sitä voi rohkaista ääniavuinkin näin alkuun", Akseli ohjeisti ja Tomas käänsi Vienon kohti kentän keskellä olevaa vesiestettä. Heti, kun Vieno hoksasi, että nyt mennään tuota mokomaa härpäkettä kohden, sen laukka alkoi olla epäröivää. "Rohkaise vaan", Akseli sanoi maiskuttaen itsekin kieltään tammalle. Tästä huolimatta Vienon laukka hidastui niin paljon, että se joutui ponnistaessaan venyttämään itsensä äärimmilleen selvitäkseen kuivin jaloin toiselle puolelle. Hiekka ropisi matalaan veteen ja Vieno laukkasi pää pystyssä pöristen kauemmas esteestä.
"Tyypillistä", Akseli puuskahti ja pyysi ratsukkoa tulemaan uudelleen. Akseli antoi Tomakselle vinkkejä kuinka saada Vienon takaosa paremmin töihin. Tammalla nimittäin oli taipumusta levitä kuin jokisen eväät keskittymisen herpaantuessa. Vaikka toukokuinen ilta ei ollut lämmin, Tomaksen ohimoilta vierivät isot hikikarpalot. Akseli tiesi hyvin millaista Vienon ratsastaminen oli, sillä tamma ei todellakaan ollut helpoin työstettävä. Siitä huolimatta Akseli pysyi tiukkana ja vaati Tomakselta pilkuntarkkaa ratsastamista. "Jos annat sen yhtään hajota, on sillä tilaa ruveta epäröimään vesimaton tai muiden erikoisesteiden kanssa", Akseli totesi kannustaen ratsukkoa viidennen kerran kohti vesimattoa. Nyt Tomaksen onnistui pitää Vienon laukka hyvin rullaavana ja se tulikin kauniisti oikeaan ponnistuspaikkaan. Liioitellun korkealla loikalla tamma leiskautti vesiesteen yli puhtaasti. "Ota heti kiinni hypyn jälkeen, hyvä just noin. Sun pitää olla koko ajan tilanteen tasalla ja olla jo antamassa seuraavaa tehtävää ennen kuin Vieno tajuaa, että edellinen loppuu."
Tomas oli saanut Vienon hyvin kuulolle ja Akselikin vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Vienolle tyypillinen kulmikkuus ja epätahtisuus oli tipotiessään ja tamma eteni tasapainoisesti pyöreässä muodossa. Aivan kuin siitä olisi kuoriutunut ihan eri hevonen. Ulospäin näytti siltä, että Tomaksen ei tarvinnut tehdä juuri mitään saadakseen Vienon hyppäämään kauniisti kaarevalla linjalla olevan pystyn ja heti perään kapean lankkuesteen. Todellisuudessa Tomaksen jokainen lihas teki töitä pitääkseen Vienon hyvässä muodossa. Siitä kieli Tomaksen keskittynyt ilme ja punaiset posket. Treenit päätettiin onnistuneeseen kolmen esteen rataan, joista vesieste oli viimeisenä ja Vieno hyppäsi sen hienosti suurempia kyselemättä.
"Hyvä. Nyt ota kohti vesimattoa. Hyvä pohjetuntuma koko ajan ja sitä voi rohkaista ääniavuinkin näin alkuun", Akseli ohjeisti ja Tomas käänsi Vienon kohti kentän keskellä olevaa vesiestettä. Heti, kun Vieno hoksasi, että nyt mennään tuota mokomaa härpäkettä kohden, sen laukka alkoi olla epäröivää. "Rohkaise vaan", Akseli sanoi maiskuttaen itsekin kieltään tammalle. Tästä huolimatta Vienon laukka hidastui niin paljon, että se joutui ponnistaessaan venyttämään itsensä äärimmilleen selvitäkseen kuivin jaloin toiselle puolelle. Hiekka ropisi matalaan veteen ja Vieno laukkasi pää pystyssä pöristen kauemmas esteestä.
"Tyypillistä", Akseli puuskahti ja pyysi ratsukkoa tulemaan uudelleen. Akseli antoi Tomakselle vinkkejä kuinka saada Vienon takaosa paremmin töihin. Tammalla nimittäin oli taipumusta levitä kuin jokisen eväät keskittymisen herpaantuessa. Vaikka toukokuinen ilta ei ollut lämmin, Tomaksen ohimoilta vierivät isot hikikarpalot. Akseli tiesi hyvin millaista Vienon ratsastaminen oli, sillä tamma ei todellakaan ollut helpoin työstettävä. Siitä huolimatta Akseli pysyi tiukkana ja vaati Tomakselta pilkuntarkkaa ratsastamista. "Jos annat sen yhtään hajota, on sillä tilaa ruveta epäröimään vesimaton tai muiden erikoisesteiden kanssa", Akseli totesi kannustaen ratsukkoa viidennen kerran kohti vesimattoa. Nyt Tomaksen onnistui pitää Vienon laukka hyvin rullaavana ja se tulikin kauniisti oikeaan ponnistuspaikkaan. Liioitellun korkealla loikalla tamma leiskautti vesiesteen yli puhtaasti. "Ota heti kiinni hypyn jälkeen, hyvä just noin. Sun pitää olla koko ajan tilanteen tasalla ja olla jo antamassa seuraavaa tehtävää ennen kuin Vieno tajuaa, että edellinen loppuu."
Tomas oli saanut Vienon hyvin kuulolle ja Akselikin vaikutti tyytyväiseltä näkemäänsä. Vienolle tyypillinen kulmikkuus ja epätahtisuus oli tipotiessään ja tamma eteni tasapainoisesti pyöreässä muodossa. Aivan kuin siitä olisi kuoriutunut ihan eri hevonen. Ulospäin näytti siltä, että Tomaksen ei tarvinnut tehdä juuri mitään saadakseen Vienon hyppäämään kauniisti kaarevalla linjalla olevan pystyn ja heti perään kapean lankkuesteen. Todellisuudessa Tomaksen jokainen lihas teki töitä pitääkseen Vienon hyvässä muodossa. Siitä kieli Tomaksen keskittynyt ilme ja punaiset posket. Treenit päätettiin onnistuneeseen kolmen esteen rataan, joista vesieste oli viimeisenä ja Vieno hyppäsi sen hienosti suurempia kyselemättä.
25.07.2019 Eläkeläis-Vieno
Vieno oli päässyt virallisesti eläkkeelle. Oloneuvoksena oleminen sopi sille paljon paremmin kuin monelle muulle entiselle kilpahevoselle. Vieno ei nähnyt kerrassaan mitään ongelmaa levätä laakereillaan laitumella, nauttia pitkät nokoset aamuauringon lämmössä ja aika ajoin vetää sekoilurallit lauman nuorten varsojen kanssa. Vienolla ei ollut minkäänlaista kaipuuta ihmisen mukaan, kun muita hevosia haettiin työn touhuun. Vieno ei kaivannut edes pitkille maastoretkille. Kunhan ruokaa ja tilaa oli, niin Vieno oli aivan tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseensa.
Koska en kehdannut lepuuttaa vanhaa, mutta vielä hyväkuntoista hevosta täysin oloneuvoksena, houkuttelin aika-ajoin kaurakipon ropinalla Vienon kiinni ja satuloin sen vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Taustalla kyllä hieman paino ajatus esteratsastuksen laatuarvosteluun ilmoittautumisesta. En todellakaan kehtaisi viedä 200 kiloa ylipainoista, puskassa elänyttä Vienoa arvovaltaisten tuomareiden eteen ilman, että olin vakuuttunut siitä, ettei se keksisi mitään typerää ohjeisohjelmaa. Vieno oli vähän hämmästynyt yhtäkkisestä aktiviteettitason lisääntymisestä eikä sitä oikein saanut houkuteltua entisenlaiseen työskentelymoodiin. Minulle riitti kuitenkin, että Vienon etuosa ja takaosa kulkivat samaa askellajia ja se näytti edes etäisesti hevoselta, joka joskus oli suoriutunut kunnialla kansainvälisistä radoista.
Toisaalta Vienon kanssa oli ihana humpsutella pitkin maneesia ja muistella niitä kaikkia aikoja, jolloin kiersimme Euroopan kaupungista toiseen. Luokkia tuli voitettua niin Saksassa, Espanjassa, Suomessa kuin Ruotsissakin. Tuntui, että niistä ajoista oli ikuisuus. Nyt kilparadoilla kukoistivat Vienon varsat, joista Kingsfire Hillsillä Akseli kilpaili parhaillaan ja Vappulan Kartanon Matteo Locatelli taas oli päässyt menestyksen makuun Kastanjan Uthopialla. Taputin Vienon kiiltävää kaulaa ja tamma käänsi päänsä tuupaten minua saappaankärjestä. Toivottavasti Vienolla oli vielä monta hyvää vuotta edessä. En näkisi mahdottomana astuttaakaan vielä kertaalleen hyväkuntoista muoria.
Koska en kehdannut lepuuttaa vanhaa, mutta vielä hyväkuntoista hevosta täysin oloneuvoksena, houkuttelin aika-ajoin kaurakipon ropinalla Vienon kiinni ja satuloin sen vanhojen hyvien aikojen kunniaksi. Taustalla kyllä hieman paino ajatus esteratsastuksen laatuarvosteluun ilmoittautumisesta. En todellakaan kehtaisi viedä 200 kiloa ylipainoista, puskassa elänyttä Vienoa arvovaltaisten tuomareiden eteen ilman, että olin vakuuttunut siitä, ettei se keksisi mitään typerää ohjeisohjelmaa. Vieno oli vähän hämmästynyt yhtäkkisestä aktiviteettitason lisääntymisestä eikä sitä oikein saanut houkuteltua entisenlaiseen työskentelymoodiin. Minulle riitti kuitenkin, että Vienon etuosa ja takaosa kulkivat samaa askellajia ja se näytti edes etäisesti hevoselta, joka joskus oli suoriutunut kunnialla kansainvälisistä radoista.
Toisaalta Vienon kanssa oli ihana humpsutella pitkin maneesia ja muistella niitä kaikkia aikoja, jolloin kiersimme Euroopan kaupungista toiseen. Luokkia tuli voitettua niin Saksassa, Espanjassa, Suomessa kuin Ruotsissakin. Tuntui, että niistä ajoista oli ikuisuus. Nyt kilparadoilla kukoistivat Vienon varsat, joista Kingsfire Hillsillä Akseli kilpaili parhaillaan ja Vappulan Kartanon Matteo Locatelli taas oli päässyt menestyksen makuun Kastanjan Uthopialla. Taputin Vienon kiiltävää kaulaa ja tamma käänsi päänsä tuupaten minua saappaankärjestä. Toivottavasti Vienolla oli vielä monta hyvää vuotta edessä. En näkisi mahdottomana astuttaakaan vielä kertaalleen hyväkuntoista muoria.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat ransu.kuvat.fi | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvat ransu.kuvat.fi | Grafiikka Ritva's Gallery
