EI VIELÄ MERIITTEJÄ
UNDERCOVER HILLS
|
eli Derkku
s. 09.02.2021, Suomi suomalainen puoliverinen, ori ruunikonkimo, 183 cm VH21-031-0037 kasv. Kastanjeholm, VRL-08179 om. Kastanjeholm, VRL-08179 estepainotteinen, re 130 cm |
♡ Ei vielä meriittejä
HISTORIA
Okei, tiesimme kyllä, että Ursa Majorin suku koostui isoista puoliverisistä ja itse orikin oli kertakaikkiaan massiivinen tapaus, mutta Ursa Majorin esikoispoika Undercover Hills pisti kyllä kertaheitolla isäänsä paremmaksi. On totta, että Akselin yhtenä tavoitteena on kasvattaa isokokoisia puoliverisiä itselleen ratsuksi, mutta on sekin myönnettävä, että joskus raja tulee vastaan. Undercover Hills kasvoi kasvamistaan ja lopulta 5-vuotiaana sen säkäkorkeudeksi mitattiin peräti 183 cm, mikä johti siihen, että se oli raskaammanpuoleinen, hitaasti kehittyvä eikä ollenkaan niin ketterä esteradoilla kuin vanhempansa. Jos kokoa ja sen tuomia haasteita ei lasketa, on Undercover Hills muutoin oikein komea, suhteellisen hyvätapainenkin yksilö, joten kiire ei ollut päästä siitä eroon. Akseli halusi rauhassa katsoa, mitä ikä toisi tullessaan ja antaa Derkulle tilaa ja aikaa kasvaa.
LUONNEKUVAUS
Koska Derkku on vähän hitaammanpuoleinen reagoimaan ärsykkeisiin ja etenkin nuoruusvuosinaan varsin kömpelökin liikkeissään, antaa se itsestään helposti todellista tyhmemmän vaikutelman. Derkulla on tapana olla niin omissa tiloissaan, ettei se oikein pistä ympäröivää maailmaa merkille. Tämä on oikeastaan myös hyväkin asia, sillä Derkkua ei juuri hetkauta toisten hevosten aiheuttamat mekkalat, rämisevät kulkuneuvot tai vieraat paikat. Derkku kiinnittää itselleen tärkeisiin asioihin huomiota ja ne ovat lähinnä oma tarha, rehuastia ja heinäkasa. Muuten ihmistä kohtaan Derkkuhan on aivan ihana - se tykkää haleista, pusuista ja lepertelyistä eikä oria harmita tippaakaan olla puunattavana toista tuntia putkeen. Talliolosuhteissa Derkku osaakin olla hyvin rauhallinen ja tasainen kaveri, jonka helppohoitoisuus on ollut ehdottomasti yksi sen parhaista ominaisuuksista.
Koska Derkulla on valtavasti kokoa, ei se aina ihan ymmärrä miten pieni ihminen onkaan sen rinnalla. Siksi Derkun keskittyessä tyystin muihin asioihin kuin vierellään kulkevaan ihmiseen, se saattaa olla toisinaan vaikeasti hallittavissa maasta käsin. Tämän asian suhteen ollaankin saatu tehdä eniten töitä. Derkun saa palautumaan maan pinnalle parhaiten pitkällä raipalla, jolla muistuttaa oria edestä himmaamaan, kun askel äityy turhan pitkäksi. Derkun orimaisuus nostaa päätään aina ajoittain ja silloin iso valkea orhi pörhistelee tammatarhan neitokaisille oikein tomerana. Silloin se myös saattaa jyrätä tahtonsa läpi, joten on ihan hyvä laittaa Derkulle kotioloissakin orikuolain, sillä voimaa tästä jässikästä ei todella puutu.
Koska Derkulla on valtavasti kokoa, ei se aina ihan ymmärrä miten pieni ihminen onkaan sen rinnalla. Siksi Derkun keskittyessä tyystin muihin asioihin kuin vierellään kulkevaan ihmiseen, se saattaa olla toisinaan vaikeasti hallittavissa maasta käsin. Tämän asian suhteen ollaankin saatu tehdä eniten töitä. Derkun saa palautumaan maan pinnalle parhaiten pitkällä raipalla, jolla muistuttaa oria edestä himmaamaan, kun askel äityy turhan pitkäksi. Derkun orimaisuus nostaa päätään aina ajoittain ja silloin iso valkea orhi pörhistelee tammatarhan neitokaisille oikein tomerana. Silloin se myös saattaa jyrätä tahtonsa läpi, joten on ihan hyvä laittaa Derkulle kotioloissakin orikuolain, sillä voimaa tästä jässikästä ei todella puutu.
|
|
|
|
JÄLKELÄISET |
|
00.00.0000 FWB o/t.
|
|
KILPAILUKALENTERI
ERJ-sijoituksia 5, joista voittoja 0
|
22.05.2021 ERJ Yemene - 130cm - 2/33
28.05.2021 ERJ Yemene - 130cm - 3/33 11.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 3/36 12.06.2021 ERJ Yemene - 130cm - 3/36 15.05.2021 ERJ Yemene - 130cm - 6/36 |
PÄIVÄKIRJA & VALMENNUKSET
02.03.2021 Polvet ruvella
Nuori ori, kevättä rinnassa ja täysin peilijäätiköksi jäätynyt Kastanjeholmin etupiha ei ole hyvä yhdistelmä. Etenkään kun jalat ovat kilometrin pituiset, ei ole ihme, että liukkaalla kevätkelillä sattuu vahinkoja. Derkku kun ei varsinaisesti ole kovin varovainen varsa, vaan sen taktiikka on enemmän tyyliä "täysillä syvään päätyyn". Se ei oikeastaan ole mikään tulenarka tapaus, mutta tuntuu että se ei seuraa yhtään mihin suuntaan mikäkin jalka on matkalla. Lisäksi se härvää päällään sinne ja tänne nähdäkseen jokaiseen ilmansuuntaan samaan aikaan.
Siksi oli varsin odotettavaa, joskin valitettavaa, että jossain kohtaa rytisee ja lujaa. Jaro oli viemässä nuorta Derkkua aamulla tarhaan, kun etupihalta alkoi kuulua kovaäänistä kiroilua. Minä katsoin kartanon ikkunasta aamukahvinkeittopuuhista (tallityöt oli jo kauan sitten kielletty plussapallo-olemukseni vuoksi, sillä kaksosten laskettu aika oli kesäkuun alussa) mikä mekkalan oikein aiheutti. Ehdin juuri näkemään, kun Derkku kompuroi polvilleen jäiselle maalle. Jo tästä sydän pomppasi kurkkuun - nytkö se jo tappoi itsensä ennen kuin se ehdittiin edes satulan alle laittaa. Derkku kuitenkin pomppasi reippaasti ylös ja varasi molemmille jaloilleen. Valitettavasti ison orin pomppu oli niin liioitellun ponnekas, että narun päässä liukasteleva Jaro lensi kuin leppäkeihäs pari metriä Derkun mukana eteenpäin. Ilmalento päättyi suoraan takamukselleen kivikovaan maahan.
Minä vaapuin niin nopeasti kuin ulko-ovelle ja karjuin talliin, että joku tulisi auttamaan. Vaikka pihamaata oli hiekoitettu ahkerasti, oli se kuitenkin sen verran liukas, etten uskaltanut lähteä kokeilemaan omaa onneani pystyssä pysymisen kanssa. Kaukaa näin Jaron irvistelevän kivusta ja Derkun polvet olivat värjääntyneet verestä punaiseksi. Akseli hölkkäsi tallista apuun huolestuneet rypyt otsallaan. Tilanne oli jo ohi ja Derkkukin oli oma itsensä, kuikuillen uteliaana läheisen tarhan tammoja. Akseli nappasi Derkun narun käteensä ja talutti sen talliin. Jaro oli saanut kammettua itsensä ylös ja käveli talliin jäykkänä kuin rautakanki.
Myöhemmissä tutkimuksissa paljastui, että Jaron häntäluu oli murtunut ja mies joutui pakkosairaslomalle. Sen sijaan Derkku oli selvinnyt vain pintapuolisilla ruhjeilla, kun se kuvattiin polvista varmuuden vuoksi.
Siksi oli varsin odotettavaa, joskin valitettavaa, että jossain kohtaa rytisee ja lujaa. Jaro oli viemässä nuorta Derkkua aamulla tarhaan, kun etupihalta alkoi kuulua kovaäänistä kiroilua. Minä katsoin kartanon ikkunasta aamukahvinkeittopuuhista (tallityöt oli jo kauan sitten kielletty plussapallo-olemukseni vuoksi, sillä kaksosten laskettu aika oli kesäkuun alussa) mikä mekkalan oikein aiheutti. Ehdin juuri näkemään, kun Derkku kompuroi polvilleen jäiselle maalle. Jo tästä sydän pomppasi kurkkuun - nytkö se jo tappoi itsensä ennen kuin se ehdittiin edes satulan alle laittaa. Derkku kuitenkin pomppasi reippaasti ylös ja varasi molemmille jaloilleen. Valitettavasti ison orin pomppu oli niin liioitellun ponnekas, että narun päässä liukasteleva Jaro lensi kuin leppäkeihäs pari metriä Derkun mukana eteenpäin. Ilmalento päättyi suoraan takamukselleen kivikovaan maahan.
Minä vaapuin niin nopeasti kuin ulko-ovelle ja karjuin talliin, että joku tulisi auttamaan. Vaikka pihamaata oli hiekoitettu ahkerasti, oli se kuitenkin sen verran liukas, etten uskaltanut lähteä kokeilemaan omaa onneani pystyssä pysymisen kanssa. Kaukaa näin Jaron irvistelevän kivusta ja Derkun polvet olivat värjääntyneet verestä punaiseksi. Akseli hölkkäsi tallista apuun huolestuneet rypyt otsallaan. Tilanne oli jo ohi ja Derkkukin oli oma itsensä, kuikuillen uteliaana läheisen tarhan tammoja. Akseli nappasi Derkun narun käteensä ja talutti sen talliin. Jaro oli saanut kammettua itsensä ylös ja käveli talliin jäykkänä kuin rautakanki.
Myöhemmissä tutkimuksissa paljastui, että Jaron häntäluu oli murtunut ja mies joutui pakkosairaslomalle. Sen sijaan Derkku oli selvinnyt vain pintapuolisilla ruhjeilla, kun se kuvattiin polvista varmuuden vuoksi.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM GAME HORSE
Hevosen kuvat Lucie Dimitrov | Grafiikka Ritva's Gallery
Hevosen kuvat Lucie Dimitrov | Grafiikka Ritva's Gallery
